Huhut:Hukanmaa3

Hukanmaan viime vuosi on ollut sangen tapahtumarikas. Vuoteen on mahtunut niin synkkiä tapahtumia, outoja mysteerejä kuin iloisia juhliakin.

Keskitalven kummittelun jälkeen havaittiin nopeasti, että Hukanpäiden sukuhautaan oli tunkeuduttu. Vain vanhin kammio oli varsinaisest avattu ja Eemeli Hukanpään, suvun muinaisen patriarkan, pää oli varastettu. Urho komensi kaikki maittensa miehet etsimään päätä, mutta tuloksetta. Monet kammioon salaa kurkistaneista kertovat, että lepopaikkaa oli myös häpäisty pakanallisin symbolein ja jälkiä veririiteistä oli ympäriinsä.

Hylätyllä kaivokselläkin käytiin isommalla joukolla. Paikka oli vielä huonommassa kunnossa kuin kukaan muistikaan. Suurin kuilu oli romahtanut ja tunnelista löytyi kuollut mies. Seriffiksi nimitetty Ansioi meni sanomaan miehen olleen kuolleena ainakin puolisen vuotta. Kukaan ei vainajaa ole tunnistanut, mutta huhut liikkuvat ettei tämä jäänyt sortuman alle vaan tapettiin nuolella selkään.

Pään viikkoja jatkuneissa etsinnöissä paljastui myös, että joku oli siirellyt Mallasrannan ja Suurkiven tilojen välisiä rajapyykkejä. Suuri koivikko, jota Mallasrannan isäntä ennen kuolemaansa oli varjellut, oli jäänyt nyt Suurkiven tiluksille. Mallasrannan emäntä rupesi suureen ääneen syyttämään Ruuben Suurkiveä maittensa varastamisesta, mutta isäntä itse sanoi olevansa syytön. Totesi vain, ettei itse ollut ollenkaan varma kumman puolella koivikko oli ollut. Lopulta Urho joutui ottamaan asiat taas käsiinsä ja määräsi tutkimuksen asiaan. Vanhat rajapyykinpaikat löytyivät helposti ja ne palautettiin paikoilleen. Syyllisiä siirtoon ei ole löytynyt, mutta pahat kielet kylillä kertovat kaiken olleen Suurkiven mönkäänmennyt juoni kallisarvoisen koivikon saamiseksi.

Eemelin pään etsintöjen yhä jatkuessa monet alkoivat myös juoruta enemmän Hukanmaan kylähullusta Pietusta, josta aavekin oli ollut kovin kiinnostunut. Pietu oli yleisen sanonnan mukaan ollut Hukanmaalla ?aina?. Lisäksi hän itse väitti, että Eemeli Hukanpää oli itse antanut hänelle sen susiveistoksen, jonka Eemeli Hukanpään aave sitten vei. Oliko Hukanmaalla siis kuolematon kylähullu? Pietusta itsestään ei, tietenkään, saanut mitään järkevää irti. Äitinsä hän sanoi muistavansa. Kysymystä isästä Pietu ei vaikuttanut edes ymmärtävän. Vanhat akat alkoivat sitten yhdessä oikein pohtia, mitä Pietusta tiedetään. Lopulta akat alkoivat olla sitä mieltä, että Pietu oli ainakin kuudenkymmenen vanha, mutta ei siis kuolematon, äiti oli joku hukanmaalainen piika, joka oli kuollut nuorena. Isää ei kukaan tiennyt, koska Pietu oli äpärä. Ja ainahan se oli hullu ollut. Mutta mistä se veistos siis oli peräisin? Ei kai Pietu ollut tavannut Eemeli Hukanpään aavetta aiemmin? Kysymystä aaveesta Pietu ei ymmärtänyt, ei ilmeisesti ymmärtänyt edes kohdanneensa aaveen keskitalvella. Pietu oli joka tapauksessa kovin surullinen veistoksen menettämisestä. Lopputalven hän kulki edelleen talosta taloon Hukanmaalla ja oli surumielisempi kuin ennen.

Teiden sulettua kevämmällä saapui Derecas-pappien lähetystö tutkimaan kummittelua, huhuja aarteesta ja keskitalven jälkeen pinnalle pulpahtaneita väitöksiä hävyttömistä Myrskynjumalan palvontamenoista Hukanmaan alueella. Kolme arvovaltaista pappia ja kaksi maallikkosoturia saapui. Nämä papit saivat hukanhampaan parhaat huoneet käyttöönsä ja käyttivät tutkimuksiinsa miltei kaksi kuukautta.

Monia ihmisiä kuulusteltiin ja pidätettiinkin, ainakin hetkeksi, epäiltynä kaikenlaisista jutuista. Kylähullu Pietu oli pisimpään pidätettynä ja on tapahtuneen jälkeen ollut hyvin arka. Papit kuitenkin jopa tekivät ilmoituksen, jonka mukaan Pietu on syytön ja viaton. Muiden epäiltyjen kohdalla tälläista ei tehty.

