Tieverkosto ja matkustaminen
| Versio 2 |
Nykyinen sivu |
[[Vuoriniitty|Vuoriniityn]] ja [[Vardakov|Vardakovin]] maakunnissa oleva '''tieverkosto''' muodostuu joukosta hevosvankkurein ja kärryin kuljettavia teitä, joista huomattavimmat ja eniten käytetyt näkyvät maakuntia kuvaavasta kartasta. Tiet ovat maapohjaisia ja päällystämättömiä sekä melko kapeita, mutta vastaantulevien vankkureiden ohitus onnistuu hyvin pientä vaivaa nähden. Kyseisten teiden kunnossapito on periaatteessa läheisten linnakkeitten sekä lähiseudun asukkaiden ja maatilojen vastuulla ja mitä lähempänä asutusta ollaan, sitä paremmassa kunnossa tiet yleensä ovat. Sen sijaan pitkillä erämaataipaleilla teiden kunto on usein puutteellinen ja varsinkin kärrykyydissä matkustaessa mukavuudessa on paljon toivomisen varaa. Varsinkin keväisin lumien sulettua tiet ovat varsin surkeassa kunnossa, mikä osaltaan hankaloittaa matkustamista. Suurin osa teitä pitkin matkustavista taittaa matkaa jalkaisin, vain pienehkö osa kaikista kulkijoista matkustaa hevos- tai kärrykyydillä. Hevosilla ratsastaminen on jalkaisin kulkemista huomattavasti nopeampaa, mutta myös paljon harvinaisempaakin ratsuhevosten ja ratsastustarvikkeiden kalleuden vuoksi. Myös tavarakuljetukset, joissa käytetään usein hevosia ja härkiä vetojuhtina, kulkevat tavallisesti melko samaa vauhtia kuin millä jalkaisin kulkevatkin matkaavat, sillä heikkokuntoiset ja verraten kapeat tiet samoin kuin usein raskaat kuormat eivät tarjoa mahdollisuutta kovin paljoa nopeampaan tavarankuljetukseen. Monet matkustavaiset, erityisesti kauppiaat, käyttävät teiden ohella usein tilaisuuden tullen matkustaessaan myös suuria vesiväyliä kuten jokia ja [[Bokea-järvi|Bokea-järveä]]. Vesitse matkustaminen sujuukin vaivattomammin ja joutuisammin siellä missä vesistöt tähän mahdollisuuden tarjoavat. Vesitse liikkuminen on myös turvallisempaa siinä suhteessa, että tällöin riski törmätä maantierosvoihin ja ryösteleviin metsäläisiin on varsin pieni. Mm. tavarakuljetuksien kohdalla vesistöjä hyödynnetään siinä määrin kuin vain on mahdollista. Vesistöreittien alueellisen rajoittuneisuuden vuoksi suuri osa liikenteestä ja huoltokuljetuksista tapahtuu kuitenkin maareittejä pitkin. Pitkien taipaleiden matkustaminen on talvella huomattavasti kesää, kevättä ja syksyä vähäisempää, sillä tiet ovat tällöin usein lumen tukkimia. Kokonaan runsaslumisetkaan talvet eivät matkustamista estä, sillä talvisin on puolestaan mahdollista matkustaa reellä sekä hiihtäen. Suurin osa Vuoriniityn ja Vardakovien maakuntien asukkaista pysyttelee kuitenkin talven ajan useimmiten samassa paikassa. Tärkeimpien teiden lisäksi asutettujen paikkojen tuntumassa, kuten kylissä ja maatiloilla on vaihtelevanlaatuisia ja levyisiä kulkureittejä, peltoteitä ja polkuja, joita paikalliset käyttävät lähialueilla kulkiessaan ja monenlaisia arkiaskareita toimittaessaan. Maatilojen välillä kulkee useita pikkuteitä ja polkuja, jotka ovat usein syntyneet lähinnä jatkuvan pidempiaikaisen käytön myötä, ilman erityistä raivaamista ja rakentamista. Samoin on syntynyt myös monia polkuja ja vakiintuneita kulkureittejä erämaahan, joita metsästäjät ja muut samoilijat usein käyttävät sen sijaan, että kulkisivat täysin koskemattomassa erämaassa. Myös metsäläisten ja eläinten jäljiltä on syntynyt metsiin polkuja, joita ihmisetkin toisinaan käyttävät, tosin vähemmässä määrin, sillä riski törmätä odottamatta metsäläisiin on tällöin aina suurempi. Edellämainittujen teiden ja kulkureittien lisäksi on hyvä huomata, että kaupungeissa puolestaan on pääsääntöisesti varsin kunnolliset tiet ja kadut, joiden kunnossapidosta ja siisteydestä kaupungin viranomaiset ja killat vastaavat. Myös kylien pääkujat ja raitit ovat samaan tapaan varsin hyvässä kunnossa. Suurin osa kaupunkien kaduista on maapohjaisia, kiveystä esiintyy vain muutamassa paikassa, varakkaamman väen kaupunginosissa. Tästä huolimatta kadut ja tiet ovat useimmiten paremmassa kunnossa kuin erämaatiet. Joissakin kaupunkien köyhemmissä osissa kadut ovat puolestaan heikkokuntoisia ja usein ruokottomankin näköisiä, ja näitä katuja ja kujia varakkaampi väki välttää käyttämästä, jo arvostuksensa säilyttämisen vuoksi. Teitä pohjoisessa: [[Uusi Bokean tie]] [[Vanha Bokean tie]] [[Vuoriniityntie]] [[Nohvatovintie]] |
