Huhut:RK XXIV

Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolle

Sivuhistoriassa on 0 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus

Kirjautumaton käyttäjä, saa muokkaustilastoon lisäyksen 'vieras'

**********

RAJAKATSE XXIV:  VEITSEN TERÄLLÄ
Liveroolipeli Rajakatse-maailmassa

Taustaa

On vuosi 460. Rajakatse on edelleen vilkas kulkureitti Mahtivuoren ja Nohvatovin 
valtakuntien välillä. Kulkijoita ja matkaajia liikkuu päivittäin alueen halki 
milloin kauppakuljetuksen mukana, milloin muusta syystä. Paikallisen Rajakatseen 
linnakkeen sotilaat koettavat parhaansa mukaan pitää lähiseudut rauhallisina, 
jotta kauppa ja kulkuyhteydet toimisivat, alueen asukkaat voisivat elää rauhassa 
ja mikä tärkeintä, naapurilinnake ei ryhtyisi sotatoimiin. Talvi oli melko 
tavallinen, eli ei hirveän leuto eikä kovin ankarakaan. Tämä olisikin tehnyt 
maalaisten ja köyhien ahdingosta entistä pahemman, sillä ruokavarannot menivät 
monin paikoin hyvin vähiin johtuen useasta peräkkäisestä katovuodesta. Siellä, 
missä ruokaa ei ollut paljonkaan edellissyksyn jäljiltä, nähtiin ankaraakin 
nälänhätää ja monin paikoin niin kaupungeissa, kylissä kuin pienillä tiloillakin 
kuoli ihmisiä talven aikana nälkään ja tauteihin. Pahimmilta kulkutaudeilta ja 
vitsauksilta kuitenkin vältyttiin, vaikka aika ankaraa olikin. Jotkut alkoivat 
puhua näiden koettelemusten olevan seurausta kansan maallistuneesta ja 
turmeltuneesta elämäntavasta. Toisaalla taas köyhyyden ja kurjuuden sanottiin 
johtuvan aatelin ankarasta veronkannosta ja riistosta ja näin 
mukautumiskyvyttömyydestä hädänkään hetkellä.

Ilmapiiri on kevään koittaessakin varsin levoton. Rajan takaa Vardakovista 
kantautuu koko ajan uusia tietoja kansannousun laajenemisesta ja liikehdintä ja 
levottomuudet tuntuvat leviävän. Myöskään Vuoriniityssä ei ole ollut kovin 
rauhallista. Nälkäisten ja köyhien järjestämät mellakat tuottavat edelleen 
päänvaivaa kaupungin viranomaisille ja huhutaan, että syntymässä olisi uusia 
uskonnollisia liikkeitä tai lahkojakin. Myös entiset kielletyt järjestöt, 
Kaaoslähde ja Iiv-papisto tuntuvat operoivan maan alla. Kukaties he koettavat 
käyttää hyväkseen tätä rahvaan epävarmuutta ja ankeaa tilaa oman 
vaikutusvaltansa pönkittämiseksi.

Nyt kuitenkin koittaa jälleen eräs loppukeväinen päivä Rajakatseessa. Paikalla 
on kulkijoita läheltä ja kaukaa, kun monet kerääntyvät taverna Vanhalle 
Piparille viettämään aikaa, suunnittelemaan matkansa jatkamista ja ajamaan omia 
hankkeitaan. Onkin totta, että Rajakatse on vuosien saatossa toiminut monien 
merkittävien tapahtumien näyttämönä. On sitten kyse pienten ihmisten 
henkilökohtaisista ratkaisuista tai valtioviisaiden juonitteluista, Rajakatse on 
vahvasti mukana tapahtumien kurimuksessa. Nyt ja tulevaisuudessa.