Vaikka suurimpia tilallisia heidän varallisuuensa yleensä suojelikin epäilyiltä, Ruben Suurkivi joutui kokonaiseksi päiväksi kuulusteluihin. Hänen vajastaan kun löytyi ?epäilyttäviä esineitä? ja outoja kuivattuja yrttejä. Tarkemmin papit eivät esineitä kuvailleet, vaan hävittivät ne polttamalla. Ruben pääsi pälkähästä syyttämällä torppariaan Ignatiusta, joka istuikin pappien piinapenkissä useamman päivän ajan. Tilanne ratkesi kuitenkin, kun samaisen vajan ympärillä nähtiin metsäläisjoukkio etsien jotain. Suurkiven rengit huomattuaan metsäläiset pakenivat metsään ja niistä ei ole sen jälkeen mitään kuulunut. Papisto totesi tällöin, että esineet olivat metsäläisten jätöksiä ja Ignatius siis syytön.

Ignatius pääsi vapaaksi vain viisi päivää ennen kuin hänen vaimonsa synnytti pariskunnan kuudennen lapsen ja neljännen pojan Hanneksen. Kaksi kuollutta tytärtä pariskunnalla on myös ollut, mutta heistä ei puhuta.

Vielä ennen kevätkylvöjä, papit löysivät metsästä vanhan Myrskynjumalan uhrikiven ja tuhosivat sen isäntien todistaessa. Isännille annettiin tehtäväksi levittää sanaa epäjumalan palvonnan vaaroista ja vääryydestä. Monet paikalliset kuitenkin salaa pelkäsivät tulevaa satokautta, koska vanha kivi oli ollut paras uhripaikka sadon turvaamiseksi.

Siunattuaan kevään siemenviljan, ylimääräiset papit palasivat Suomurajaan. Heti pappien lähdön jälkeen Hukanmaalle levisi vatsatauti. Onneksi kylvöille sentään ehdittiin ja tauti talttui nopeasti.

Kuolema vieraili kuitenkin Hukanhampaan kartanossa heti kylvojen jälkeen, kun Urho Hukanpään jo lähes vuoden kitunut setä Kaarle, kuoli vihdoin saamiinsa vammoihin. Kaarle oli haavoittunut julmassa hyökkäyksessä kun Kaaleppi-äpärä, jonka nimeä ei enää saa edes ääneen sanoa Hukanmaalla, surmasi Kaarlen veljen Eerikin ja haavoitti Kaarlea. Kaalepin sisko Maaria, joka oli tuomittu Hukanpäiden valvontaan kartanolle, katosi jäljettömiin jo ennen ruumiin hautaamista.

Urho syytti Maariaa setänsä taposta, mutta papitar Hallasuo julisti miehen vain kuolleen vammojensa heikentämänä vatsatautiin. Maariaa etsittiin häntä löytämättä, mutta ei Maariaa kuitenkaan syytetty suoraan murhasta. Pahat kielet kertovat kuitenkin, että nainen joko pakeni varjellakseen henkeään kostonhimoisilta Hukanpäiltä tai sitten joku on jo tappanut hänet.

Kaarlen lesken Kristin Hukanpään huhutaan luvanneen Maarian päästä palkkion. Ei tietenkään virallisesti.

Kesällä kynnyksellä Hukanmaalla alkoi liikuskella paljon onnenonkijoita etsimässä Hukanpäiden kadonnutta aarretta. Urho joutui rakennuttamaan vanhan kaivoksen ovelle portin, kun tumpelot onnenonkijat alkoivat tonkia vaarallisessa paikassa.

Kesä meni onnenonkijoita pelloilta häätäen. Monet Hukanmaalaisetkin osallistuivat aarteenetsintään, sillä kesällä on aikaa. Monet Hukanmaan vanhoista kolkista käytiin läpi, mutta aarretta ei tuntunut löytyvän.

Loppukesällä hukanmaalla vieraili myös kuninkaallinen kartanpiirtäjä. Tämä kovin väsyneen näköinen herrasmies saapui mukanaan kasa mustetta ja nahkoja vartijanaan aikasemminkin Hukanmaalla nähty Urmas Vaahterapelto. Asetuttuaan Hukanhampaan kartanolle kartanpiirtäjä alkoi uudistaa alueen karttaa. Viime kerran kartta oli piirretty yli miesmuisti sitten ja kuningas halusi nyt syrjäisemmistäkin maistaan uudet kartat kuulemma.

Kartanpiirtäjän lähdettyä vartioineen alkoivat liikkua myös tarinat uudesta tiestä Suomurajasta aina Hajavirstaan saakka. Kuningas ja ruhtinas Simonide ovat kuulemma aloitaneet suuret rakennustyöt maareitin avaamiseksi sisämaan kautta. Merireitti kun on ollut säiden ja rosvojen armoilla. Viime sodassakin Nohvatovilaiset onnistuivat saartamaan kaupungit toisistaan, kun kunnon maareittiä ei niiden välissä ollut. Hukanmaa on varsin kaukana suorimmalta reitiltä kaupunkien välillä, mutta se on silti yksi harvoista asutetuista alueista kauempana kaupungeista. Näyttäisi siltä, että uusi tie tulisikin kulkemaan tätä kautta.

