Huhut: Rajakatse LXIV: Hienoja suunnitelmia

HUHUJA PELIIN RAJAKATSE LXIV (64): HIENOJA SUUNNITELMIA

Edellisen pelin huhupakettiin voi tutustua osoitteissa:

http://www.rajakatsefantasia.fi/rkwiki/index.php?p=Huhut%3A%20Rajakatse%20LXIII%3A%20Sandraavena

(Tutustuminen noihin huhuihin on erityisen suositeltavaa, jos ei ole hetkeen osallistunut jatkumon peleihin.)



1. Uusia huhuja Rajakatseesta:


Keskikesän juhlan aikaan oli Rajakatseessa kovin vilkasta ja vähän rauhatontakin, liikkeellä oli tavallisten matkustavaisten ja maalaisrahvaan lisäksi paljon muutakin sekalaista väkeä. Rajakatseeseen oli saapunut aatelisrouva Sandra Peinar arvovaltaisine seurueineen, ja ilmeisesti tuon joukon paikallaolo johti siihen, että paikalle tuli paljon kaikkea muutakin väkeä, seurueen nähdäkseen ja mahdollisesti tästä hyötyäkseen. Oli kerjäläisiä, oli huoria ja huijareita sekä ihan suoranaisia rosvojakin. Mitään kovin vakavaa välikohtausta ei lopulta nähty, vaikka viranomaisilla riittikin työsarkaa tavernaseudun valvomisessa. Juhlien toisena päivänä olikin sitten rauhallisempaa, vaikka kulkijoita riitti aika lailla silloinkin. Metsäläisistä ei keskikesällä aiheutunut huolta, mikä oli vähän poikkeuksellista, mutta tervetullutta toki.

Sotilailla riitti silti työtä järjestyksen ylläpitämisessä. Sotilaat hoitivat tehtävänsä kai ihan kohtuullisesti, lisäksi on kehuttu Herbertinvartion sotureita hyvästä vartioinnista. Myös isäntä Ilmarin kerrotaan autelleen sotilaita ihan pätevästi. Samaten nostoväen miehistä on hyvää sanottavaa.

Sandra Peinar ja hänen seurueensa osallistui siis Rajakatseessa juhlien toisena päivänä Pyhän Seintzin kierrokselle. Tähän kulkueeseen otti osaa niin nohvatovilaisia kuin muutamia vuoriniittyläisiäkin. Eräs osanottaja oli Rosanna -niminen nainen. Rosanna esittäytyi Geofriuksen hovin edustajaksi, mutta Savihaaran ja muutaman muunkin mukaan kyseessä on sen sijaan Geofriuksen veljen avioton lapsi eli äpärä. Rosannalla oli myös palvelusneito Matilda, joka suututtuaan heitteli ihmisiä kävyillä. Joo, hivenen pöljähtänyt tuo palvelija saattoi olla.

Pyhän Seintzin kierros toteutui kuulemma hyvin. Kulkueessa kuljetettiin vanhaa pyhäinjäännöstä eli reliikkiä, Seintzin sormi oli kyseessä. Huhutaan, että sormen nähneille olisi tapahtunut keskikesän juhlien mentyä muutaman päivän sisällä pieniä ihmeitä ja hyviä sattumia. Kadonneita esineitä on löytynyt, jne. Samaten siunauksen katsotaan vaikuttaneen laajemminkin, mm. Basilin maatilalla eräs vaikea lehmän poikiminen onnistui keskikesällä sitten kuitenkin hyvin. Liekö mukana ivaa vai ei, mutta maatilalla syntynyt vasikka sai juhlallisen nimen "Seintzin pieni ihme".