TOSITAPAHTUMIA, JUORUJA JA HUHUJA

Pari mieleenjääneintä juorua viime vuosilta:

Xavier Ballendorf, Ballendorfien aatelissuvun päämies, paljastui vampyyriksi 3 
vuotta sitten, jonka jälkeen häntä jahdattiin Rajakatseeseen saakka, missä hänet 
saatiinkin tuhottua. Tuon jälkeen Ballendorfien epäluotettavuudesta suivaantunut 
Vuoriniityn suuriruhtinas Geofrius takavarikoi osan Ballendorfien maista ja 
peruutti näiden aatelisarvot. Tuon jälkeen Ballendorfien suku onkin ollut varsin 
hiljainen, ilmeisesti hupeneva ja kuoleva suku. Xavierin veljenpoika Marcus 
Ballendorf toimii tosin nykyään Rajakatseen varustuksella apulaisseriffinä.

Viime vuosi oli Rajakatseessa taas huhujen mukaan varsin villiä aikaa. 
Kerrotaan, että laittomat ja kammottavat järjestöt Iiv-papisto ja Kaaoslähde 
olisivat melskanneet ja juonineet tuolla alueella useaankin otteeseen. Näiden 
toiminta taisi olla aktiivisimmillaan juuri keskikesän aikaan, jolloin alueen 
metsissä huhutaan liikkuneen monenlaisia luonnottomia ja hirvittäviä olentoja, 
kuten epäkuolleita ja muitakin mörköjä.

Huhut viime syksyltä:

Pahamaineinen rikollinen Iivana Tappura kuoli Rajakatseessa viime syksynä. Hänet 
tappoi Rajakatseen varustuksen aliupseeri Maru Rysen. Iivana Tappuran heila 
Janna Autenka tosin väitti, että Maru ei olisi ollut Iivanan tappaja, mutta 
Jannaa ei kuunneltu, vaan hänet mestattiin murhasta. Saipahan paha kerrankin 
palkkansa.

Rajakatseen varustuksen arvokas "Sotasankarin tikari" on edelleen kadoksissa. 
Kerrotaan, että tikari katosi viime kesän aikana, mutta oltiin jo saatu syksyllä 
takaisinkin, kun sotilas Alpo sitten hukkasi sen jonnekin, ennenkuin tikaria 
ehdittiin palauttaa linnakkeelle. Hei hei - tikarihan oli Rajakatseen 
varustuksen voiman symbooli! Kertomuksen mukaan jos "Sotasankarin tikari" 
katoaa, varustus ei kestä enää kauaa, vaan häviää pian. Mitenköhän käy!?! 
Rajakatseen varustus on portti Nohvatovista Vuoriniittyyn.

Viime vuonna Rajavartio-niminen palkkasoturijärjestö jäi ilman merkittävää 
tukijaa Karhukoitten suvun päämiehen Aarmen peruessa kaiken yhteistyönsä 
järjestön kanssa. Ilmeisesti häntä ei miellyttänyt järjestön omapäinen ja 
valtioitten välejä kiristänyt sooloilu Rajakatseessa. Rajavartio joutui näin 
ollen hetkeksi ilman tukijoita ja sen uskottiin viranomaisten valvovan silmän  
alla kutistuvan merkityksettömäksi patrioottijoukoksi. Syksyn kuluessa järjestö 
sai kuitenkin uuden tukijan Aarmen serkusta Herbertistä. Herbert otti järjestön 
suojeluksiinsa samalla kun esitti näille omia vaatimuksiaan. Mm. nimi Rajavartio 
muutettiin hänen tahdostaan Herbertin vartioksi. Järjestön johtajat joutuivat 
hammasta purren myöntymään näihin vaatimuksiin, sillä onhan Herbertin tuki, 
vaikkakin onkin suvun päämiestä Aarmea huomattavasti vähemmän rikas 
vaikutusvaltainen mies, järjestölle hyödyksi. Nimitys Herbertin vartio on 
alkanut huvittaa ihmisiä ja nimi vääntyykin kansan suussa kätevästi muotoon 
Herbavartio. Vielä ei ole tarkkaa tietoa, mitä Herbert tällä uudella 
järjestöllään tekee, mutta järjestö on ainakin edelleenkin rummuttanut 
Mahtivuoren valtakunnan puolustamisen nimeen.

