Zadaan uskovien muistopäivä

Loppukeväällä, kalenterin osoittamaan aikaan, on Zadaan uskovien pyhäpäivä. Päivää vietetään Eheal-pyhimyksen muistoksi, mutta se on vakiintunut kaikkien manan maille poistuneiden muistopäiväksi. Ehael oli Zadan pyhä pappi, hurskaampi uskossaan kuin kukaan muu. Hän kuitenkin lopulta kuoli eräällä pitkällä erämaavaelluksella. Hänen seurueeseensa kuuluneet noviisit oli jo varmoja, että he kaikki kuolisivat, sillä he olivat eksyneet, eikä vedestä ollut tietoakaan. Zada antoi Ehaelin hengen palata takaisin mieheen ja tämän ihmeen kautta hän heräsi eloon ja kertomaan enkelten hänelle paljastamaa salaisuutta lähteestä, jonka vettä he voisivat ammentaa loppumatkan turvaksi. Ehaelin seuraajat iloitsivat mestarinsa paluusta, sillä tämä voisi opettaa heitä vielä vuosia. Ehael kuitenkin tiesi että oli ollut jo hänen aikansa siirtyä Zadan luo ja pyysi erästä nuorukaista surmaamaan hänet miekallaan, sillä kuoleman jo nähneenä hän ei osannut enää pelätä kuolemaa. Pikemminkin olisi jokaisen syytä janota Zadan kaikkivaltiaaseen läheisyyteen. Olemme juhlineet tätä päivää jo iät ja ajat ammoiset, mutta myös Derecas-papisto on aikojen saatossa sulauttanut kertomuksen opetuksiinsa jossain vaiheessa. Juuri tällaisista asioistahan sen näkee mitä humpuukia heidän opetuksensa onkaan!