RK XXIIIb
| Versio 7 |
Nykyinen sivu |
==Rajakatse XXIII b== Bokean kylän läheisellä taverna Bokean Tontulla pidettiinkin viikon päästä oikeudenkäynti ('''Rajakatse 23 B'''). Jo pidempään kaikenlaisia oikeus- ja riitajuttuja kylässä hoidellut tuomari sai näin ratkaistavakseen kaksi laajempaa ja mielenkiintoisempaa juttua. Paikan päällä oli myös Nohvatovin valtakunnan edustajana [[Selleri]]-niminen upseeri Weldoonin linnakkeelta. Oikeudenkäynnin tuloksena orjaa mukanaan Rajakatseessa kuljetellut [[Ahto-Raineri]] tuomittiin neljäksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Sen sijaan [[Amalia]] vapautettiin murhasyytteistä ja päätettiin loppujen lopuksi majoittaa Nohvatovin valtakunnan puoleiselle Weldoonin linnakkeelle siellä olevaan vaivaistaloon. Syynä oli mm. hänen edellisinä päivinä nopeasti pahentunut sokeutensa. Ilmeisesti majoituksen syynä oli alkuun myös se, että weldoonilaiset halusivat vielä kysellä Amalialta kaikki mahdolliset asiat Kaaoslähteestä, jotka vain olivat Amalian tiedossa. Oikeudenkäynnin kuluessa tuomarin [[Aljo Koskala|Aljo Koskalan]] ja tämän apulaisen Armas Juupelin huomio kääntyi myös Amaliaa puolustaneeseen [[Elissa|Elissaan]] ja oikeudenistunnon aikana nousi esille epäilyjä Elissan noituudesta. Vaikka mihinkään ei tässä oikeudenistunnossa muuten päädyttykään näiden syytösten suhteen, Elissa kuitenkin menetti jossain määrin syytösten vuoksi hermonsa ja lausui kärkevää kritiikkiä tuomarista ja tämän apulaisesta. Tästä syystä Elissa sitten tuomittiinkin kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen [[Rajakatseen linnake|Rajakatseen linnakkeen]] tyrmään oikeuden halventamisesta, jossa hän sitten loppusyksystä kuukauden olikin. Rajakatseen varustuksen arvokas "[[Sotasankarin tikari]]" oli siis edelleen kadoksissa. Kerrotaan, että tikari katosi kyseisen kesän aikana, mutta oltiin jo saatu syksyllä takaisinkin, kun [[Alpo]]-niminen sotilas sitten hukkasi sen jonnekin ennen kuin tikaria ehdittiin palauttaa linnakkeelle. Tämä huolestutti monia, sillä kertomuksen mukaan "Sotasankarin tikarin" katoaminen saattaisi merkitä Rajakatseen varustuksen häviämistä nohvatovilaisille. Tikarinhan huhuttiin olevan kohtalonyhteydessä linnakkeen kanssa. Tikaria etsittiin siis kiivaasti, mutta tuona syksynä tuloksetta. Weldoonilaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet mihinkään sotatoimiin rajakatseelaisia vastaan, vaikka ilmeisesti saivat Rajatuho-nimisen trebusetinkin valmiiksi vasaranpaukkeen hiljenemisestä päätellen. Ehkä kyseinen rakennushanke oli vain linnakkeen varustautumista sodan varalle, eikä siis mikään ratkaiseva tekijä, minkä kanssa kannattaisi suinpäin sotimiseen ryhtyä. |
==Rajakatse XXIII b== Bokean kylän läheisellä taverna Bokean Tontulla pidettiinkin viikon päästä oikeudenkäynti ('''Rajakatse 23 B'''). Jo pidempään kaikenlaisia oikeus- ja riitajuttuja kylässä hoidellut tuomari sai näin ratkaistavakseen kaksi laajempaa ja mielenkiintoisempaa juttua. Paikan päällä oli myös Nohvatovin valtakunnan edustajana [[Selleri]]-niminen upseeri Weldoonin linnakkeelta. Oikeudenkäynnin tuloksena orjaa mukanaan Rajakatseessa kuljetellut [[Ahto-Raineri]] tuomittiin neljäksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Sen sijaan [[Amalia]] vapautettiin murhasyytteistä ja päätettiin loppujen lopuksi majoittaa