Aehian kuolema
| Versio 1 |
Nykyinen sivu |
Tämä on kertomus [[Ishaca|Ishacan]] mahtavasta armosta vähäistä kansaansa |
Tämä on kertomus [[Ishaca|Ishacan]] mahtavasta armosta vähäistä kansaansa |
| kohtaan, ja kertomus hurskaasta [[Derecaa|Derecasista]] joka kantoi hänen |
kohtaan, ja kertomus hurskaasta [[Derecas|Derecasista]] joka kantoi hänen |
| ikuista voimaansa maan päällä, ja kertomus Eferan suvun kolmannen tyttären Aehian kuolemasta. Sillä niin kävi niinä päivinä, kun kolme kuunkiertoa oli kulunut Derecasin paluusta Vehmaisista, että hän saapui Eferan suvun maille, Aehian puutarhaan, josta löysi Aehian uskollisen aviomiehen. Ja niin näki Derecas miehen surun, vihan ja pettymyksen jumalaan johon hän vielä ennen Derecasin matkaa oli julistanut. "Näethän itsekin suruni syyn", niin huudahti Derecasin katseen nuhteeseen, ja totisesti saattoi kuka vain nähdä nuoren Aehian kuolleen ruumiin makaamasta marmoripaadella jonka vierellä hänen miehensä itki. Derecasin kävi miestä sääliksi, ja hän rukoili mahtavan Ishacan valtaa, ja sokaisevan valon täyttäessä puutarhan totisesti ihme tapahtui Aehian raottaessa silmiään ja katsoessa miehensä puoleen. "Sinua, Derecas, kiitän ihmeestäsi jolla palauttaa saatat minut tähän elämääni jo kerran loppuneeseen. Sinua, uskollinen mieheni, kiitän uskollisuudestasi, rakkaudestani. Älä sinä murehdi, Ishaca kyllä pitää huolen omistaan, ja hyveellisestä elämästä meidät palkitaan hyvällä elämällä. Minun henkeni on jo aika matkata eteenpäin, eikä minua ole syytä surra, silti älä minua unohda. Niin kuin älä ikinä unohda rukoilemasta Ishacan nimeen. Vain muistoin muista minun nimeäni ja surusi hukuta hautani kätköihin ja iloitse ja lapsemme kasvata Ishacan kunniaksi. Ei ole minun aikani jäädä, mutta hengessä pidän yhä huolta teistä." Niin Aehia sulki taas silmänsä ja palasi paikalleen kuolemaan uudelleen, sillä hän oli nähnyt Ishacan viisauden eikä siksi osannut enää kuolemaa pelätä. Loppukeväästä vietetään päivää Ishacan kunniaksi, Derecasin kunniaksi sekä myös Aehian kunniaksi, sekä kaikkien niiden kunniaksi jotka ovat poistuneet luotamme ja jatkaneet matkaansa Aehian tavoin, tuntematta enää pelkoa tai surua. Siksi tuona päivänä on tärkeää muistaa esivanhempiamme ja muita pois nukkuneita. Siksi tuolloin on jokaisen velvollisuus huolehtia sukunsa haudoista ja laittaa ne kuntoon. |
ikuista voimaansa maan päällä, ja kertomus Eferan suvun kolmannen tyttären Aehian kuolemasta. Sillä niin kävi niinä päivinä, kun kolme kuunkiertoa oli kulunut Derecasin paluusta Vehmaisista, että hän saapui Eferan suvun maille, Aehian puutarhaan, josta löysi Aehian uskollisen aviomiehen. Ja niin näki Derecas miehen surun, vihan ja pettymyksen jumalaan johon hän vielä ennen Derecasin matkaa oli julistanut. "Näethän itsekin suruni syyn", niin huudahti Derecasin katseen nuhteeseen, ja totisesti saattoi kuka vain nähdä nuoren Aehian kuolleen ruumiin makaamasta marmoripaadella jonka vierellä hänen miehensä itki. Derecasin kävi miestä sääliksi, ja hän rukoili mahtavan Ishacan valtaa, ja sokaisevan valon täyttäessä puutarhan totisesti ihme tapahtui Aehian raottaessa silmiään ja katsoessa miehensä puoleen. "Sinua, Derecas, kiitän ihmeestäsi jolla palauttaa saatat minut tähän elämääni jo kerran loppuneeseen. Sinua, uskollinen mieheni, kiitän uskollisuudestasi, rakkaudestani. Älä sinä murehdi, Ishaca kyllä pitää huolen omistaan, ja hyveellisestä elämästä meidät palkitaan hyvällä elämällä. Minun henkeni on jo aika matkata eteenpäin, eikä minua ole syytä surra, silti älä minua unohda. Niin kuin älä ikinä unohda rukoilemasta Ishacan nimeen. Vain muistoin muista minun nimeäni ja surusi hukuta hautani kätköihin ja iloitse ja lapsemme kasvata Ishacan kunniaksi. Ei ole minun aikani jäädä, mutta hengessä pidän yhä huolta teistä." Niin Aehia sulki taas silmänsä ja palasi paikalleen kuolemaan uudelleen, sillä hän oli nähnyt Ishacan viisauden eikä siksi osannut enää kuolemaa pelätä. Loppukeväästä vietetään päivää Ishacan kunniaksi, Derecasin kunniaksi sekä myös Aehian kunniaksi, sekä kaikkien niiden kunniaksi jotka ovat poistuneet luotamme ja jatkaneet matkaansa Aehian tavoin, tuntematta enää pelkoa tai surua. Siksi tuona päivänä on tärkeää muistaa esivanhempiamme ja muita pois nukkuneita. Siksi tuolloin on jokaisen velvollisuus huolehtia sukunsa haudoista ja laittaa ne kuntoon. |