Vardakovin viranomaiset nappasivat kiinni erään valtakuntien välillä toimineen 
salakuljetuskoplan. Joukkion kiinnijäämisen jälkeen viranomaisille selvisi, että 
he olivat saaneet apua Valtamäkien suvun Juntola-nimiseltä tilamestarilta, joka 
oli ollut merkittävä talonpoikien edun puolestapuhuja. Hänen todettiin siis 
antaneen koplan käyttöön piilopaikoiksi muutamia Valtamäkien alueella olleita 
latoja. Juntola vangittiin ja vietiin Vardakovin kaupunkiin, eikä Valdemar 
Valtamäki sen kummemmin puuttunut asiaan. Juntolan pidättäminen olikin 
alkusoittoa tämänvuotisille talonpoikaislevottomuuksille talonpoikien 
menettäessä tärkeän välittäjän heidän ja Valdemarin väliltä.

Talven aikana tapahtunutta:

Talvi oli siis monille ihmisille kovaa aikaa ja etenkin kaupungeissa monia 
ihmisiä kuoli pahimpien pakkasten vuoksi.

Keskitalven aikana kuoli myös Dimitro Maprov, Vardakovista aikanaan alle kaksi 
vuotta sitten loikannut ja sittemmin Geofriuksen neuvonantajiin liittynyt 
arvostettu kartanpiirtäjä. Dimitro oli loikkaamisensa jälkeen toiminut 
erityisesti Vuoriniityn sotilasstrategien apuna. Dimitron kerrotaan kuolleen 
erään tukevan aterian jälkeen ilmeisesti ruokamyrkytykseen, vaikka kaikenlaisia 
teorioita on lähtenyt tapauksesta liikkeelle. Olisiko vardakovilaisilla ollut 
osuutta asiaan?

Kevään kuluessa tapahtunutta:

Talvi on siis viimein ohi ja kesä tekee tuloaan. Talvi oli aika leuto, mutta 
viime kesän huonon sadon vuoksi nälkää nähtiin monilla alueilla. Tilanne oli 
pahin Vuoriniityn ja Vardakovin kaupungeissa, joissa nälkä ja kulkutaudit 
koituivat usean vähäosaisen kohtaloksi. Nyt kevään koittaessa ollaan tulevaa 
satokautta kohtaan erityisen toiveikkaita, että usean huonon vuoden jälkeen 
viljaa saataisiin kerrankin kunnolla ja riittävästi.

Nälänhätä kylissä ja Vuoriniityn kaupungissa johti erilaisiin köyhien ihmisten 
mellakointeihin, jotka järjestysvalta tosin tehokkaasti taltutti. Myös uusia 
uskonnollisia liikkeitä huhutaan syntyneen ihmisten hädän ja epätoivon pohjalta. 
Kerrotaan mm., että Vuoriniityssä jokin Lukarias-niminen sokea mies olisi 
koettanut perustaa omaa lahkoa ympärilleen, mutta tämä tyrehtyi alkuunsa 
Derecas-papiston suuren kielteisyyden vuoksi. Lukariaksen kerrotaan 
kuljeskelevan jossakin päin Vuoriniityn maakuntaa. Hyvä kysymys on, kuinka sokea 
tulee toimeen.

Kerrotaan, että Vuoriniityn suuriruhtinaan Geofrius VI:n tytär Jessica ei olisi 
enää neitsyt ja että hänet olisi vietellyt ja häpäissyt Kaleva-niminen Jessican 
henkivartija. Geofriuksen edustajat ovat kieltäytyneet kommentoimasta tapahtumaa 
muuten, kuin että juttu on pahantahtoisten kielten perätöntä juttua, mutta 
kuohunta hovin piirissä viittaa siihen, että jotakin olisi todellakin 
tapahtunut. Myöskään kyseistä henkivartijaa ei olla nähty missään. Lieneekö 
Kaleva lähtenyt pakosalle temppunsa jälkeen tai sitten jo nitistetty?

Kerrotaan myös, että joku on jälleen hiljattain rikkonut Vuoriniityn hautausmaan 
rauhaa ja murtautunut erääseen kryptaan, jonne on sijoitettu lopputalvesta 
kuolleen Iida Ballendorfin maalliset jäännökset. Murtautuja on Derecas-pappien 
mukaan avannut väkivalloin Iidan arkun ja iskenyt puisen vaarnan Iida-vainajan 
sydämeen. Derecas-papisto on ainakin tuominnut teon tarpeettomana ja törkeänä 
hautarauhan rikkomisena. Tämän ilkiteon suorittajaa ei olla saatu kiinni, mutta 
teon tekijä ilmeisesti uskoo Iidankin olleen vampyyri tämän veljen Xavier 
Ballendorfin tavoin. Kuinkakohan lienee? Entäs suvun Rajakatseessa asusteleva 
jäsen, Marcus Ballendorf ?

Varma kevään merkki on se, että Kaarlo Kempura saapui etelästä Rajakatseeseen ja 
avasi taverna Vanhan Piparin. Vanhassa piparissa on kuulemma taas ulkolaista 
olutta tarjolla. Oluet on toimittanut paikalle olyiläinen kauppias Rankki 
Tilhevi.

Uusimmat huhut ja uutiset:

On jo pidempään huhuttu, että Rajakatseessa taverna Vanhan Piparin omistaja 
Kaarlo Kempura ostaisi ja välittäisi varastettua tavaraa. Mitään varmaa tietoa 
tästä ei ole, mutta huhut ovat sitkeitä.

Metsäläisistä taas ei ole kuulunut mitään sen suurempaa, joka voi olla 
huolestuttava merkki. Mahtavatko he suunnitella jotakin? Jotkut epämääräiset 
huhut väittävät, että Gohtarg, suuri metsäläispäällikkö, olisi vetäytynyt 
jonnekin kauas erämaihin nuolemaan haavojaan ja kokoamaan joukkojaan, mutta 
tästä ei ole mitään näyttöä.

Maineikas nohvatovilainen oppinut ja tieteilijä Fil Gilamon on kertoman mukaan 
aikeissa vierailla Rajakatseessa! Hänen tarkoituksenaan on vielä loppukevään 
kuluessa lähteä tutkimusmatkalle kohti pohjoista. Mitä muuta kuin erämaata hän 
sieltä oikein odottaa löytävänsä? Outoja nuo oppineet!

Shastra Karhukoi on näihin aikoihin Karhukoitten kartanolla toipumassa 
synnytyksestään. Tämä tapahtui melko äskettäin, noin viikko sitten. Rajakatseen 
linnakkeen seriffi Edgar de Älliskö on paraikaa vaimonsa luona kartanolla. 
Shastran ja Edgarin lapsi on kuulemma poika.

Huhutaan, että Rajakatseeseen, taverna Vanhan Piparin takaisiin metsiin olisi 
kätketty suuri raha-aarre. Tuo aarre on tarinan mukaan suuressa lukitussa 
arkussa keskellä metsää. Tarina on mitä luultavimmin metsäläisiltä peräisin, 
joten sen todenmukaisuus taitaa olla hyvin vähäinen.

Viime yönä oli Rajakatseen alueella aavemainen ja oudon voimakas sumu, joka 
kaiken lisäksi nousi metsistä varsin äkkiä ja peitti maat ja mannut. Huhutaan, 
että asialla olisivat olleet salaperäiset voimat.

