Gohtarg-metsäläisen taru

(Tätä tarua kerrotaan eri muodoissa kaikkialla pohjoisessa metsäläisten keskuudessa.)


Kauan sitten me metsäläiset omistimme nämä maat aina etelän Suomurajasta pohjoisille vuorille saakka. Hallitsimme suuret alueet, jotka olimme saaneet suurelta louhikäärmeeltä. Meillä oli mahtava yhdistynyt klaanikunta, jolla oli kymmeniä mahtavia kyliä.

Klaanikunnan yhdessäpitävä voima oli mahtava mahtikivi, joka oli tippunut taivaalta. Tästä kivestä oli tehty amuletti ja kaikki shamaanimme saivat tältä amuletilta voimansa. Nuo voimat olivat suurimmat koko maailmassa. Uskotaan että tuolla amuletillä on oma tahto ja että se tekee kantajansa voitokkaaksi ja haavoittumattomaksi taistelussa. Amuletti periytyi klaanikuntamme johtajan suvussa isältä pojalle monta sukupolvea.

Klaanikuntamme johtaja, Gourag-vanha, johti viisaasti meitä. Hänellä oli viisi poikaa, joista kolme selvisi mieheksiastumisen ikään. Heidän nimensä olivat Gerfund, Gorfind ja Gohtarg.

Gerfund oli vanhin heistä ja hänestä toivoivat klaanipäälliköt viisasta hallitsijaa. Mutta toisin kävi. Gorfind alkoi himoita johtajan paikkaa. Sitten kaksi suurta ja vaikutusvaltaisinta klaania alkoivat taistella ilman mitään selvää syytä. Kun Gerfund lähti rauhoittamaan heitä, päätti Gorfind raivata kaikki veljensä tieltään. Hän myrkytti isänsä, otti amuletin ja pisti myrkkypullon ja viestin, jossa kerrottiin kapinasta veljiä vastaan, Gerfundin tavaroiden joukkoon. Gohtarg huomasi isänsä kuoleman ja löysi pullon ja viestin. Hän päätteli Gerfundin liittoutuneen kapinoivien klaanien kanssa ja vieneen amuletin. Kun Gerfund tuli takaisin sopimuksen tehneiden klaanien kanssa, hyökkäsivät Gorfind ja Gohtargin soturit heidän kimppuunsa. Taistelussa Gohtarg tappoi Gerfund-veljensä itse. Gerfund kuoli sanoen "Miksi..." Gohtarg jäi ihmettelemään mihin Gerfund oli jättänyt amuletin. Kaksi klaania pakenivat taistelusta.

Klaanikunta hajosi klaanien kääntäessä selkänsä Gorfindin ja Gohtargille. Gorfind oli tehnyt salaisen sopimuksen kolmannen suurklaanin kanssa. Tämä suurklaani oli eronnut klaaniliitosta. Gorfind ehdotti Gohtargille että hän lähtisi neuvottelemaan kolmannen klaanin kanssa liitosta. Gohtarg suostui ja lähti matkaan muutaman uskollisen kanssa.

Matkalla hän käveli erään vanhan shamaanin majan ohi. Tämä shamaani kutsui hänet juomaan viiniä ja heidän ryypättyään tuokion ajan kertoi tämä shamaan ennustuksesta. Tämä shamaani oli nähnyt unta että klaanikunta olisi tuhoutunut petturin takia ja että petturilla olisi amuletti, mihin hänellä ei olisi oikeutta. Sen takia amuletti päättäisi puuttua petturin työhön. Amuletti siirtäisi mahtavan sankarin tulevaan aikaan. Tuossa ajassa sankari etsisi amuletin ja yhdistäisi sen kahteen taivaasta tulleen kiveen palauttaen shamaaneille voimat, mitkä olisivat mahtavimmat koko maailmassa. Sitten hän kostaisi petturin jälkeläisille ja yhdistäisi kaikki klaanit sekä valloittaisi koko maailman. Tämä ei silti tapahtuisi ennenkuin kolmas kivi tippuisi taivaasta ja kolme sankaria, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tapaisivat "vahtipaikassa".

Gohtarg ihmetteli, mutta riensi sitten kertomaan veljelleen tapaamispaikkaan, että jollakin petturilla olisi kivi. Gorfind odotti kuitenkin heitä klaanin kanssa. Gohtarg käsitti nähdessään amuletin Gorfindin kaulassa, että Gorfind oli pettänyt hänet ja taisteli vastaan, mutta hänet ja soturinsa hakattiin maahan. Gohtarg oli kuolettavasti haavoittunut. Gorfind kumartui ilkkuakseen hänelle. Gohtarg kosketti amulettia ja katosi.

Gorfind yritti yhdistää klaanit sotimalla, mutta ei onnistunut. Klaanit hajaantuivat ja Gorfind päätti päivänsä taistelussa erästä klaania vastaan. Häneltä ei löydetty amulettia. Joku oma oli kenties ottanut sen, ehkäpä hän oli kätkenyt sen tai sitten se oli vain kadonnut odottamaan parempaa aikaa. Shamaanit kertoivat että tulisi vielä aika milloin Gohtarg saapuisi, ratkaisisi arvoituksen, löytäisi voimakiven, kostaisi Gorfindin jälkeläisille, kohtaisi kaksi muuta sankaria ja kokoaisi metsäläiset mahtavaksi kansaksi.



(Tällaista tarinaa kerrotaan metsäläisten keskuudessa useina erilaisina versioida. Pääpiirteittäin kuitenkin ajatus on edelläkuvattu kaikissa. "Sivistyneet" ihmiset pitävät tätä tarinaa vain tarinana, mutta useat metsäläiset pitävät sitä enemmän totena.)