Sandran ja muun seurueen ruokapöytään päässeet kertoivat, että kaikkea olikin tarjolla yltäkylläisesti, pöydät suorastaan notkuivat monenlaisista ruoista ja herkuista. Mm. isäntä Jurkama pääsi tuohon pöytään, ties mistä syystä, tunsi kai Sandran vanhastaan. Kerrotaanhan Jurkaman aikoinaan vuosia sitten osallistuneen myös pelätyn lainsuojattoman, "Pest" ja "Rutto" -nimillä tunnetun rikollisen jahtiin. Muutenkin aatelisseurue oli oikein hienoa väkeä, teltta oli komea, viirit upeita, vaatteet näyttäviä ja miehet ja naiset ylväitä. Kaikki seuruetta koskevat huhut eivät kuitenkaan ole kovin myönteisiä, huhutaan että seurueen palveluksessa olisi ollut orjia, ja että näitä olisi kohdeltu vastenmielisen huonosti, raippa olisi paukkunut. Näin ainakin huhu väittää. Tiedä sitten tuon orjuusasian kanssa, eikös orjuus ole kielletty sekä Mahtivuoressa ja Nohvatovissa, ja herrojenkin pitäisi tuota lakia kai noudattaa. Keskikesän juhlan mentyä Sandran seurue jatkoi matkaansa eteläiseen Nohvatoviin. Myös "Rautabardi" Lisbeth Kalato lähti seurueen mukaan. Savihaaraa puolestaan kysyttiin joukon mukaan narriksi, mutta tämä ei halunnut lähteä.

Yksi linnakkeen väkeä keskikesällä työllistänyt tapaus oli välikohtaus ulkomaalaisten palkkasoturien kanssa. Nämä ryövärin elkein käyttäytyneet soturit saapuivat illalla tavernalle ja miehistä oli kaikin puolin aistittavissa, ettei miehillä ollut mielessään pelkkä juhlien vietto. Röyhkeästi nämä väittivät olevansa töissä isäntä Valtterin maatilalla, mutta tuo ei tuntunut uskottavalta. Joo, tuskin Valtterillakaan oli mitään tietoa näistä miehistä. Kun miehiä pyydettiin luovuttamaan tavernalla oleskelu-ajaksi aseensa, eivät suostuneet, vaan lähtivät pois. Sittemmin nuo rymysivät metsissä jonkin aikaa. Isäntä Jurkaman nuo miehet yllättivät ja Jurkama kolkattiin rosvojen toimesta. Jurkamalta vietiin hänen miekkansa, muutoin isäntä selvisi vähäisin menetyksin. Rosvoja on sittemmin jäljitetty Rajakatseen seuduilla, mutta heitä ei saatu kiinni. Olivat ilmeisesti hajaantuneet ja kulkeneet pois pienemmissä ryhmissä. Olivatko lopulta suunnanneet sitten minne päin, ei ole tietoa. Ehkä ovat Vardakovin puolella, ehkä jossakin päin Mahtivuoressa.

Yksi miehistä saatiin kyllä keskikesällä kiinnikin tavernaseudulta, Herbertinvartion soturi Sinikka nappasi tämän kiinni. Kiinnisaatu väitti olevansa tietämätön muiden suunnitelmista ja touhuista. Vaikka mies ei mitään rikollista tehnytkään, tai ainakaan ei saatu tällaisesta kiinni, ihan puppua lienee se, ettei olisi ollut tietoinen koko porukan aikeista. Mieheltä saatiin ainakin varmistus siitä, että kyseessä oli sekalaisia, läntisissä siirtokunnissa viime vuosina sotineita palkkasotureita, jotka suurimpien levottomuuksien mentyä jäivät työtä vaille. Tällaisia kuljeskelijoita voidaan siis tavata valtakunnissa jatkossakin. Kyseinen mies luovutettiin nohvatovilaisille, josko heillä olisi vaatimuksia miestä kohtaan. Viimeisin tieto kertoo, että miehelle olisi annettu lyhyehkö rangaistus, palkallista työpalvelusta palkkasoturina Ragavan suunnalla syksyn ajan, minkä jälkeen olisi vapaa kulkemaan minne mieliikin.

Illan pimeydessä keskikesän juhlapäivänä tavernalle saapui myös naisnelikko, joka osoittautui lähes välittömästi huoraseurueeksi. Myös Suti-niminen parittaja oli naisilla mukanaan. Huorat herättivät nopeasti pahennusta ja heidät otettiinkin pian kiinni ja laitettiin aluksi vartiotuvan häkkiin, myöhemmin nämä toimitettiin linnakkeelle. Tosin sellaisiakin huhuja on, että naiset olisivat yrittäneet karata, tai joku sotilaista olisi naisten kanssa pelehtinytkin. Tiedä sitten, mutta seuraavana päivänä Suti ja huorat ajettiin tiehensä, ankaran varoituksen kanssa evästettynä. Mitään nuoria kaunottariahan nuo huorat eivät olleet, vaan jo parhaat päivänsä nähneitä. Kai silti tuollaisillekin naisille kysyntää jossain on.

