Dormen Ballendorf

Dormen Ballendorfin tarina ja Rajakatseen hautausmaan synty


Huhutaan, että Ballendorfien yllä väijyy kirous. Tiedä häntä, mutta totta ainakin on, että Ballendorfien menneisyyteen mahtuu monenlaisia erikoisia sattumuksia, jopa hirvittäviä tapauksiakin. Huhutaan, että suku olisi joskus jopa käynyt sotaa keskenään eri jäsenten välillä. Koska en ole tähän asiaan juurikaan
perehtynyt, en rohkene sen enempää asiasta arvailla. Sen sijaan eräästä Ballendorfien suvun edesmenneestä jäsenestä tiedän kyllä kaikenlaista. Tämä suvun jäsen, Dormen Ballendorf, oli juuri niinpahansuopa, että puhe kirouksesta tuskin kuulostaa liioitellulta.

Dormen Ballendorf eli noin sataviisikymmentä vuotta sitten. Hän oli suvun silloisen päämiehen veli ja oli harjoittautunut velhoksi Deinosanin killassa. Dormen oli lahjakas ja taitava velho ja oli sukuasemansa kautta niin varakas, että
saattoi harjoittaa kokeitaan omissa kammioissaan erossa killastaan. Niin kuin monet lahjakkaat ja taitavat miehet, niin myös Dormen sortui mahdinhimoonsa. Hän alkoi haaveilla ikuisesta elämästä.

Ei tiedetä, mitä hän sitten teki ja mitkä voimat hänen loitsuihinsa vastasivat, mutta pidetään todennäköisenä, että Dormen Ballendorf muuttui jossain vaiheessa vampyyriksi, tuoksi kirotuksi elämän ja kuoleman välillä häilyväksi tuhontuojaksi. Asia varmistui, kun Ballendorfien kartanon liepeiltä alkoi löytyä kuolleita
ihmisiä tyhjiin imettyinä ja paljon kertovat jäljet kaulassaan. Kun kaamea asianlaita selvisi hänen sukulaisilleen ja papistollemme, aloitettiin vampyyrijahti asiaankuuluvalla tarmolla ja vakaumuksella tuon pimeyden olennon hävittämiseksi maan päältä ikuisiksi ajoiksi. Joukko koottiin Ballendorfeista, hurskaista Derecas-papeistamme, sotilaista ja talonpojista. Vampyyrinmetsästäjät jäljittivät Dormenia kartanolta kauas itään, useamman päivämatkan päähän. Siellä, keskellä korpea, vähän käytetyn tien varrella, Dormen tavoitettiin.

Tuolloin oli vuosi 260 jälkeen Juilo Ensimmäisen kruunauksen. Joukko oli
pitänyt kiirettä, jotta Dormen ei ehtisi naapurivaltakunnan puolella sijaitsevalle pienelle maatilanpahaselle, sillä tuolla takaa-ajon uuvuttama pimeyden olento olisi kukaties ravinnut itseään viattomien verellä. Uljas joukko siis tavoitti hänet illan hämärtyessä eräästä suojaisesta supasta nukkumasta. Joukon epäonneksi
Dormen ehti juuri herätä pimeyden laskeutuessa ennen kuin joukko oli päässyt aivan hänenluokseen ja vaarnannut tämän epäpyhän olennon. Kaikesta päätellen Dormen oli kuitenkin epätoivoisesti verta vailla, sillä hän ei koettanut paeta, vaan hyökkäsi joukon etummaisten soturien kimppuun. Taistelu vampyyriä vastaan oli ankara ja vasta joukon pappien voimien avulla saatiin vampyyri lyödyksi, maahan isketyksi,
vaarnatuksi ja näin perinpohjin tuhotuksi.

Kammottava ikuisen elämän irvikuva tuhottiin ja poltettiin ja ruumiin tuhka siunattuna haudattiin erämaahan. Koska taistelussa pahoin kärsinyt joukko ei jaksanut kantaa kaikkia ruumiita takaisin asutuksen pariin, päätettiin tuolle paikalle perustaa siunattu hautuumaa. Näin taistelussa kuolleiden uljaiden soturien ja talonpoikien ruumiit laitettiin samaan paikkaan haudan lepoon. Tuosta pitäen tuo hautausmaa onkin vähittäin kasvanut. Ballendorfit osallistuivat siis itsekin sukulaisensa jahtiin ja tämän jälkeen nöyrästi anelivat, ettei heitä rankaistaisi Dormenin pahuuden tähden.

Papistomme armokkuudessaan ja lempeydessään myöntyikin siihen, ettei Dormenin vampyyriyttä sen enempää kylillä tai muuallakaan julkisesti huudeltu ja suku sai jatkaa olemistaan. Uskon, että päätös oli oikea. Ballendorfit toimittivat aikanaan hautakiven tuolle paikalle Dormenin muistoksi. Kuka tietää, oliko tämä nyt niin tarpeen, mutta kerrotaan, että hautakiveen olisi siirtynyt vuosien kuluessa outoja voimia.
Hautakiven hävitys tai muu hautojen häpäisy ei tietenkään tulisi enää lainkaan kysymykseen, mutta olisi parasta, jos useampikin pitäisi silmällä niin tuota aluetta kuin Ballendorfien sukuakin ylipäätään.

Reto nuorempi
390 jälkeen Juilo Ensimmäisen kruunauksen
Pyhän ja Viisaan Ishacan oppien seuraajien Derecas-pappiskunta