Nohvatovin valtakunnan puoleiselle Weldoonin linnakkeelle siellä olevaan vaivaistaloon. Syynä oli mm. hänen edellisinä päivinä nopeasti pahentunut sokeutensa. Ilmeisesti majoituksen syynä oli alkuun myös se, että weldoonilaiset halusivat vielä kysellä Amalialta kaikki mahdolliset asiat Kaaoslähteestä, jotka vain olivat Amalian tiedossa. Oikeudenkäynnin kuluessa tuomarin [[Aljo Koskala|Aljo Koskalan]] ja tämän apulaisen Armas Juupelin huomio kääntyi myös Amaliaa puolustaneeseen [[Elissa|Elissaan]] ja oikeudenistunnon aikana nousi esille epäilyjä Elissan noituudesta. Vaikka mihinkään ei tässä oikeudenistunnossa muuten päädyttykään näiden syytösten suhteen, Elissa kuitenkin menetti jossain määrin syytösten vuoksi hermonsa ja lausui kärkevää kritiikkiä tuomarista ja tämän apulaisesta. Tästä syystä Elissa sitten tuomittiinkin kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen [[Rajakatseen linnake|Rajakatseen linnakkeen]] tyrmään oikeuden halventamisesta, jossa hän sitten loppusyksystä kuukauden olikin. Rajakatseen varustuksen arvokas "[[Sotasankarin tikari]]" oli siis edelleen kadoksissa. Kerrotaan, että tikari katosi kyseisen kesän aikana, mutta oltiin jo saatu syksyllä takaisinkin, kun [[Alpo]]-niminen sotilas sitten hukkasi sen jonnekin ennen kuin tikaria ehdittiin palauttaa linnakkeelle. Tämä huolestutti monia, sillä kertomuksen mukaan "Sotasankarin tikarin" katoaminen saattaisi merkitä Rajakatseen varustuksen häviämistä nohvatovilaisille. Tikarinhan huhuttiin olevan kohtalonyhteydessä linnakkeen kanssa. Tikaria etsittiin siis kiivaasti, mutta tuona syksynä tuloksetta. Weldoonilaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet mihinkään sotatoimiin rajakatseelaisia vastaan, vaikka ilmeisesti saivat Rajatuho-nimisen trebusetinkin valmiiksi vasaranpaukkeen hiljenemisestä päätellen. Ehkä kyseinen rakennushanke oli vain linnakkeen varustautumista sodan varalle, eikä siis mikään ratkaiseva tekijä, minkä kanssa kannattaisi suinpäin sotimiseen ryhtyä. |
| [[Rajavartio]]-niminen palkkasoturijärjestö jäi siis ilman merkittävää tukijaa |
[[Rajavartio]]-niminen palkkasoturijärjestö jäi siis ilman merkittävää tukijaa |
| [[Karhukoi|Karhukoitten]] suvun päämiehen [[Aarme Karhukoi|Aarmen]] peruessa kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa. Ilmeisesti häntä ei miellyttänyt järjestön omapäinen ja valtioitten välejä kiristänyt sooloilu Rajakatseessa. Rajavartio joutui näin ollen hetkeksi ilman tukijoita ja sen uskottiin viranomaisten valvovan silmän alla kutistuvan merkityksettömäksi patrioottijoukoksi. Syksyn kuluessa järjestö sai kuitenkin uuden tukijan Aarmen serkusta [[Herbert Karhukoi|Herbertistä]]. Herbert otti järjestön suojeluksiinsa samalla kun esitti näille omia vaatimuksiaan. Mm. nimi Rajavartio muutettiin hänen tahdostaan |
[[Karhukoi|Karhukoitten]] suvun päämiehen [[Aarme Karhukoi|Aarmen]] peruessa kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa. Ilmeisesti häntä ei miellyttänyt järjestön omapäinen ja valtioitten välejä kiristänyt sooloilu Rajakatseessa. Rajavartio joutui näin ollen hetkeksi ilman tukijoita ja sen uskottiin viranomaisten valvovan silmän alla kutistuvan merkityksettömäksi patrioottijoukoksi. Syksyn kuluessa järjestö sai kuitenkin uuden tukijan Aarmen serkusta [[Herbert Karhukoi|Herbertistä]]. Herbert otti järjestön suojeluksiinsa samalla kun esitti näille omia vaatimuksiaan. Mm. nimi Rajavartio muutettiin hänen tahdostaan |
| [[Herbertin vartio|Herbertin vartioksi]]. |
[[Herbertinvartio|Herbertin vartioksi]]. |
| Järjestön johtajat joutuivat hammasta purren myöntymään näihin vaatimuksiin, sillä onhan Herbertin tuki, vaikkakin onkin suvun päämiestä Aarmea huomattavasti vähemmän rikas vaikutusvaltainen mies, järjestölle hyödyksi. |
Järjestön johtajat joutuivat hammasta purren myöntymään näihin vaatimuksiin, sillä onhan Herbertin tuki, vaikkakin onkin suvun päämiestä Aarmea huomattavasti vähemmän rikas vaikutusvaltainen mies, järjestölle hyödyksi. |
| Nimitys Herbertin vartio on alkanut huvittaa ihmisiä ja nimi vääntyykin kansan |
Nimitys Herbertin vartio on alkanut huvittaa ihmisiä ja nimi vääntyykin kansan |
| suussa kätevästi muotoon Herbavartio. Monellakaan ei ollut vielä tuolloin tarkkaa tietoa, mitä Herbert tällä uudella järjestöllään tekee, mutta järjestö on ainakin edelleenkin rummuttanut Mahtivuoren valtakunnan puolustamisen nimeen. Myös Vardakovista kantautui syksyn kuluessa uutisia. Vardakovin viranomaiset nappasivat kiinni erään valtakuntien välillä toimineen salakuljetuskoplan. Joukkion kiinnijäämisen |
suussa kätevästi muotoon Herbavartio. Monellakaan ei ollut vielä tuolloin tarkkaa tietoa, mitä Herbert tällä uudella järjestöllään tekee, mutta järjestö on ainakin edelleenkin rummuttanut Mahtivuoren valtakunnan puolustamisen nimeen. Myös Vardakovista kantautui syksyn kuluessa uutisia. Vardakovin viranomaiset nappasivat kiinni erään valtakuntien välillä toimineen salakuljetuskoplan. Joukkion kiinnijäämisen |
| jälkeen viranomaisille selvisi, että joukkio oli saanut apua Valtamäkien suvun |
jälkeen viranomaisille selvisi, että joukkio oli saanut apua Valtamäkien suvun |
| palveluksessa toimineelta [[Juntola]]-nimiseltä tilamestarilta, joka oli ollut merkittävä talonpoikien edun puolestapuhuja. Hänen todettiin siis antaneen koplan käyttöön piilopaikoiksi muutamia Valtamäkien maa-alueilla sijainneita latoja. Juntola vangittiin ja vietiin Vardakovin kaupunkiin, eikä [[Valdemar Valtamäki]] sen kummemmin puuttunut asiaan. Juntolan pidättäminen oli alkusoittoa talonpoikaislevottomuuksille Valtamäkien tiloilla talonpoikien menettäessä tärkeän välittäjän heidän ja Valdemarin väliltä. [[Vanha pipari|Vanhan Piparin]] omistaja [[Kaarlo Kempura]] oli jo syksyllä sulkenut tavernansa ja lähtenyt jälleen talveksi synnyinseuduilleen eli [[Hurjaviini|Hurjaviinin]] kaupunkia kohden. Rahvas odotti talvea peläten, sillä kyseisenä syksynä sato oli jälleen jäänyt melko vaatimattomaksi ja elintarpeiden hinnat olivat nousseet uhkaavasti. Ja syystä pelkäsivätkin. Talvesta tuli ruoan vähyyden vuoksi ankara ja etenkin kaupungeissa lukuisia ihmisiä kuoli pahimpien pakkasten aikoihin. Nälkä, taudit ja kylmyys ottivat kukin osansa. Vaikka suurta väestön vähenemistä ei aiheutunutkaan, tuntui yleinen niukkuus ja puute myös elossa selvinneiden elämässä. Ankaralla säännöstelyllä tultiin kuitenkin useimmissa talouksissa toimeen. Rajakatseen linnakkeella säästäväisyys oli niin sinnikästä, että keskitalven aikaan voitiin pitää jonkinlaiset juhlatkin, joissa ylijäämää kulutettiin ja talven selän taittumista juhlittiin. Useimmissa paikoissa juhlimiseen ei kuitenkaan ollut varaa. Kuolema