Välikohtaukset mainittujen huorien parissa eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän, vaan noin runsas viikko keskikesän juhlista eteenpäin saatiin selville, että Savihaara oli yhdessä tuttavineen viettänyt "illanviettoa" tavernalla. Mukana oli ollut tavernalla vartiovuorossa olleet sotilaat Sakari, Anselmi Seinäpuro ja Juurmo. Eli Savihaara oli ilmeisesti kutsunut huorat ja heidän isäntänsä takaisin kylään. Keitä kaikkia oli illanviettoon osallistunut, ei ole tietoa, joitakin paikallisia kai. Pappi ja Melinan sisaret eivät saaneet vihiä tästä tapahtumasta, moinen illanvietto olisi keskeytetty nopeasti. Tieto illanvieton luonteesta ei paljastunut linnakkeen papille tai johdolle vielä samana päivänä, vaan vasta parin päivän päästä. Tuolloin huoraseurue oli Sutin kanssa jo jatkanut matkaansa, ja seurue oli siis tiessään. Heitä ei ryhdytty sen erityisemmin jahtaamaan, linnakkeella on tärkeämpääkin puuhaa. Sitä vastoin Savihaara ja vartiossa olleet sotilaat kutsuttiin linnakkeelle linnakkeen johdon ja pappi Serpentin kuulusteltaviksi. Nämä kuulusteltavat tunnustivat pitäneensä omaa kivaa tavernalla huorien kanssa. Savihaara oli siis suurin syyllinen, mutta sotilaiden katsottiin avustaneen tätä.

Kaikkia illanistujaisissa käyneitä ei nähty tarpeelliseksi selvittää ja puhutella, mutta vaikuttaa siltä, että mm. Otson veljeä ei voida tapahtuneesta syyttää, tämä oli vähän kuin työn puolesta pakotettu tarjoilemaan tavernalla olijoille, olivat nämä huoria tai mitä lie. Ketään tavernapiioista ei ollut tuona iltana tavernalla, Savihaara oli järjestellyt tapahtuman niin. Kempura puolestaan ei ollut tavernalla tuona iltana lainkaan, häntäkään ei voida syyttää. Kohu on nyt enimmäkseen jo laantunut viikkoja sitten, ja mainittujen sotilaiden saamat kurinpidolliset lisätyöt ovat jo päättyneet. Sotilas Juurmo lähetettiin Vuoriniittyyn saamaan kurinpalautusta ja lisäkoulutusta siellä. Hän on vielä Vuoriniityssä.

Kaiken kaikkiaan jotkut sotilaat käyvät huorissa aina kun tilaisuus tulee, asia ei ole kaikkien mielestä niin iso, kuin mitä meteli on ollut. Tietysti rapahuorista voi saada tauteja, mikä on kyllä hyvä syy pysyä erossa huorista. Ja sotilaspalveluksen laiminlyöminen huorien kanssa touhuamalla, onhan se sellaista, mitä linnakkeen johtokaan ei hyvällä katso. Ja jos joku ukkomies pelehtisi huorien kanssa, tuo olisi erityisen raskauttavaa.

Isäntä Jurkama menetti siis arvokkaan miekkansa keskikesällä, kun miekka päätyi rosvojen haltuun. Miekasta on sittemmin toimitettu tuntomerkit linnakkeelle ja Jurkama on luvannut miekan löytäjälle huomattavan löytöpalkkion. Jos siis Jurkaman miekan löytäjiksi esittäytyviä henkilöitä esiintyy, niin miekkaa voidaan tutkia linnakkeella ja verrata siellä Jurkaman antamiin tuntomerkkeihin. Kaksi tällaista sekalaista kulkuria on loppukesästä käynyt jo linnakkeella, jotakin miekkaa näyttämässä, mutta ei ollut kumpikaan näistä miekoista oikea eli Jurkamalta viety miekka.

