Rajawiki Sivun toiminnotPoistu muokkaustilastaHuhut:Hukanmaa4 Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolleSivuhistoriassa on 0 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus Kirjautumaton käyttäjä, saa muokkaustilastoon lisäyksen 'vieras' Viime keväänä oli tapahtumarikas päivä, kun kuninkaallinen maanmittari yritti vetää Suomurajan ja Hajavirstan välistä tietä Hukanmaan läpi. Maanmittarilla oli mukanaan naissoturi Sinikka. Aika huvittavaa, ettei maanmittarilla ollut saada miestä suojakseen. No, Urho Hukanpää järjesti kuulemistilaisuuden yhdellä Suurkiven torpista. Kuulemistilaisuus oli melkoista riitelyä ja nokittelua. Jokaisella isännällä ja emännällä oli oma näkemyksensä asioista. Kelokallio kuitenkin totesi, että linjaus on saatava piirrettyä, joten hän piirtää tien itse, jos paikalliset maanomistajat eivät pääse sopuun. Ihmettelyä aiheutti tilalle hortoillut raskaasti aseistettu mies, joka väitti olevansa ritarin aseenkantaja ja tuovansa Deinosan-killalta viestiä Urho Hukanpäälle. Aseenkantaja oli liikkeellä ilman ritariaan, mikä nauratti paikallisia. Muukalainen esitteli itsensä Bertiliksi. Lisähäiriötä aiheutti paikalle saapunut metsäläinen, joka vaati saada puhua Urho Hukanpään kanssa. Hän antoi Urholle pääkallon, jonka väitti muukalaisten varastaneen Hukanpäiden hautakryptasta. Hän kertoi oman heimonsa Suomäyrien surmanneen kaksi muukalaista, joilla kallo oli ollut, mutta yksi oli päässyt pakoon. Susiveistosta metsäläiset eivät olleet nähneet. Jotkut vaativat metsäläisen vangitsemista, jotta asioista saadaan parempi selvyys, mutta Urho määräsi kaikki jättämään hänet ja muutkin metsäläiset toistaiseksi rauhaan. Metsäläinen lähti sitten tiehensä. Vääntö tiestä jatkui. Jonkinlainen linjaus saatiin tehtyä, mutta sen sijaan tienvarteen perustettavasta tavernasta ei tullut mitään yksimielisyyttä, vaan entistä pahempia riitoja. Tavernaa olisivat halunneet itselleen niin Suurkivi, Usvakumpu kuin Palopeltokin. Liekö taverna-asiaa vai jotain ihan muuta, mutta Palopellon isäntä Paavali riitautui pahasti Suurkiven isännän kanssa. Jopa niin pahasti, että haastoi tämän kaksintaisteluun. Suurkivi vaati saada käyttää esitaistelijaa ikäänsä vedoten ja palkkasi aseenkantaja Bertilin esitaistelijakseen. Muukalaisen palkkaaminen esitaistelijaksi herätti murinaa, varsinkin kun Paavali Palopelto ei tainnut edes olla Suurkiveä nuorempi. kaksintaistelu käytiin Urho Hukanpään ja seriffi Ansion luvalla ja valvonnassa. Taistelu päättyi yllättäen Paavali Palopellon voittoon, mutta helpolla se voitto ei tullut. Paavali sai itse kaksi kunnon osumaa itseensä, mutta ratkaisevaksi nousi hänen osumansa Bertilin jalkaan, joka esti Bertiliä jatkamasta taistelua. Paavali Palopelto julistettiin siis voittajaksi. Papitar Liinatar Hallasuo ja torppari Alia paikkasivat sitten kaksintaistelijoita. Maanmittari lähti pian kokouksen jälkeen pois Hukanmaalta. Naissoturi Sinikka, joka ili ilmeisesti Herbertin vartioston jäsen, lähti tietysti saattamaan maanmittaria. Sinikka herättä Hukanmaalla yleistä mielenkiintoa, mutta eipä hän paikallisten kanssa juuri puhellut, ei kuulemistilaisuudessa tai sen jälkeenkään. Bertil vietti Suurkiven tilalla viikonpäivät parannellen haavojaan ja lähti sitten matkoihinsa. "Kunnia-arvoisa ritari Velmon