korjasi talvella mukaansa muitakin kuin kaikkein köyhimpiä ja vaivaisimpia. Keskitalven aikoihin kuoli myös [[Dimitro Maprov]], [[Vardakov|Vardakovista]] aikanaan alle kaksi vuotta aiemmin loikannut ja sittemmin [[Geofrius|Geofriuksen]] neuvonantajiin liittynyt arvostettu kartanpiirtäjä. Dimitro oli loikkaamisensa jälkeen toiminut erityisesti Vuoriniityn sotilasstrategien apuna. Dimitron kerrotaan kuolleen erään tukevan aterian jälkeen ilmeisesti ruokamyrkytykseen, vaikka kaikenlaisia teorioita on lähtenyt tapauksesta liikkeelle. On mm. epäilty vardakovilaisten osuutta asiaan, vaikka nämä ovatkin jyrkästi kiistäneet vaikuttaneensa asiaan mitenkään. Myös [[Iida Ballendorf]] kuoli talven aikana, mutta hänhän olikin jo raihnainen vanhus. --- Bokeassa pidettiin oikeudenkäynti. Yksi tuomittiin ja kaksi vapautettiin. [[Huhut:RK XXIIIb|Huhupaketti]] kyseiseen peliin. Seuraava peli [[RK XXIV]] |
palveluksessa toimineelta [[Juntola]]-nimiseltä tilamestarilta, joka oli ollut merkittävä talonpoikien edun puolestapuhuja. Hänen todettiin siis antaneen koplan käyttöön piilopaikoiksi muutamia Valtamäkien maa-alueilla sijainneita latoja. Juntola vangittiin ja vietiin Vardakovin kaupunkiin, eikä [[Valdemar Valtamäki]] sen kummemmin puuttunut asiaan. Juntolan pidättäminen oli alkusoittoa talonpoikaislevottomuuksille Valtamäkien tiloilla talonpoikien menettäessä tärkeän välittäjän heidän ja Valdemarin väliltä. [[Vanha pipari|Vanhan Piparin]] omistaja [[Kaarlo Kempura]] oli jo syksyllä sulkenut tavernansa ja lähtenyt jälleen talveksi synnyinseuduilleen eli [[Hurjaviini|Hurjaviinin]] kaupunkia kohden. Rahvas odotti talvea peläten, sillä kyseisenä syksynä sato oli jälleen jäänyt melko vaatimattomaksi ja elintarpeiden hinnat olivat nousseet uhkaavasti. Ja syystä pelkäsivätkin. Talvesta tuli ruoan vähyyden vuoksi ankara ja etenkin kaupungeissa lukuisia ihmisiä kuoli pahimpien pakkasten aikoihin. Nälkä, taudit ja kylmyys ottivat kukin osansa. Vaikka suurta väestön vähenemistä ei aiheutunutkaan, tuntui yleinen niukkuus ja puute myös elossa selvinneiden elämässä. Ankaralla säännöstelyllä tultiin kuitenkin useimmissa talouksissa toimeen. Rajakatseen linnakkeella säästäväisyys oli niin sinnikästä, että keskitalven aikaan voitiin pitää jonkinlaiset juhlatkin, joissa ylijäämää kulutettiin ja talven selän taittumista juhlittiin. Useimmissa paikoissa juhlimiseen ei kuitenkaan ollut varaa. Kuolema korjasi talvella mukaansa muitakin kuin kaikkein köyhimpiä ja vaivaisimpia. Keskitalven aikoihin kuoli myös [[Dimitro Maprov]], [[Vardakov|Vardakovista]] aikanaan alle kaksi vuotta aiemmin loikannut ja sittemmin [[Geofrius|Geofriuksen]] neuvonantajiin liittynyt arvostettu kartanpiirtäjä. Dimitro oli loikkaamisensa jälkeen toiminut erityisesti Vuoriniityn sotilasstrategien apuna. Dimitron kerrotaan kuolleen erään tukevan aterian jälkeen ilmeisesti ruokamyrkytykseen, vaikka kaikenlaisia teorioita on lähtenyt tapauksesta liikkeelle. On mm. epäilty vardakovilaisten osuutta asiaan, vaikka nämä ovatkin jyrkästi kiistäneet vaikuttaneensa asiaan mitenkään. Myös [[Iida Ballendorf]] kuoli talven aikana, mutta hänhän olikin jo raihnainen vanhus. --- Bokeassa pidettiin oikeudenkäynti. Yksi tuomittiin ja kaksi vapautettiin. [[Huhut:RK XXIIIb|Huhupaketti]] kyseiseen peliin. Seuraava peli [[RK XXIV]] |