Isäntä Jurkaman aitahanke ei ole taas hetkeen edennyt, kaiketi isännällä on muitakin murheita ajateltavanaan.

Rajakatseessa aiemmin oleskellut ja paikallisille tuttu parantaja Maria oli useamman vuoden ajan Vuoriniityssä, missä naisella on nykyisin aviomies ja lapsiakin. Nyt tänä kesänä Maria saapui kuitenkin vierailulle Rajakatseeseen yhdessä palvelijansa Ilonan kanssa. Kesän Maria onkin viettänyt etupäässä isäntä Ilmarin mailla, Nilsin ja Impin torpalla. Apua tarvinneet ovat siis käyneet siellä, jahka tarvetta on ilmaantunut. Myös Marian aviomies tulliupseeri Severi kävi lyhyellä vierailulla tuolla.

Isäntä Valtterin maatilan eräs koira sai kesällä pentuja. Yhden pennuista sai Ilmarin torppari Impi. Näitä pentuja ei ole puheiden mukaan nimetty pyhimysten tai uskonnollisten henkilöiden mukaan, sitä sen sijaan ei tiedetä, minkä nimen Impi on koiranpennulleen antanut. Impin torppa sai kesällä myös useita muitakin eläimiä, niin kanoja kuin lampaitakin. Eläimet antoi isäntä Ilmari.

Huhutaan, että mainitulla Nilsin ja Impin torpalla olisi järjestetty kesällä myös pienimuotoiset tanssit. Musiikkia kuului torpalta ja siellä ne tanssivat, myös pappi Nevin naisten mukana. Sitä ei ole tietoa, kuka on tuo, joka tiedon tiesi kertoa, eli oli torpan lähellä kuljeskellut. Joku Jurkaman rengeistä? Sinänsä tuo tanssiminen kuulostaa kyllä aika viattomalta, Savihaaran tempausten jälkeen.

Metsäläiset ovat olleet keskikesän jälkeen hivenen rauhallisempia kuin alkukesästä, uusia suuria hyökkäyksiä ei ole koettu tai nähty. Jotkut eränkävijät kertovat kuitenkin kuulleensa, että erämaissa metsäläiset liikkuvat edelleen vilkkaasti, ja eri heimojen välillä olisi kulkenut viestinviejiä. Jotkut heimot ovat rauhallisia, toisilla on jotakin mielessään. Huhutaan mm., että heimoja olisi kuohuttanut jonkun pyhän hautapaikan keväinen häpäisy ja ryöstö ihmisten toimesta. Rajan toisella puolella, pohjoisessa Ragavan linnakkeen seutuvilla kerrotaan olevan jatkuvasti levoton ja rauhaton tilanne, ei viime talvinen iskuretki metsäläisiä vastaan rauhoittanut aluetta pysyvästi.

Hiljattain Rajakatseeseen saapui taas viisitoista sotilasta Vuoriniitystä, komentajinaan aliupseerit Armas Karhukoi ja Henrikki "Suurpää." Näiden tavoitteena oli vielä jäljittää niitä metsäläisheimoja, jotka olivat vastuussa keväisistä hyökkäyksistä. Joukko meni jälleen erämaahan ja muutama Rajakatseen linnakkeen mies meni jälleen mukana. Tulokset jäivät kuulemma jälleen laihoiksi, löytyi vain hylättyjä leiripaikkoja. Kerrotaan, että seurue olisi palannut kovin riitaisena metsästä, ainakin Suurpää totesi Armakselle, että asia ei jää vielä tähän.

Linnakkeelta on sittemmin lähetetty sanaa, että Rajakatseen linnakkeella voisi olla töitä erinäisille itsenäisille samoojille ja metsästäjille. Työtehtävät liittynevät näihin metsäläisiin ja heidän liikkeisiinsä, näin kerrotaan.