TALONPOIKAISTILANNE VARDAKOVISSA

Tilanne on ollut jo pitkään kireä Valtamäen aatelissuvun hallinnoimilla 
talonpoikaistiloilla ympäri Vardakovin maakuntaa. Suvun päämiehen Valdemarin ja 
talonpoikien suhteet ovat olleet koetuksella useamman vuotta, kun Valdemar on 
huonoista sadoista huolimatta koettanut kerätä veroja normaaliin tapaan. Myös 
muutoin aatelin otteet talonpoikia kohtaan ovat muuttuneet röyhkeämmiksi ja 
kovemmiksi, eivätkä myöskään talonpojat ole olleet täysin valmiita alistumaan 
herransa tahtoon. Viime vuosi oli jo erityisen jännitteinen ja puhutaan, että 
ilmikapinan olisi estänyt lähinnä Valdemarin tilamestarin Juntolan sinnikäs 
sovittelutyö osapuolten välillä. Viime syksystä lähtien alettiin kuitenkin 
epäillä, ettei Juntolakaan olisi täysin viaton, vaan hänellä olisi kukaties 
yhteyksiä erääseen valtakuntien välillä toimivaan salakuljetuskoplaan. Vielä 
samana syksynä Juntola varmuudella todettiin syylliseksi yhteistyöhön 
salakuljettajien kanssa ja hänet kuljetettiin Vardakovin kaupungin tyrmiin 
kärsimään rangaistustaan. Näin Valtamäkien alustalaiset ja talonpojat menettivät 
merkittävän tukijansa ja puolestapuhujansa ja tilanne herrojen ja rahvaan 
välillä alkoi kiristyä entisestään. Myös Valdemarin kerrotaan henkilönä 
muuttuneen viime vuosina entistä arvaamattomampaan ja synkempään suuntaan. Myös 
tilanne tiloilla on kehittynyt erittäin vakavaksi. Kerrotaan, että lopputalven 
kuluessa on useilla Valtamäkien omistamilla tiluksilla ollut useita pieniä 
yhteenottoja ja kahinoita Valtamäen vasallien ja rahvaan välillä. Pari viikkoa 
sitten tapahtui kuitenkin selvästi aiempia pahempi selkkaus, jonka seurauksena 
eräs Erkkilä-niminen tila asukkaineen hävitettiin vallan Valtamäkien vasallien 
toimesta. Tuosta verilöylystä kiihtyneinä ja kuumenneina talonpojat sitten 
yllättivät ja tappoivat Jussila-nimisellä tilalla pienehkön Valtamäkien 
alaisuudessa toimineen soturi- ja veronkerääjäjoukon, joka oli vastuussa 
Erkkilän tapahtumista. Tuon avoimen taistelun jälkeen tilanne on ajautunut 
avoimeksi kapinaksi ja talonpojat ovat kokoamassa talonpoikaisjoukkojaan eri 
puolilta Vardakovin maakuntaa Jussilan tilan läheisyyteen. Valtamäkien suku 
valmistautuu omalta osaltaan laajaan rankaisu- ja kurinpalautusretkikuntaan. 
Vardakovin muut suvut ja viranomaiset ovat seuranneet tilannetta huolestuneena 
ja ovat valmistautuneet menemään Valtamäkien tueksi kapinan nujertamiseksi. 
Vaikuttaa siis siltä, että verenvuodatus Vardakovin maakunnassa on vasta toden 
teolla alkamassa. Sääli rahvasta!

LISÄMATERIAALIA RAJAKATSEEN LINNAKKEEN JA LÄHISEUTUJEN VÄELLE:

TAPAHTUMIA LINNAKKEELLA JA LÄHISTÖLLÄ:

Keskitalven juhla

Talvi oli siis melko kovaa aikaa, varsinkin syrjäisellä ja muusta sivistyksestä 
erillään olevalla ja lumen saartamalla rajalinnakkeella. Keskitalvella mieliala 
olisi voinut olla ruokavarastojen uhkaavan hupenemisen ja kiusaavan pakkasen 
vuoksi varsin apea ja sitähän se kyllä välillä olikin. Jotain valoa ja pilkettä 
silmäkulmaan toivat kuitenkin linnakkeella järjestetyt keskitalven juhlat kevään 
lähestymisen kunniaksi. Linnakkeella oli kärsivällisesti tätä tapahtumaa 
odoteltaessa kiristetty vöitä ja säästetty enemmän ruokaa kuin olisi tarviskaan, 
sillä haluttiin varmistaa, että edes tuona yhtenä päivänä talven aikana olisi 
ruokaa ja juomaa tarjolla yllin kyllin. Monet malttoivatkin hiljentää 
nurkumistaan ja kantoivat kortensa kekoon juhlien järjestämiseksi. Ja tuo päivä 
olikin sitten kaiken sen odotuksen arvoinen. Tapahtuma alkoi silltä, kun väki 
kokoontui linnakkeelta ja lähitiloilta linnakkeen lumiselle pihamaalle. Väen 
tultua koolle Rajakatseen linnakkeen linnanherra Wilhard saapasteli kepin kanssa 
pihamaalle ja tervehti iloisesti monia linnakkeen ja lähiseutujen ihmisiä. Tämän 
jälkeen hän piti puheen, jossa hän ylisti linnakkeen ja linnaketta tukevien 
maatilojen ihmisten sitkeyttä ja uutteruutta siitä, että jälleen kerran he 
yhdessä kestävät talven rasitukset sekä siitä, että kaikki olivat yksissä tuumin 
osallistuneet juhlan järjestämiseen. Wilhardin puheen jälkeen Minerva piti 
totuttuun tapaansa saarnan mm viinan vaaroista, kohtuullisuuden tärkeydestä, 
Ishakan opetuksista ja viisaudesta ja muusta semmoisesta. Tämän jälkeen Wilhard 
vielä julisti juhlat alkaneeksi ja pian linnakkeella olikin juhlat täyttä päätä 
käynnissä. Oli tanssia, oli soittoa, oli laulua, oli syötävää, oli juotavaa, oli 
leikkejä ja oli kilpailuja. Minerva koetti kyllä kovasti suostutella ihmisiä 
raittiimpaan juhlintaan, mutta varsin heikolla menestyksellä. Yllätettiinpä 
Minervan apulainen, maallikkosoturi Leikolakin kaljatynnyrin äärestä. Eräs 
innokkaimpia ilojuoman ottajia taisi kuitenkin olla Kaarlo Kempuran 
Rajakatseeseen jäänyt apulainen Savihaara. Savihaara oli nimittäin Kempuran 
puuttuessa saanut olla ilman viinaksia koko syksyn ja alkutalven ajan ja sitten 
juhlan koitettua viinaksia olikin ollut yllin kyllin... Savihaara sammuikin 
kesken juhlien ankaran juomisen seurauksena lumihankeen, jolloin Savihaaran 
perään katsellut Kuner-niminen sotilas oli raahannut sammuneen Savihaaran 
sisälle linnakkeeseen. Muutoinkin juopuneita kyllä riitti, mutta muut tajusivat 
sentään siirtyä sisätiloihin nukkumisajan koitettua. Juhlien riehakkain kohta 
oli se, kun Sig Tormukka-sotilas vahvassa humalassa ratsasti talleilta 
linnanpihalle muun juhlaväen joukkoon ja Wilhardin serkuntytär Mare takanaan 
hevosen selässä. Monet olivatkin vaarassa jäädä hevosen alle, mutta onneksi 
kenellekään ei ehtinyt näin käydä, joten loukkaantumisilta vältyttiin. Tuolloin 
Älliskö, Maru Rysen ja Minerva päättivät hiukan hillitä juhlia ja Maru vei 
Tormukan jonnekin vähän rauhoittumaan Minervan tehdessä saman Marelle. Älliskö 
taas muutoin puhui juhlaväelle ja koetti arvovallallaan saada ihmisiä hiukan 
rauhoittumaan ja onnistuikin tuossa osittain. Mutta ei juhliminen kuitenkaan 
vielä siihenkään loppunut tai latistunut, vaan viimeisten jalkeillaolijoitten 
ilonpito jatkui varhaiseen aamunsarastukseen asti. Jälkikäteen juhlia 
muisteltiin pitkään ja kaiholla, etenkin niissä sattuneita kommelluksia ja 
hassuja tapahtumia. Juhlan jälkeen liikkui myös sitkeästi huhuja juhlan 
aikaisista muista kommelluksista ja moraalittomuuksista. Huhutaan mm., että 
aliupseeri Maru Rysen olisi aamun tullessa hiippaillut ulos linnakkeen piikojen 
makuutuvasta. Piiat sekä Maru kuitenkin ovat itsepintaisesti kieltäneet, että 
mitään olisi tapahtunut, joten asia on jäänyt vain hiljalleen vaimenevien 
huhujen asteelle.

Kyseisen juhlan lisäksi linnakkeen Derecas-pappi Minerva on myös talven kuluessa 
pitänyt pienelle halukkaiden ryhmälle muutamia pieniä hartaus- ja saarnahetkiä 
linnakkeen temppelissä. Osanotto näihin tilaisuuksiin on tainnut olla aika 
vähäistä.