Usvakummun tilalla juhlittiin vähän keskikesän jälkeen perheeseen syntyneen Vasama-pojan syntymää. Marjaana ja Reino ovat olleet pienen käärönsä pauloissa koko talven.

Sadonkorjuun aikana oli onni onnettomuudessa, kun onnenonkijoita oli lorvimassa ympäri maita. Lämmin ja lempeän sateinen kesä toi mukanaan suurimman viljasadon pitkiin aikoihin ja ilman nälkäisiä ja lisätienestejä kaipaavia aarteenetsijöitä, olisi varmaan osa viljasta jäänyt keräämättä. Nyt työvoimaa riitti, vaikka Ansion piti laiskimpia suostutella työntekoon riuskemman puoleisin ottein.

Sadonkorjuun jälkeen alkoi kuitenkin varsinainen rappion kausi. Mallasrannan emäntä sai oluelleen kilpailijan Suurkiven tilalta ja kohta oluttynnyreitä pinottiin molemmilla tiloilla ennätysmääriä varastoon. Urho joutui kieltäytymään oluen ottamisesta veroina sen määrän takia ja tilalliset rupesivat myymään tuotoksiaan saadakseen rahat veroihinsa. Rouva Mallasrannan olutta pidettiin toki parempana, mutta Suurkivi myi omaa litkuaan pilkkahinnalla. Pian koko Hukanmaa (ja kuulemma pääkaupunkikin) ui oluessa. Tappeluita ja yleistä levottomuutta oli selvästi enemmän, kuin edellisenä vuonna.

Lopulta Urho joutui lopettamaan polkuhinnalla myynnin mahtikäskyllään, eli määräämällä oluelle alimman hinnan. Oluenmyyjät eivät tästä juri pitäneet, mutta Urhon sana on laki. Molemmat tilalliset joutuivat viemään loput oluestaan pääkaupunkiin myyntiin. Olutta jäi runsaasti Hukanmaallekin ja jotkut myivät sitä yhä salaa pilkkahinnalla pitkin talvea, mutta määrät olivat tietysti pieniä.

Jotkut humalaiset aarteenetsijät joutuivat sitten riitoihin keskenään, mikä johti kahden muukalaisen kuolemaan. Kolmas joukkion jäsen, vähämieliseltäkin vaikuttanut muukalainen hirtettiin loppusyksystä tovereidensa murhasta.

Humalalla epäillään olleen myös osuus Riekki-torpparin kuolemassa. Riekki oli Suurkiven torpari ja Viljan mies. Riekki oli muiden Suurkiven alaisten kanssa kaatamassa metsää ja jäi kaatuvan puun alle. Pahat kielet kertovat koko porukan olleen umpikännissä, mutta tuori leski kieltää miehensä juoppouden. Mitenköhän mahtaa lesken käydä nyt sitten keväällä, kun ei ole enää isäntää talossa? Suurkivi kun ei ole tunnettu almuistaan.

Loppusyksystä kartanpiirtäjä palasi jatkamaan työtään, oudon pimeään vuodenaikaan kartoittamista ajatellen, mutta palasi. Mukanaan hänellä oli uusi naispuoleinen vartija Sinikka nimeltään. Kartanpiirtäjä viipyi taas useita viikkoja Hukanhampaassa ja lähti sitten. Sinikka kuitenkin palasi ennen keskitalven juhlaa etsimään vielä kartanpiirtäjän jälkeensä jättämiä tavaroita.

Keskitalven juhla meni viimeksi rauhallisesti. Palopellon tilalla järjestetty juhla muistetaan parhaiten herkullisesta oluesta, joka virtasi kuin vesi. Palopellon isännän ja Mallasrannan emännän välien huhutaan olevan kovin läheiset, onkohan leskirouvalla jotain lusikankauppaa vanhapojan kanssa?

Sinikka lähti Hukanmaalta pian keskitalven juhlan jälkeen. Lopputalvi meni rauhallisesti.

Ignatiuksen torpalta väheni muonavahvuudesta yksi, kun vanha Kunto-ukko, Igatiuksen isä, kuoli vanhuutensa aivan muutama päivä sitten. Ignatius oli ja on vieläkin Suomurajassa Suurkiven isännän asioilla. Kuntoa ei siis ole vielä haudattu koska poika ei isänsä ruumista ole nähnyt ja kylmän sään takia ei se raato ole vielä haisemankaan alkanut.

Nyt lumien sulattua Hukanmaalle on saapunut itse kuninkaan maanmittari saattajanaan taas soturi Sinikka. Maanmittari on arvokas herra joka on saapunut vetämään linjan uudelle tielle Suomurajasta Hajavirstaan. Kuinkahan kovaan ääneen tilalliset nyt riitelevät uuden tien linjasta? Jokuhan ne puut joutuu kaatamaan työmaan tieltä.