Melinan sisaret ovat jatkaneet toimintaansa Rajakatseessa sijaitsevalla pyhäköllään. Sinne ovat tervetulleita kaikki halukkaat keskustelemaan uskonnollisista asioista, hiljentymään tai saamaan opetusta esim. lukutaidon saralla. Tosin huhutaan, että järjestöllä olisi jonkinlaista kiistaa tavernanomistaja Kaarlo Kempuran kanssa pyhäkön vuokrasta ja sen suorittamistavasta. Saapa nähdä, mitä tästä seuraa. Tosin pyhäkön viimeinen aukiolopäivä saattaa olla jo tänään, syksyllähän pyhäkkö on perinteisesti suljettu talveksi, noin suunnilleen samoihin aikoihin kuin tavernakin.

"Honkalinnalle" eli Oton, Jaakon ja Kirsin maatilalle palkattiin keskikesällä kaksi uutta renkiä, Veijo ja Vasama. Kertoman mukaan oikein työteliäitä ja aikaansaavia miehiä. Huhutaan, että renkejä olisi alkuun kysytty myös Ilmarin maatilalle, mutta valitsivat kuitenkin Honkalinnan. Otto, Kirsi ja Jaakko eivät tosin palkkausta tehneet, vaan näiden puolesta Kirsin mies Kaarlo Kempura ja piika Lauren. Lisätyövoima olikin tarpeen, sillä Otto on yhä edelleen usein vähän tärähtänyt, kuin puulla päähän lyöty. Tosin Otto ei saanut keväisessä metsäläiskahinassa puusta, vaan jopa kirveestä.

Rajakatseesta on muuttanut kesän aikana muutamia ihmisiä pois. Tällaisia ovat ainakin Meg "Kehrääjä" ja hänen tuttavansa Liena ja Kauko. Myös aviopari Jaakoppi ja Minja muuttivat muualle. Yleisesti ottaen asukasmäärä Rajakatseessa on kuitenkin pikemminkin kasvamassa kuin laskemassa.

Huhu väittää, että metsäläisheimo Kiviketut olisivat kesällä karkottaneet keskuudestaan Sohvi-nimisen naisen, joka viime vuonna lähti heidän matkaansa. Ei ole tietoa, missä Sohvi tällä hetkellä kuljeskelee ja oleskelee. Jos on vielä metsässä, niin talven tullessa on suuri vaara, että vielä hyytyy ja menehtyy tuonne. Linnakkeen partiot ovat koettaneet naista etsiskellä, mutta huonolla menestyksellä.

Huhutaan, että Rajakatseeseen olisi suunnitelmissa perustaa jonkinlaista kauppa-asemaa. Jostakin tämä tieto tai huhupuhe putkahti ja nyt aihe on jo monien ihmisten huulilla. Kerrotaan ainakin, että pelien peluuttaja Vilhoa olisi käynyt kesän aikana tapaamassa samalla kertaa useat paikallisista maalaisisännistä, mm. Ilmari, Jurkama, Otto ja monia muitakin.

Kesä on mennyt ja syksyn koittaessa maatiloilla on saatu kesän elonkorjuutyöt ja monet muut puuhat päätökseen. Monia töitä on vielä keskenkin, mutta näihin aikoihin on tiedossa, minkä verran kukin maatila ja torppa on tuottanut, ja veronkanto alueen maatiloille on paraikaa meneillään. Seriffi Maru Rysen, kirjuri Teri ja tullisotilas Hartta sekä useampi linnakkeen sotilas on kierrellyt viime päivinä alueen maatiloilla, maatilojen tuottoon tutustuen ja veroa kantaen. Kaikki tavatut isännät ovat veronsa maksaneet, vaihtoehtojakaan ei oikein ole. Verohelpotuksia on toki myönnetty tarpeen mukaan, mm. keväisistä metsäläishyökkäyksistä eniten kärsineille tiloille. Muutama maatila ja isäntä on vielä käymättä, mm. Jurkaman ja Petterin maatilalla ei olla vielä käyty. Koskalan suvun omistamalla ja pehtoori Eerikin johtamalla maatilalla ei käydäkään, sillä maatila on Koskalan alaisuudessa ja sieltä tuotto toimitetaan suurelta osin Koskaloiden kartanolle.