Sepän sairaus ja Kempuran lupaus

Rajakatseen linnakkeen Onni-seppä sai alkukeväästä vakavan sairauskohtauksen ja 
hän vaipui maahan rintaansa pidellen. Hän menettikin samalla kertaa myös 
tajunsa. Onneksi Onnilla oli onnea, sillä Arissa sai elvytettyä hänet takaisin 
kuntoon. Onnin vaivan uskotaan aiheutuneen siitä liikarasituksesta, joka hänen 
päälleen on käytännössä tullut hänen työskennellessään pajassaan ainoastaan 
yhden oppipojan avustamana. Tarkoitus oli toki pitkään hankkia Onnille 
avustajaksi toinenkin oppipoika, mutta jostakin syystä tähän toimeen ei saatu 
ketään sen pidemmäksi aikaa. Nyt on itsestäänselvää, että Onnin on ehdottomasti 
vähennettävä työtahtia, jos mielii pysyä hengissä ja näin Onni on kuulemma 
luvannutkin tehdä. Mutta jos Onni nyt vähentää omaa työskentelyään, kuka tästä 
lähin huolehtii Rajakatseen alueen työkalujen ja muiden tarvevälineiden 
huoltamisesta? Pian tähän pohdiskeluun tuli uusi ratkaisuehdotus. Kaarlo Kempura 
palasi matkoiltaan etelästä ja avasi oman tavernansa. Kuultuaan sepänpalveluiden 
kasvaneesta tarpeesta hän ehti jo julistaa, että Kaarlo iso K Kempuralla on 
ratkaisu kyseiseen ongelmaan: hän aikoo perustaa oman sepänpajan tavernan 
läheisyyteen. Useat odottavat tätä uteliaisuudella, osa aidosti kaivaten uutta 
sepänpajaa, osa seuraten lähinnä huvittuneena sitä, saako Kempura toteutettua 
lupaustaan ja mihin tahtiin pajan rakennustyöt tulevat etenemään.

Häiriköivän trubaduurin vierailu

Kaksi viikkoa sitten keväällä linnakkeelle saapui kiertelevä trubaduuri 
luuttuineen ja huiluineen. Talven väsyttäminä tällainen mielialan kohentaja 
otettiin mielellään vastaan ja ylöspidon alaiseksi. Trubaduuri, nimeltään Elias 
Ilomieli, oli harvinaisen kyvykäs ja vitsikäs ja kylvi jatkuvasti kaiken aikaa 
piloja ja sutkautuksia muista ihmisistä. Aluksi nämä pilarunot ja pilkkalaulut 
naurattivat ja huvittivat, mutta ajan mittaan suhtautuminen Eliakseen muuttui 
kielteisemmäksi. Eliaksen pilkanteko ei pidemmän päälle ollut enää lainkaan 
hauskaa, vaan kävi liian henkilökohtaiseksi. Hän nimittäin viritteli 
pilkkalauluja kaikista linnakkeen asukkaista, joista vain jonkin jutun kuuli ja 
jos tällaisia huhuja ja juoruja ei löytynyt, tyytyi tämä kelvoton säveltelijä 
keksimään olemattomia herjoja eri henkilöistä. Ei vienyt kauaa, kun linnanherra 
Wilhardilta ja seriffi Ällisköltä menivät hermot moiseen trubaduuriin. Tyrmään 
tätä ei haluttu kuitenkaan laittaa linnakkeen ruokia jyrsimään ja näin ollen 
Elias ajettiin linnakkeelta tiehensä väkivallalla uhaten. Trubaduurille 
itselleen tämä vaikutti olevan mukamas yllätys ja portin ulkopuolella hän huusi 
katkerasti vielä joskus kostavansa tämän huonon kohtelunsa. Tämän jälkeen ei 
Elias-trubaduurista kuitenkaan ole kuulunut mitään. Yleinen toive linnakkeella 
onkin se, että tämä olisi joutunut vaikkapa susien syömäksi.

Voit jättää lyhyen viestin syistä, mitä tai miksi artikkelia on muokattu

Muokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa)

Rajakatse Fantasia ry

Rajawiki

Huhut:RK XXIV

Esikatselu