[[Vuoriniitty|Vuoriniityn]] ja [[Vardakov|Vardakovin]] maakunnissa oleva '''tieverkosto''' muodostuu joukosta hevosvankkurein ja kärryin kuljettavia teitä, joista huomattavimmat ja eniten käytetyt näkyvät maakuntia kuvaavasta kartasta. Tiet ovat maapohjaisia ja päällystämättömiä sekä melko kapeita, mutta vastaantulevien vankkureiden ohitus onnistuu hyvin pientä vaivaa nähden. Kyseisten teiden kunnossapito on periaatteessa läheisten linnakkeitten sekä lähiseudun asukkaiden ja maatilojen vastuulla ja mitä lähempänä asutusta ollaan, sitä paremmassa kunnossa tiet yleensä ovat. Sen sijaan pitkillä erämaataipaleilla teiden kunto on usein puutteellinen ja varsinkin kärrykyydissä matkustaessa mukavuudessa on paljon toivomisen varaa. Varsinkin keväisin lumien sulettua tiet ovat varsin surkeassa kunnossa, mikä osaltaan hankaloittaa matkustamista. Suurin osa teitä pitkin matkustavista taittaa matkaa jalkaisin, vain pienehkö osa kaikista kulkijoista matkustaa hevos- tai kärrykyydillä. Hevosilla ratsastaminen on jalkaisin kulkemista huomattavasti nopeampaa, mutta myös paljon harvinaisempaakin ratsuhevosten ja ratsastustarvikkeiden kalleuden vuoksi. Myös tavarakuljetukset, joissa käytetään usein hevosia ja härkiä vetojuhtina, kulkevat tavallisesti melko samaa vauhtia kuin millä jalkaisin kulkevatkin matkaavat, sillä heikkokuntoiset ja verraten kapeat tiet samoin kuin usein raskaat kuormat eivät tarjoa mahdollisuutta kovin paljoa nopeampaan tavarankuljetukseen. Monet matkustavaiset, erityisesti kauppiaat, käyttävät teiden ohella usein tilaisuuden tullen matkustaessaan myös suuria vesiväyliä kuten jokia ja [[Bokea-järvi|Bokea-järveä]]. Vesitse matkustaminen sujuukin vaivattomammin ja joutuisammin siellä missä vesistöt tähän mahdollisuuden tarjoavat. Vesitse liikkuminen on myös turvallisempaa siinä suhteessa, että tällöin riski törmätä maantierosvoihin ja ryösteleviin metsäläisiin on varsin pieni. Mm. tavarakuljetuksien kohdalla vesistöjä hyödynnetään siinä määrin kuin vain on mahdollista. Vesistöreittien alueellisen rajoittuneisuuden vuoksi suuri osa liikenteestä ja huoltokuljetuksista tapahtuu kuitenkin maareittejä pitkin. Pitkien taipaleiden matkustaminen on talvella huomattavasti kesää, kevättä ja syksyä vähäisempää, sillä tiet ovat tällöin usein lumen tukkimia. Kokonaan runsaslumisetkaan talvet eivät matkustamista estä, sillä talvisin on puolestaan mahdollista matkustaa reellä sekä hiihtäen. Suurin osa Vuoriniityn ja Vardakovien maakuntien asukkaista pysyttelee kuitenkin talven ajan useimmiten samassa paikassa. Tärkeimpien teiden lisäksi asutettujen paikkojen tuntumassa, kuten kylissä ja maatiloilla on vaihtelevanlaatuisia ja levyisiä kulkureittejä, peltoteitä ja polkuja, joita paikalliset käyttävät lähialueilla kulkiessaan ja monenlaisia arkiaskareita toimittaessaan. Maatilojen välillä kulkee useita pikkuteitä ja polkuja, jotka ovat usein syntyneet lähinnä jatkuvan pidempiaikaisen käytön myötä, ilman erityistä raivaamista ja rakentamista. Samoin on syntynyt myös monia polkuja ja vakiintuneita kulkureittejä erämaahan, joita metsästäjät ja muut samoilijat usein käyttävät sen sijaan, että kulkisivat täysin koskemattomassa erämaassa. Myös metsäläisten ja eläinten jäljiltä on syntynyt metsiin polkuja, joita ihmisetkin toisinaan käyttävät, tosin vähemmässä määrin, sillä riski törmätä odottamatta metsäläisiin on tällöin aina suurempi. Edellämainittujen teiden ja kulkureittien lisäksi on hyvä huomata, että kaupungeissa puolestaan on pääsääntöisesti varsin kunnolliset tiet ja kadut, joiden kunnossapidosta ja siisteydestä kaupungin viranomaiset ja killat vastaavat. Myös kylien pääkujat ja raitit ovat samaan tapaan varsin hyvässä kunnossa. Suurin osa kaupunkien kaduista on maapohjaisia, kiveystä esiintyy vain muutamassa paikassa, varakkaamman väen kaupunginosissa. Tästä huolimatta kadut ja tiet ovat useimmiten paremmassa kunnossa kuin erämaatiet. Joissakin kaupunkien köyhemmissä osissa kadut ovat puolestaan heikkokuntoisia ja usein ruokottomankin näköisiä, ja näitä katuja ja kujia varakkaampi väki välttää käyttämästä, jo arvostuksensa säilyttämisen vuoksi. Teitä pohjoisessa: [[Uusi Bokean tie]] [[Vanha Bokean tie]] [[Vuoriniityntie]] [[Nohvatovintie]] |
| [[luokka:Tieverkosto]] |