odottaa!" Kukahan se ritari Velmon on? Bertil kertoi hänestä kuulemma hienoja tarinoita Suurkiven palkollisille. Velmon kuuluu olevan suuri sankari ja turnajaisten moninkertainen voittaja. Jotkut tosin epäilevät Bertilin tarinoita, sillä aika suulas mies hän vaikutti olevan. Urhon käsiinsä saama pääkallo haudattiin Hukanpäiden läsnäollessa papittaren johdolla takaisin hautakryptaan. Krypta on taas sinetöity. Krtyptaa vartioitiin kesän ajan, mutta talvella vartiointi lopetettiin. Kuulemistilaisuuden jälkeen Urho Hukanpää ilmeisesti kyllästyi isäntien riitelyyn ja turhamaisuuteen. Hänen päätöksellään taverna tulee nyt Hukanpäiden omille maille ja tyhjilleen jäänyt Vanhan Hukanpään tilan sivurakennus muutetaan tavernaksi. Vanhan Hukanpään tilan rakennuksia on jo alettu korjata ensi kesää varten. Kukaan tilallisista ei ole ratkaisuun tyytyväinen, mutta monet rengit ja torpparit ovat hykerrelleet itsekseen tilallisten uppiniskaisuudelle. Tavernaa hoitamaan on kutsuttu Hajavirstan tavernoitsijoiden killan jäsen. Hänen pitäisi olla täällä lähipäivinä. Uudesta kapakoitsijasta huhutaan kaikenlaista. Jotkut sanovat hänen olevan entinen merirosvo, toisen taas kertovat hänen olevan taitava juomamestari, kolmas tarina kertoo hänen olevan kapakkatappelija, joka valtasi tavernan itselleen väkivalloin jostain kaupungista. Mikähän lienee totuus? Metsäläisten shamaani on ollut enemmänkin tekemisissä paikallisten kanssa viime kesänä ja syksyllä. Mitähän papitar Hallasuo siitä pitää? Shamaani on kertonut metsäläisten kahakoineen useaankin kertaan Iivinpalvojien kanssa. Koska vain metsäläiset ovat iiviläisä nähneet, niin he varmaankin liioittelevat kahakoiden suhteen. Haavoittuneita metsäläisiä on tosin ainakin kerran temppelille asti paikattaviksi. Papitar on hoitanut metsäläisiä, mutta ilmeisen vastentahtoisesti hän näitä epäjumalankumartajia auttaa. Torppari Ignatius se metsäläisiä papittaren luo toi. Mahtaako papitar olla tästä Ignatiukselle ärtynyt vai tekikö hän papittaren mielestä hyvänkin teon? Joitan kahinoita siellä metsässä kyllä kesällä oli. Urhon käskystä ja tilallisten vaatimuksesta, seriffi Ansio nosti pienen nostoväen kesällä. Nostoväen varustus jäi kuitenkin vajaaksi ja koulutuskin ilmeisesti oli aika ontuvaa. jotkut väittävät, että kartanon asehuoneeseen olisi murtauduttu ja parhaat aseet viety. Täysin mahdotontahan tuollainen olisi ja tieto siitä leviäisi muutenkin kuin ämmien juorujen kautta. Joka tapauksessa nostoväki haukkui varusteensa surkeiksi. Nostoväen sotamenestyskin on jäänyt kovin laihaksi. Loppukesällä nuoret miehet menivät metsään auttamaan metsäläisiä Iivinpalvojia vastaan, tai niin ne metsäläiset ainakin väittävät. Nostoväki joutui kuitenkin perääntymään hyvin nopeasti jouduttuaan jousiampujien väijyttämäksi. Ilkeämpi kieli väittää jousimiehiä olleen vain yhden ja tämänkin jo jouksemassa karkuun. Ansiolle ei kunnian kukko tästä laulanut. Moni on myös epäillyt, että sotketaanko tässä hukanmaalaisia metsäläisten keskinäisiin kahinoihin. Urho on kuitenkin ainakin vielä uskonut metsäläisten sanaa, eikä kukaan ole saanut todisteita siitäkään, etteikö metsässä iiviläisä liikkuisi. Uusi silta joen yli tulee kulkemaan Usvakummun mailla ja maanmittari jätti isännälle ihan kirjalliset ohjeet minkäläisia puita