Rajakatse 20 vuotta - Juhlapeli
| Versio 2 |
Nykyinen sivu |
Taverna oli suljettu jo paljon aikaisemmin, mutta alkutalvesta se avattiin yhdeksi päiväksi uudelleen. Talvesta ei tosin ollut tietoakaan, sillä lämpöä riitti, eikä kukaan ollut vielä tänä vuonna nähytkään lunta. Toista oli kuulemma ollut 20 vuotta sitten, kun samaan aikaan vuodesta kaljakin jäätyi kuppiin, vaikka oltiin sisällä. Tai sellaista ne Kempura ja Savihaara väittivät. Taverna oli kuitenkin auki ja paikalle oli tullut paljon paikallisia, muukalaisia ja nohvatovilaisia. Metsäläisiäkin oli ainakin yksi tai kaksi tai kolme. Tällä kertaa väki oli tavallista ystävällisempiä heille, sillä metsäläisiä ei ajettu pois nuotiokatoksesta. Sitten alkoi tapahtua. Paikalle saapui sotavelho Armas Jaama ja linnakkeen kirjuri Teri. Jotain virallisia asioita heillä oli liittyen kai joihinkin virallisiin asiakirjoihin ja johonkuhun nohvatovilaiseen mieheen. Kumpikin on tunnettu pahasta suustaan ja siinähän he karjuivat toisilleen ihan kauhealla äänellä. Karjunta oli sellaista, että eihän sanoista meinannut saada mitään selvää. Tapahan se on tuokin siis hankaloittaa salakuuntelua, kun ei kuuntelijan korvat kestä. Möykkääjät saivat asiansa hoidettua ja molemmat lähtivät, onneksi, pois tavernalta. Myöhemmin paikalla harhaili oudosti käyttäytynyt nainen, joka muistutti kovasti Zharin mestari Lotuta, joka on aikaisemminkin herättänyt pelkoa Rajakatseessa. Moni kuitenkin väitti, että nyt kyseessä ei ollut Lotus ilmeisestä yhdessäköisyydestä huolimatta. Nainen marssi rajan yli kohti Weldoonia ja töni ilmeisen helposti useamman sotilaan pois tieltään tuosta vaan. Ihminen se olento ei siis ilmeisesti ollut, ellei sitten ollut riivattu. |
Taverna oli suljettu jo paljon aikaisemmin, mutta alkutalvesta se avattiin yhdeksi päiväksi uudelleen. Talvesta ei tosin ollut tietoakaan, sillä lämpöä riitti, eikä kukaan ollut vielä tänä vuonna nähytkään lunta. Toista oli kuulemma ollut 20 vuotta sitten, kun samaan aikaan vuodesta kaljakin jäätyi kuppiin, vaikka oltiin sisällä. Tai sellaista ne Kempura ja Savihaara väittivät. Taverna oli kuitenkin auki ja paikalle oli tullut paljon paikallisia, muukalaisia ja nohvatovilaisia. Metsäläisiäkin oli ainakin yksi tai kaksi tai kolme. Tällä kertaa väki oli tavallista ystävällisempiä heille, sillä metsäläisiä ei ajettu pois nuotiokatoksesta. Sitten alkoi tapahtua. Paikalle saapui sotavelho Armas Jaama ja linnakkeen kirjuri Teri. Jotain virallisia asioita heillä oli liittyen kai joihinkin virallisiin asiakirjoihin ja johonkuhun nohvatovilaiseen mieheen. Kumpikin on tunnettu pahasta suustaan ja siinähän he karjuivat toisilleen ihan kauhealla äänellä. Karjunta oli sellaista, että eihän sanoista meinannut saada mitään selvää. Tapahan se on tuokin siis hankaloittaa salakuuntelua, kun ei kuuntelijan korvat kestä. Möykkääjät saivat asiansa hoidettua ja molemmat lähtivät, onneksi, pois tavernalta. Myöhemmin paikalla harhaili oudosti käyttäytynyt nainen, joka muistutti kovasti Zharin mestari Lotuta, joka on aikaisemminkin herättänyt pelkoa Rajakatseessa. Moni kuitenkin väitti, että nyt kyseessä ei ollut Lotus ilmeisestä yhdessäköisyydestä huolimatta. Nainen marssi rajan yli kohti Weldoonia ja töni ilmeisen helposti useamman sotilaan pois tieltään tuosta vaan. Ihminen se olento ei siis ilmeisesti ollut, ellei sitten ollut riivattu. |
Tavernalle saapui uusia sotilaita linnakkeeta. He lukivat kuninkaan tiedonannon. Samassa yhteydessä tiedotuksen lukenut upseeri ilmoitti kuin ohimennen, että linnakeen vanhempaa sotamiestä, Akseli Aivoitusta ei koskaan ylennettäisi aliupseeriksi. Akseli hermostui silminnähden tästä. |
|
Tavernalla pyöri myös outo joukkio muukalaisia, jotka sanoivat etsivänsä palkkasoturia Nilsiä. Nils ei tavernalla ollut, mutta hänen vaimonsa Impi kylläkin. Yön pimeydessä, mutta kaikkien paikallaolijoiden nähden muukalaiset hyökkäsivät yllättäen Impin kimppuun. Kaipa heillä oli jotain hampaan kolossa Nilsiä vastaan, ja kun Nils ei paikalla ollut, niin vaimo joutui kohteeksi. Muukalaiset saatiin nujerrettua kovan taistelun jälkeen. He osoittautuivat peikoiksi; ilmankos niin kovan vastuksen antoivat ja ilmankos niin typerästi käyttäytyivät. Moni sai vammoja peikkojen riehuessa, mutta ihme kyllä peikkoja lukuunottamatta kukaan ei kuollut. Kiitos kuului pappi Turolle, joka sai jopa pahoin loukkaantuneen Impin pelastettua. Ilta päättyi, kun haavoittuneita kannettiin ylös yön pimeydessä. |
Tavernalla pyöri myös outo joukkio muukalaisia, jotka sanoivat etsivänsä palkkasoturia Nilsiä. Nils ei tavernalla ollut, mutta hänen vaimonsa Impi kylläkin. Yön pimeydessä, mutta kaikkien paikallaolijoiden nähden muukalaiset hyökkäsivät yllättäen Impin kimppuun. Kaipa heillä oli jotain hampaan kolossa Nilsiä vastaan, ja kun Nils ei paikalla ollut, niin vaimo joutui kohteeksi. Muukalaiset saatiin nujerrettua kovan taistelun jälkeen. He osoittautuivat peikoiksi; ilmankos niin kovan vastuksen antoivat ja ilmankos niin typerästi käyttäytyivät. Moni sai vammoja peikkojen riehuessa, mutta ihme kyllä peikkoja lukuunottamatta kukaan ei kuollut. Kiitos kuului pappi Turolle, joka sai jopa pahoin loukkaantuneen Impin pelastettua. Ilta päättyi, kun haavoittuneita kannettiin ylös yön pimeydessä. |