Näihin aikoihin Rajakatseeseen odotetaan eräänlaisia arvovieraita. Paikan päälle on kertoman mukaan saapumassa mm. Elena Dapivi, varakas ja vaikutusvaltainen nohvatovilainen kauppiaanleski. Jonkinlainen matkaseuruekin tällä on mukanaan. Kerrotaan, että Elenan hyvä ystävä Kasina on synnyttänyt kesän aikana tyttövauvan, ja että tuon lapsen nimeäminen olisi nyt käsillä. Nimeäminen suoritetaan Rajakatseessa, joka on Elenalle ja Kasinalle jostakin syystä merkityksellinen paikka. Liekö sitten pyhällä Seintzillä ja myös Melinalla vaikutusta asiaan, hehän ovat täällä vaikuttaneet. Elena tunnetaan toki myös monista kaupallisista hankkeistaan sekä suuresta kiinnostuksestaan tähtitaivaan havainnointiin ja tarkkailuun.

Toinen, ehkä vähemmän odotettu vieras on ylipappi Paltamonin edustaja. Tällaisen kerrotaan olevan syksyllä tuloillaan Rajakatseeseen. Paltamonisteja on siellä täällä Vuoriniityssä taas kuljeskellut, mutta toistaiseksi ei tiettävästi Rajakatseessa. Nyt ylipapin alaisiin tunnustautuva pappi on kuitenkin tulossa. Jaa, toivoa sopii, että vierailu sujuu rauhallisesti. Ja voihan Paltamonin nimeen vannova pappi olla kuitenkin oikein rauhallinen, maltillinen ja mukava mies... Jaa, tiedä sitten, suuria toiveita ei elätellä.

Jotkut Rajakatseen linnakkeen sotilaat on alkaneet käyttämään tavernalla sanaa "kisto" kiitoksen sijaan. Tavernaväki suhtautuu tähän vähän vaihtelevasti, joissakin tapa herättää lievää ärtymystä.


2. Huhuja maailmalta, mm. eteläisestä Mahtivuoresta:

Kesä on ollut kaikkialla Mahtivuoressa ja Nohvatovissa poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen. Sateitakin on toki tullut, mutta pitkiä kuivia ja kuumia jaksoja riitti. Talonpojille tämä oli etupäässä hyvä asia, sadot ovat onnistuneet varsin hyvin. Toki maatilatöissä on välillä ollut kovin tukalaa, kun helle on oikein koetellut.

Fredrik Koskalan ja suuriruhtinas Geofriuksen tyttären Jessican kesällä syntynyt poikalapsi kuoli loppukesällä. Parantajat tekivät kyllä kaikkensa, mutta sairaalloisen lapsen hyväksi ei ollut mitään tehtävissä. Suru kosketti monia ja hovi onkin vastaanottanut surunvalitteluja. Ilkeät kielet väittävät, että epäonni on seurausta sekä Fredrikin että Jessican aiemmasta siveettömästä elämästä. Hovin edustajien kuullen ei tuollaista toki uskaltane lausua.

Kerrotaan, että Rajakatseessakin nähdyt Bokean illusionistit Kyrillos ja Fiona avioituivat loppukesällä killassaan, Vardakovin Bokeassa. Huhutaan, että Fiona odotti Kyrillokselle lasta, ja että raskaus oli jo loppusuorallaan häiden aikaan.

Olyin kaupungissa kerrotaan vaikuttaneen jo useamman vuoden ajan rahanlainaaja ja koronkiskuri "Sataman ukko." Tämä mies on kertoman mukaan pelottava ja äkäinen, ja hänen kanssaan ei kannata ryhtyä riitoihin, jos on miehelle velkaa.

Kesällä järjestettiin Hajavirstassa turnajaiset ja asetaitojen mittelöt. Voittajaksi turnajaisissa nousi toistaiseksi varsin tuntematon ritari Valdemar Puolikorva. Puolikorva kukisti viimeisessä koitoksessa nohvatovilaisen ritari Eirik Humalsuon. Palkkioksi ritari Valdemar sai koristeellisen miekan, pienen kirstullisen hopeaa ja julkisen kunnianosoituksen ruhtinas Simonidelta. Rahvaiden mittelössä kunniaa niitti Esko Suutari Hajavirstasta. Jousiammunnassa kilpailun voitti tuntemattomaksi jäänyt huputettu hahmo, joka katosi kilpailupaikalta ennen palkintojen jakoa. Hahmo jätti jälkeensä vain käyttämänsä nuolet, joiden erikoiset, siniset sulat aiheuttivat kiinnostusta yleisön joukossa. Jousiammuntakilpailun palkinto, sata kuparia ja koristeellinen jousiviini, ovat vieläkin lunastamatta.