siltatyömaa tarvitsee. Näitä ohjeita kerääntyikin sitten tulkitsemaan koko seudun väki. Ainoastaan Palopellon ja Suurkiven isännät jäivät kotiin. Ei niitä riitelijöitä moni sinne varmaan kaivannutkaan. Usvakummun tilalla kaadettiin ohjeiden mukaan alkukesästä iso pino pitkiä petäjiä. Rungoista vuoltiin pitkiä hirsiä kuivumaan katosten alle ja odottamaan tätä vuotta. Metsätöitä on tehty ahkerasti muillakin tiloilla. Palopelto halusi lisää peltomaata ja kaskesi suuren palan metsää sitä varten ja Suurkivi kaatoi metsää kun muutkin tekivät niin. Kesän myötä muutamat aarteenetsijät palasivat. Mutta samanlaista ryntäystä ei ollut. Ansio pisti kiertolaiset nopeasti Urhon käskystä metsähommiin, kaatamaan metsää tien tieltä. Tämä sakki majoitettiin vanhalla Hukanpään tilalla. Kiertolaiset saivat pian seuraa pääkaupungista tulleista vangeista ja vartijoista. Hukanmaan pohjoispuolella olevalta alueelta alettiin kaivaa soraa tietä varten. Nämä vangit olivat lähinnä pikkurikollisia ja velanpettäjiä, eikä väsyneistä miehistä ollut juuri ongelmia. Kesän aikana vangit louhivat lähelle vanhaa Deinosanin kaivosta suurehkon soramontun. Kaikkien tilojen kärryt joutuivat kuljetushommiin vuorollaan, vaikka asiasta kyräiltiinkin. Kesällä annettiin virallinen ilmoitus, että Paavali Palopelto ja Amalia Mallasranta olivat avioituneet. Itse asiassa vihkiminen oli tapahtunut jo viime kesänä, mutta asiasta ei vaan kerrottu kenellekään. Mitähän menoa tämä on? Paavali on tunnetusti pihi mies, joten oliko hän saanut Mallasrannan emännän vakuutettua siitä, että asiasta ei kannata kertoa, jotta ei tarvitse hääjuhlia järjestää? Mallasrannalla olisi kyllä ollut siihen varaa. No, enää ei juhlia järjestetty. Erikoisen avioliitosta tekee myös se, että Paavali vietti kesällä melkein kaiken aikansa Palopellon tilalla. Talveksi hän sentään meni Mallasrannan tilalle. Suurkiven, Palopellon ja Usvakummun pellot kasvoivat viime kesälä selvästi paremmin kuin Mallasrannan. Joku ehdotti syyksi lesken naimisiinmenon ja kuolleen isännän vihat, mutta viisaammat huomauttivat, että pelloilla on viljelty lähinnä ohraa viime vuosina ja rouva on ?vain? unohtanut antaa peltojensa välillä kesannoida. heinästä ei kuitenkaan taideta olutta panna? Loppukesällä saapuivat myös ensimmäiset tienrakentajat kokoamaan Hukanmaan reunalle varikkoa työmaata varten. Vanhalle paloaukealle kasattiin suuret kasat polttopuita katosten alle ja suuria sorakasoja rangastuisvankien louhokselta. Vesi saatiin vanhan hylätyn torpan kaivosta. Talvea vasten varikolle saapui asumaan puunhakkaajien porukka, joka on tehnyt tienlinjasavottaa koko talven. nämä puunhakkaajat rakensivat itselleen matalat majat turpeesta ja oksista ja päälliköt nukkuivat viime vuonna riiheksi kunnostetussa torpassa. Nyt lumien sulaessa porukka on siirtymässä joen yli pohjoiseen uudelle hakkuualueelle. Kesällä riideltiin myös vanhan Hukanpään tilan peltojen käytöstä. Perinteisesti nämä ovat olleet kylän veropeltoja, joita kaikki tilat viljelevät ja joiden tuotot kattavat sitten ison osan veroista. Mallasranta olisi halunnut panna veropeltojen ohrasta olutta, kun omat pellot olivat niin köyhät. Kenellekkään ei tullut yllätyksenä kun Suurkivi nosti äläkän. Lopulta Urho puuttui asiaan ja määräsi ettei veropeltojen viljoja panna tai keitetä juotavaan muotoon. Hän myös uhkasi seuraavana vuonna veropelloille tehtäväksi ruiskylvön. Sato oli kaikenpuolin normaali. Mallasrannan peltojen sato oli kuitenkin selvästi heikompi kuin muiden. Olutsotaa ei tänä vuonna tullut. Urho otti vain pienen määrän olutta veroissa ja loput myytiin kaupunkiin. Mallasrannan rengit kertoivat, että emännällä jäi iso kasa tynnyreitä tyhjinä aittaan. Suurkiven tilalta ei tehty paljoakaan olutta myyntiin. Tiedetään kuitenkin, että Suurkiven olutta myytiin kaupunkeihin, vaikka Hukanmaalla Suurkiven olutta vähänlaisesti tarjolla olikin. Sadonkorjuun aikoihin papitar Hallasuo alkoi kovaan ääneen puhua, että "Derekas opettaa kohtuutta! Varokaa ylenmääräistä juomista, älkääkä tyhmentäkö itseänne päihtymällä!" Aika hauskaa puhetta papittarelta, jolle kyllä maistuu niin olut kuin muukin päihdyttävä juoma oikein hyvin, joskus liikaakin. Talven aikaan papitar tosin vaikutti vähentäneen omaa juomistaan, mutta ei hän kuivin suin edelleenkään puheitaan kirjoita. Loppusyksystä Mallasrannan emäntä jauhatti pitkästä aikaa oman leipäviljansa kiltisti Antti Myllärillä. Ovatkohan Mallasrannan piiat tehneet kapinan ja kieltäytyneet käsikivien käytöstä? Aika typeräähän se käsinjauhaminen on oikeastikin, mutta Mallasrannan tilalla tätä tehtiin silti, luultavasti lähinnä Myllärin kiusaksi. Mutta tänä viime syksy oli poikkeus. Talvella metsässä on ollut tavallista enemmän liikkujia kaikenlaisten metsäsavottojen takia. Jotkut rengit ja metsurit kerttovat nähneensä metsässä suuren vitivalkoisen ukkohirven. Vaikka oli keskitalvi, oli hirvellä vieläkin kuulemma päässään yli kymmenpiikkinen sarvikruunu. Keskitalven juhla meni rauhallisesti ja leppoisasti Mallasrannan tilalla. Suurkivi tuli tietenkin paikalle, mutta keskitalven juhlassa hänkään ei viitsinyt haastaa riitaa Mallasrannan kanssa. Palopelto ei vieläkään ollut kovinkaan isännän elkeillä liikkeellä, vaan antoi Amalia Mallasrannan vetää juhlat läpi. Papitar Hallasuo varoitteli muita juomasta liikaa. Itse hän nautti Mallasrannan oluesta ihan tarpeeksi, joskaan ei nyt valtavasti kuitenkaan. Hukanmaalla jatkuvasti pyörivä Iida Harakanvarvas tuli ja meni koko kesän, syksyn ja talvenkin miten sattui. On se kumma, että hän ei tunnu löytävän sitä velhoa, vai mitä hän nyt etsikään Hukanmaalta. Toisaalta Iida taitaa kuulua jo Hukanmaalle, sillä onhan hän säännöllisesti täällä käynyt jo kahden vuoden ajan. Pietu on yhä arkana toissakeväisen papiston kovistelun takia. Häntä onkin nähty harvemmin kuin aikaisempina vuosina, mutta yhä ja edelleen hän kuljeskelee ympäri Hukanmaata muiden armon varassa. Papitar Hallasuo on selvästi yrittänyt saada Pietua luottamaan taas sinikaapuihin, kuten itseensä. Pietu on kuitenkin muuttunut entistä hiljaisemmaksi, mutta eipä hän ilmeisesti papitar Hallasuota enää pelkää. Urhon kärsivällisyys on ollut todella rajallinen lopputalven ajan. Jopa Mylläri ja Suurkivi ovat älynneet välttellä aatelismiestä. Huhut kertovat että Hukanpään suvun naiset ovat painostaneet Urhoa käymään pääkaupungissa tapaamassa ikäisiään naisia. Ehkä pätevä vaimo miehensä rinnalla auttaisi hallitsemaan riitaisaa maata. Voit jättää lyhyen viestin syistä, mitä tai miksi artikkelia on muokattuMuokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa) Esikatselu