Turnajaisiin osallistui myös vaelteleva ritari Velmon, joka joutui kuitenkin hyvän alkumenestyksen jälkeen vetäytymään kisasta sen jälkeen, kun Velmonin aseenkantaja Bertil oli vahingossa rikkonut isäntänsä panssarin kiinnitykset sekä lisäksi katkaissut tämän vyön. Velmonin yritykset pukeutua rikkinäiseen panssariin herättivätkin turnajaisyleisössä suurta hilpeyttä.

Etelässä vallitsee pienimuotoinen kaljasota. Etelän satokausi on ollut ennennäkemättömän hyvä ja viljaa on tullut kaikkialla etelässä suuria määriä. Erityisesti on kuulosteltu huhuja Hukanmaalta, siltä samalta alueelta, missä oli kuulemma ollut sukuriitoja viime vuonna, keväällä oli kummitellut ja missä haudasta oli varastettu paikallisen mahtisuvun kantaisän pää. Tuolla Hukanmaalla siis suuri osa tästä ennätys-sadosta on pantu olueksi ja nyt Hukanmaalaisten varastot miltei lainehtivat ylitse. Etelässä paljon kiiteltyä Mallasrannan tilan olutta on varastoissa riittämiin ja sen lisäksi tänä vuonna on markkinoille ilmestynyt myös Suurkiven tilan halvempaa (ja joidenkin mielestä huonompaa) olutta. Ylitarjonnasta johtuen oluen hinta on romahtanut Hukanmaalla, ja notkahtanut muualla etelässä. Oluen polkuhinnoittelu on kuitenkin myös houkutellut seudulle kauppiaita Suomurajasta. Suurkaupungissa kun poikkeuksellisen lämmin kesä on kuivattanut ihmisten kurkkuja ja paikalliset panijat eivät ole pystyneet pysymään perässä. Pohjoisemmaksi tämä hintasota tuskin vaikuttaa. Syksyn veronkanto varmaan näyttää, voittiko tässä sodassa kukaan vai hävisivätkö molemmat osapuolet.

Hurjaviinin kanssa kauppaa tehneet kauppiaat toki olivat kesällä huomanneet sen, että juuri olut ei ollut tällä se kauppatavara, jota kannattaisi erityisesti pohjoiseen rahdata, sen sijaan viinejä kyllä. Eli hinnoissa nähtiin heilahtelua. Odotettavissa on, että kevättalvella hinnat palautuvat entiselleen, koska talvella kaupankäynti ulkomailta ei tuo ruokaa ja olutta alueelle.

Hukanmaalla on tapahtunut myös muutakin. Paikallinen maaherra Urho Hukanpää on joutunut rakentamaan lukollisen portin hylätyn Deinosan-kaivoksen eteen, kun innokkaat aarteenetsijät ovat tunkeutuneet sinne toistuvasti. Kaivoksella on myös pidetty vartijoita. Huonossa kunnossa olevat kaivoskuilut ovat vaatineet jo ainakin yhden seikkailunjanoisen hengen. Loppukesällä aarteenetsintävimma laantui, kun etelän sadonkorjuu vaati lisää työmiehiä ja moni etsijöistä palkkautui tilapäisiksi rengeiksi.

Eemeli Hukanpään päätä ei ole vieläkään löydetty. Huhutaan kuitenkin, että Hukanmaan metsissä on toistuvasti nähty liikkuvan erikoiseen asuun pukeutunut metsäläinen, joka on kuitenkin kiertänyt kaikki ihmiset ja asumukset kaukaa.

Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseessa papinvirkaa pitää tällä hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja.


Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja: Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.


Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu.
-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu.