Huhut:Rajakatse XLVI

HUHUPAKETTI PELIIN RAJAKATSE 46: MUISTOPÄIVÄ

Aiemman pelin Rajakatse 45: Väärentäjiä ja varkaita - 11-12.7. tapahtumien lyhyt kuvaus:

Keskikesällä Rajakatseessa ja taverna Vanhalla Piparilla vietettiin keskikesän juhlaa perinteiseen tapaan. Kempuran järjestämän arvoituskisan voitti isäntä Jurkama, joka sitten yöllä katosi jälkiä jättämättä. Jurkaman kotiin jäi raskaana oleva vaimo huolehtimaan tilan asioista. Rikollinen Petja "Kolkkaaja" jäi kiinni ja tämän eno Taisto kuoli otettuaan kaartin kanssa yhteen. Surmansa sai myös erikoinen kaveri Jaarli-Aaria, jonka murhaaja päätyi häkkiin. Rahaa väärentänyt Rutama "Näpsä" päätyi vankilaan, missä ilmeisesti tuo ilmiantoi joukon muita rikollisia mm. isäntänsä Emil "Lonttiposken", jota ei ainakaan vielä saatu kiinni. Joukko jalokivikiltojen ja papistojen väkeä kokoontui Melinan sisarten pyhätöllä. Avioliittoon siunattiin tavernan työntekijät "Otson veli" ja Senni sekä parantaja Maria sekä tulliupseeri Severi. Muistinsa menettänyt nohvatovilainen nainen paljastui rikkaaksi porvarisrouvaksi nimeltä Elena Dapivi.



1. UUSIA HUHUJA MAAILMALTA:

-Huhu kertoo, että vanhat leimarahat ovat hiljalleen poistumassa kokonaan liikenteestä. Niitä kuulemma rahapajat ottavat vastaan ja väärennystarkistuksien jälkeen oikeasta rahoista saa niiden nimellisarvon mukaisen hyvityksen ja vääristä 1/2 kuparia. Ehkä näitä puolikuparisen näköisiä leimarahoja pitäisi alkaa jo karttaa tavallisen kansan, kun ei kerran varmuutta ole, onko mikä oikea ja mikä väärä.

-Kuulemma liikkeelle on laskettu nyt "uuden sukupolven leimarahat". Näitä on kuulemma erittäin vaikea tai mahdoton väärentää. Suurimmat ovat kooltaan 50 ja 100 kuparia, pienempiarvoisiakin saattaa vielä tulla. Nämä uudet kolikot on myös valmistettu arvokkaammista metalleista kuin aiemmat leimarahat. Mitä tulee puolestaan uusiin puolen kuparin rahoihin, niissä on kuulemma reikä keskellä.

-Suomurajan rahapajalta on kerrottu tai vuotanut tieto, että talvella 467 - 468 leimattujen 1/2 - kuparisten väärennysalttius oli tullut jo havaituksi ja uuden sukupolven rahat suunniteltiin ja erä painettiinkin jo talvella 467 - 468. Rajapaja ei kuitenkaan saanut lupaa laskea uusia 50 ja 100 kuparin rahoja liikkeelle, koska kuninkaan neuvonantajat pelkäsivät vanhojen leimattujen rahojen uskottavuuden putoavan ihan kokonaan uusien rahojen myötä. Nyt näin on käynytkin. Kun uudet leimarahat tulivat liikkeelle, niin vanhat eivät käytännössä tunnu kelpaavan kuin rahapajoille takaisin, missä asiantuntijat käyvät rahat läpi väärennösten seulomiseksi. Väärennetystä rahasta saa 1/2 kuparia ja oikeasta sen nimellisarvon verran uutta leimarahaa. Mellakoihin tämä uusi tilanne ei tiemmä ole johtanut, vaikka sellaisia onkin kovasti jotkut pelänneet.

-Derecas-papistojen väliset liittymisneuvottelut jatkuvat kertoman mukaan yhä edelleen. Monia asioita on kuulemma jo ratkaistu, mutta kiistelyn kohteitakin on vielä muutamia. Huhutaan mm., että suhtautuminen naisjärjestö "Melinan sisariin" olisi yksi pappiskuntia jakava tekijä.

-Aatelisherra Fredrik Koskala oli kesällä luvannut maksaa 1000 kuparia sille, joka löytäisi tai kertoisi pappi Melinan hautapaikan sijainnin. Koskaloille ja Derecas-papistolle onkin tullut ympäri Vuoriniityn maakuntaa lukuisia ilmoituksia, joista kaikki ovat toistaiseksi osoittautuneet huijausyrityksiksi tai muuten pötypuheeksi. Oikea Melinan hautapaikka on siis yhä kateissa ja etsinnässä, samaten suuri luvattu palkkio on vielä lunastamatta.

-Huhu eteläisestä Nohvatovista, Taltaran kaupungista kertoo aatelisneito Sandra Peinarin viimein avioituneen tämän kesän aikana. Aviopuoliso on Jurik Raavena -niminen ritari Nohvatovin armeijasta, ja mitä ilmeisimmin sulhanen kelpasi Sandran isälle Nikolaille. Sandra Peinarin ja Jurik Raavenan häät vietettiin kuulemma Taltarassa muutama viikko sitten. Sandran tiedetään nähdyn Rajakatseessa viimeksi noin vuosi sitten, sittemmin nainen lienee oleskellut tosiaan kotiseuduillaan. Huhut kertovat myös, että Sandra on käyttäytynyt hyvin hillitysti, siivosti ja arvokkaasti kuluneen vuoden aikana, mm. tavaten Zada-pappeja. Myös Taltaran oppineitten kirjastolla Sandran kerrotaan viettäneen aikaa. Joo, kovin toisenlaista toimintaa kuin mitä Rajakatseessa oli Sandrasta aiemmin totuttu kuulemaan.

-Tänä kesänä hiiriä, rottia ja muita jyrsijöitä on ympäri valtakuntaa ollut aika runsaasti, ja elukat ovatkin tehneet tuhojaan monen talonpojan vilja- ja ruokavarastoissa. Paljon ruokaa on siis sekä syöty että mennyt muuten pilalle. Moinen harmittaa toki maalaisia, vaikka on jyrsijöistä aiemminkin haittaa ollut. Kissoille ja loukuille onkin varmasti tarvetta myös tulevana talvena.



2. UUSIA PAIKALLISIA HUHUJA:

-Rajakatseessa ja taverna Vanhan Piparin seudulla vietettiin keskikesän juhlia "perinteiseen tapaan", eli kaikenlaisia rikollisia ja kummallisuuksia saatiinkin juhlien aikaan ihmetellä. Näistä tapahtumista riittääkin puhuttavaa ja juoruttavaa pitkälle syksyyn saakka.

-Paikallisen tilanisännän Emil "Lonttiposken" torppari Rutama "Näpsä" jäi kiinni keskikesällä tavernalla ja hän joutui myöhemmin vankilaan rahanväärennyksestä. Rutaman huhutaan kuulemma antaneen täyden tunnustuksen rikollisesta toiminnastaan ja paljastaneen myös joukon muita rikollisia. Rutama on nykyisin vankeudessa Vuoriniityn kaupungissa, mutta kuulemma huhun mukaan on käytännössä töissä Vuoriniityn rahapajan palveluksessa.

-Pahamaineinen rikollispomo Petja "Kolkkaaja" jäi kiinni Rajakatseessa keskikesän juhlan aikaan. Petja luovutettiin myöhemmin Weldoonin puolelle tuomittavaksi, ja mies hirtettiinkin pian tämän jälkeen Weldoonin linnakkeella. Petjaa nimittäin syytettiin nimen omaan Nohvatovin puolella tapahtuneista lukuisista asioista ja julmista rikoksista. Hirttäjäisiä oli seuraamassa mm. Rajakatseen varustukselta kaksi sotilasta. Myöhemmin Petjan ruumis ripustettiin näytteille tolppaan ja lintujen nokittavaksi Weldoonin linnakkeen porttien ulkopuolelle, varoitukseksi muille pahantekijöille. Nyt muutama päivä sitten säiden ja lintujen runteleman ruumiin jäännökset on otettu alas ja haudattu maahan.

-Petjan mukana oli kulkenut joku Bella Donnaksi sanottu nainen, huora lienee tai ainakin entinen sellainen. Nainen kuulemma toimitetaan aivan lähiaikoina tähän naisvankilaan tai hourulaan mikä lienee, jollainen Rajakatseessa on sijainnut jo useamman vuoden ajan.

-Siirtoa samaan naisvankilaan odottelee myös keskikesällä Jaarli-Aarian murhanneen Tiitus-nimisen vainajan sisar Niina. Väki on vähän ihmetellyt, että miksi Niinaa ei ole vielä laitettu hirteen kiikkumaan. Ehkä tuota nuorta naista ei haluta noin vain hirttää tai sitten viranomaiset haluavat vielä myöhemmin kuulla Niinaa Iiv-asioihin liittyen - tiedä nyt näistä. Kaikki eivät toki pidä Jaarli Aarian kuolemaa mitenkään valitettavana tapahtumana, niitäkin on, joiden mielestä tuo mies oli Iiv-papiston kätyri ja joutikin kuolla.

-Petjan eno eli paikallinen metsästäjä Taisto kuoli keskikesän juhlien jälkimmäisenä päivänä taverna Vanhan Piparin lähistölle kovan taiston päätteeksi, kun oli ottanut yhteen Rajakatseen kaartin kanssa. Rytäkässä myös useat sotilaat saivat osumaa, mutta Taisto pääsi hengestään. Myös Taisto oli isäntä Emil "Lonttiposken" torppareita.

-Rajakatseen sotilas Arren-Bertil sai vammoja pidättäessään rosvoja keskikesällä. Ei ole ihan vielä täysin kunnossa, mutta on silti palveluksessa linnakkeella. Ties vaikka Bertil liioittelisi yhä vaivojaan, että saisi vapautuksia töistä.

-Myös Rajakatseen sotilas Hartta haavoittui noissa keskikesän taisteluissa, mutta vammat ovat käytännössä parantuneet syksyyn mennessä.

-Paikallinen renki Väinö "Vilkastus" isäntä Petterin maatilalta on palkattu Rajakatseen varustuksen kaartiin. Väinökin haavoittui keskikesän kahinoissa. Väinön jalka ei ole ihan täysin vielä parantunut, mutta suuria haittoja ei ole ja todennäköisesti jalka paranee vielä kokonaan.

-Emil "Lonttiposki", Taavetti ja Uuramo -nimiset miehet ovat nykyisin etsintäkuulutettuja maantierosvoamisesta ja monesta muusta rikoksesta epäiltynä. Emil "Lonttiposkihan" lienee kaiketi edelleen jossakin Rajakatseen alueella, mutta Taavetti ja Uuramo ovat lähteneet Rajakatseen alueelta tiehensä jo aiemmin. Uuramosta ei niin paljoa tiedetä, mutta Taavetti muutti vaimoineen pois alueelta viime vuoden keväällä, kuulemma Bokean suunnalle. Nyt Taavetista on sittemmin kyselty eri puolilta, mutta tämän liikkeistä ei ole enää tietoa Bokeassa ja kuulemma Olyissäkään. Linnareissu heilahtaa mahdollisesti miehille, jopa hirttotuomioita voidaan jakaa, jos jäävät kiinni.

-Miten se Emil siellä jossakin metsissä toimeen tulee. Huhutaankin, että hänen vaimonsa Ambrelia veisi Emilille ruokaa metsään. Tiedä nyt sitten näistä jutuista. Ambrelialla ja Emilillä ei ainakaan ennen vanhaan ollut niin mitenkään hyvät välit keskenään.

-Ambrelia on myöskin koettanut myydä pariskunnan maatilaa, joku kauppiaskin on kuulemma asiaa välittänyt. Hintapyyntö on ollut noin 10000 kuparia, mutta huhutaan, että halvemmallakin tuo tila lähtisi. Huhutaan myöskin, että tila olisi myyntikiellossa, sillä viranomaiset harkitsevat koko tilan pakolla valtiolle ottamista, noin ikäänkuin vahingonkorvauksena kaikista rikollisista toimista. Väitetään myös, että jos Emilin tila valtiolle menee, pääsisi mies itse hyvin vähillä rangaistuksilla, mutta paha sanoa, onko näin.

-Emäntä Ambreliaa vastaan ei ainakaan ole mitään syytteitä nostettu, vaikka kuulemma seriffi tietääkin Ambrelian tienneen miehensä rosvouksista.

-Rajakatseessa Melinan sisarten luona keväästä lähtien oleskelleen, osittain muistinsa menettäneen naisen tapaus lienee ratkennut keskikesän aikaan. Nainen oli kuulemma Elena Dapivi, hyvin rikas porvarisrouva eteläisestä Nohvatovista. Keskikesän jälkeen Elena poistuikin Rajakatseesta eikä häntä olla täällä sittemmin nähty. Elenaan lienee jotenkin liittynyt myös keskikesällä tavernalle saapunut mies, jonka kasvot olivat kääreiden peitossa, ilmeisesti tuli oli ne aiemmin turmellut. Tämä Tiitukseksi kutsuttu mies kuolikin vammoihinsa melko pian paikan päälle saavuttuaaan.

-Keskikesän juhlissa Rajakatseen pappi Serpent siunasi Marian ja Severin avioliiton. Mariahan on Rajakatseessa asuva parantaja ja Severi puolestaan linnakkeen tulliupseeri. Serpent on myöskin liiton kirjannut papin suureen kirjaan. Kerrotaan, että liiton vihkijäksi olisi aiemmin ajateltu pappi Neviniä, mutta tämän palaillessa reissuiltaan tuo pappi saikin kuulla, ettei häntä enää tarvittu tämän asian suhteen. Mahtoi Nevin-pappia tilanne hivenen kismittää.

-Pappi Serpentin suureen kirjaan tuli muitakin merkintöjä keskikesän juhlan aikaan. Tavernassa jo pitkään työskennellyt Otson veli ja uusi tavernatyöntekijä Senni menivät naimisiin. Otson veli kuulemma kertoi oikean nimensä papille, mutta yleiseen tietoon ei ole vuotanut, että mikä se oli. Myös Kaarlo Kempura tunnusti kuulemma äpäräpojan Karlin omakseen ja tästä kuuluu papin kirjaan merkintä menneen. Tiedä sitten, onko tuossa perää, jo täysi-ikäistä poikaa ei ainakaan ole sitten keskikesän juhlien tavernalla ja Rajakatseessa nähty.

-Paikallinen isäntä Jurkama otti ja katosi tyystin keskikesän juhlan yönä. Mitään tietoa asiasta ei ole liikkeellä, mutta huhut kulkevat, että Jurkama olisi syyllistynyt joihinkin hirveisiin rikollisiin tekoihin keskikesän juhlan aikaan ja nyt lymyäisi jossakin piilopirtissä metsäläisalueella. No - tuo nyt kuulostaa aika hurjalta huhulta, mutta minkäs teet, kun miestä ei näy, ja muitakin rikollisia on kuulemma piileksinyt metsissä. Voi miehen katoamiseen liittyä toki muutkin jutut kuin virkavallan välttely.

-Jurkaman vaimo Alisa on siis puolestaan raskaana ja hän vastaa nyt yksin Jurkaman maatilasta. Alisa palkkasi väkeä tilalle. Lenna ja Masi "Töppönen" kuuluvat näihin tilalle palkattuihin, myös Lennan tuttava Minja Roina-tyttärineen on Jurkaman maatilalle siirtynyt. Minjahan on siis leski, ei se Roina mikään äpärä ole. Alisa taitaakin nyt kaivata kaiken avun, mikä irti lähtee hänen miehensä kadottua yllättäen.

-Isäntä Ilmari palkkasi keskikesällä maatilalleen uuden piian, piian nimi on kuulemma "Huldanen".

-Ilmarin maatilallaan valmistama marjaviini on hyväksi todettu ja Rajakatseen linnake varmasti jatkossakin hyväksyy sitä veronkannon osana, kerrotaanpa sitä jonkin verran eri maatilojen isännille myydynkin. Ilmarin viiniä tiedetään juodun keskikesän juhlan aikaan tavernallakin ja hyvää oli. Huhut kertovat myös Ilmarin lanttu- ja naurisviinikokeiluista, mutta näistä ei olla paikallisten keskuudessa niin innostuneita.

-Pappi Serpent on kulkenut jälleen Rajakatseen alueen maatiloilla kertomassa Myrskyjumalanpalvonnan turhuudesta ja vääräoppisuudesta. Savihaara sitten istuikin yhden päivän jalkapuussa Myrskyjumalanpalvonnasta rangaistuna. Savihaara ilmeisesti sai olla varoittava esimerkki. Savihaara tosin on ollut jalkapuussa monet kerrat ennenkin.

-Rajakatseen linnakkeen sepänapulainen eli Samuel Vasamanpoika ja piika Tanya muuttivat keskikesän jälkeen Emil "Lonttiposken" maatilalle, renki Rutamalta vapaaksi jääneeseen torppaan. Tanya sai pappi Jojopanilta siunauksen liitolleen, kun Samuel ja Tanya pitivät komeat häät torpallaan. No - komeat torpassa asuvien mittakaavalla, mutta kyllä siellä oli paikallista viiniä, olutta ja purtavaa vieraille. Mm. useita sotilaita oli paikalla, samaten seppä Armas "Tenukupu". Jojopan oli tarpeen juhlissa, koska Tanya on alkujaan Nohvatovista kotoisin.

-Joosu "Joutomies" meni kadonneen isäntä Emil "Lonttiposken" tilalle rengiksi. Joosu asunee kaiketi jossakin vapaassa torpassa. Vai asuisiko peräti emännän kanssa, kun isäntä kerran on kateissa? Ilkeä huhu väittääkin emännän heti lipeävän vieraisiin, kun isäntä katoaa. Kaikkea sitä linnakkeen pyykkituvalla kuuleekin.

-Aliupseeri Alpo kuulemma kaavailee oman, uuden talon rakentamista ja maaomistuksen saamista. Jaa-a, mitenköhän käy. Sotilailla, edes aliupseereilla, ei ole yleensä suoraan oikeutta omistaa maata. Ties vaikka Alpo hankkeessa silti onnistuisikin, on tällaisia sotilaiden toimesta tehtyjä maatilan perustamisia joskus ennenkin tapahtunut.

-Keskikesällä Rajakatseessa vieraili jälleen joukko jalokivikiltojen ja papistojen arvoväkeä. Tällä kertaa nämä eivät sulkeutuneet tavernaan kokoustamaan, vaan viettivät neuvonpitonsa Melinan sisarten pyhäköllä. Aikovat nuo kiltalaiset kuulemma kokoontua joskus vielä uudestaankin eli nyt syksyllä Rajakatseessa. Osa huhuista puhuu nimenomaan tästä päivästä, jolloin vietetään myös Rajakatseen taistelun muistopäivää.

-Olipas kerta kaikkiaan rauhatonta tuo keskikesän juhlan aika, rikollisia siellä, täällä ja kaikkialla. Loppukesä onkin sujunut Rajakatseessa ja myös tavernaseudullakin rauhallisemmissa merkeissä. Toki tavernalla on myöhemminkin ilmennyt aina välillä suukopua ja muuta pientä kinaa juoppojen kesken, mutta isoja järjestyshäiriöitä ei ole tapahtunut. Melko vähällä työllä ovat paikalliset sotilaat siis taverna-alueella selvinneet.

-Kesä on siis mennyt maatiloilla työnteon merkeissä ja nyt sadonkorjuun aika on käsillä. Syystyöt ovatkin olleet viime päivinä maatiloilla kiireisimmillään, näihin aikoihin saakka tilojen viljelyksillä on riittänyt kosolti työtä. Jatkossa työt tulevat helpottamaan ja maalaiset voivat nauttia sadonkorjuun hedelmistä. Lähiviikkoina on myös perinteisesti se aika, kun monien tilojen palveluskunta vaihtaa asuin- ja työpaikkaa tilalta tai paikkakunnalta toiselle. Myös Rajakatseen linnakkeen viranomaisten suorittama veronkanto alueen maatiloille tehdään yleensä näihin aikoihin syksyllä. Jotkut irvileukaiset maalaiset laskevatkin usein leikkiä, että näihin aikoihin on korkea aika jemmata ja piilottaa osa sadosta sopivaan kätköön, mistä veronkerääjät eivät sitä löydä.



3. RAJAKATSEEN TAISTELUN MUISTOJUHLA:

-Nyt syksyllä tulee kuluneeksi 20 vuotta Rajakatseen suuresta taistelusta, joka käytiin Rajakatseen ja Weldoonin linnakkeitten välimaastossa. Jo viime viikkoina on Rajakatseessa ollut liikkeellä ihmisiä, jotka ovat saapuneet katselemaan näitä seutuja ja muistelemaan menneitä. Suurin ihmisvilinä on silti nähty eilen ja tänään, kun sekä Rajakatseen että Weldoonin linnakkeilla on vietetty muistojuhlia, joissa on muisteltu kahdenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Vieraita onkin Rajakatseen seudulla ja muistojuhlissa riittänyt, alueelle on tullut suuri määrä ihmisiä, kukaties lähemmäs puolitoistasataa jo pelkästään Rajakatseen linnakkeen juhlia seuraamaan. Kummankin linnakkeen edustalle olikin noussut viime päivinä pieni telttaleiri, joihin suurin osa vieraista on asettunut, sillä itse linnakkeet tai läheiset maatilat eivät pysty tuollaisia ihmismääriä majoittamaan.

-Mitään verrattoman äänekästä riemujuhlaa ei vietettäisi kummallakaan linnakkeella, sillä taistelussa kumpikin osapuoli koki suuria menetyksiä. Taistelussahan ei kumpaakaan linnaketta saatu vallattua. Kumpikaan osapuoli ei toki suoranaisesti myönnä taistelua hävinneensä. Rajakatseelaiset katsovat pienemmillä tappioillaan selviytyneensä ja turvanneensa koko maakunnan kohtalon, vastaavasti weldoonilaiset pitävät taistelua kunniakkaana tapahtumana, eli ei häviönä tai voittonakaan. Juhlat tulisivat olemaan siis hillityt ja arvokkaat. Kummallakin puolella siis arvostetaan edesmenneitä henkilöitä ja näiden tekemiä uhrauksia oman valtakunnan puolesta. Vastalinnakkeen väkeen taas suhtaudutaan kansan ja joidenkin sotilaidenkin keskuudessa toki hivenen karsaasti, epäluuloisesti ja kyräillen, mutta yleisesti ei kostoa tai muuten sen suurempaa kaunaa enää haudota. Toki mistä sitä tietää, vaikka tällaisiakin henkilöitä olisi vielä taistelun kokeneiden ja heidän omaistensa joukossa. Virallisella ja käytännön tasollakaan ei kostomieltä tai vihollisuuksia ruokita, pikemminkin koetetaan olla hyvissä väleissä vastapuolen kanssa.

-Muistojuhlaa on molemmilla naapurilinnakkeilla valmisteltu jo useiden viikkojen ajan, seuraava kuvaus keskittyy lähinnä Rajakatseen linnakkeeseen. Rajakatseen linnakkeen yleensä kovin höperö ja omissa maailmoissaan viihtyvä linnanherra Wilhardkin oli silminnähden piristynyt, osallistuen jossain määrin juhlavalmistelujen johtamiseen. Rajakatseen linnaketta on monin paikoin kunnostettu ja siivottu, jotta se olisi jossain määrin edustuskelpoinen ottamaan vieraat ja juhlaväen vastaan. Myös Rajakatseen sotilaita on parin viikon ajan koulutettu juhlallisuuksia varten. Sotilaita uudelleen koulittaessa apuna oli myös Vuoriniityn armeijan esikunnasta saapunut sotilastarkastaja Johannes Puronkohina, jonka kerrotaankin laittaneen useat sotilaat toden teolla kuriin ja järjestykseen. Sotilastarkastaja teki myös yhden todella hyvänkin teon, Puronkohina nimittäin antoi potkut Rajakatseen linnakkeen epäpätevälle apulaisseriffi Frederic Seukselle tässä pari päivää sitten. Kunnostamisen ja siivoamisen ohella monia paikkoja myös koristeltiin juhlavasti, monenlaiset salkot, kankaat ja viirit ilmaantuivat linnakkeelle, telttaleiriin ja linnakkeen edustalla olevalle juhla-aukealle. Varustuksen ruppana alkoikin tämän ehostamisen jälkeen näyttää jopa ihan hienolta paikalta. Myös taverna Vanhan Piparin ja sen läheisyydessä sijaitsevan vartiotuvan seutu sai juhlien ajaksi viirikoristuksen. Muistojuhlaa varten oli Rajakatseen linnakkeelle toimitettu myös huomattava määrä ruokaa ja juomaa. Viinikauppias Ernest Kryllin kerrotaan järjestäneen Rajakatseen linnakkeelle ritari Gaggin tilaamana monta tynnyrillistä viiniä, samaten olutta tuotettiin linnakkeelle suuret määrät. Juhlien ruokatarjoiluita varten oli hankittu ruokatarpeita sekä monilta maatiloilta että muualtakin maakunnasta.

-Eilen kaikki olikin sitten suurin piirtein valmista vuosipäivää ja sen juhlallista viettoa varten. Suurin vieraitten saapumisaalto koettiinkin Rajakatseessa eilen, kun alueelle saapui Vuoriniityn kaupungin suunnalta ja muualtakin huomattava joukko juhlavieraita. Suurin osa ihan tavallista rahvasta, mutta myös useita arvohenkilöitä oli saapunut paikalle. Myös armeijan sotilasjohtoa saapui seurueineen paikalle, samaten useita vanhan taistelun entisiä, hengissäselvinneitä ja vielä elossa olevia johtajia. Sen sijaan vain harvoja Vuoriniityn maakunnan aatelisia ja hoviherroja Rajakatseeseen saapui, lähinnä siis sellaista väkeä, joka oli osallistunut taisteluun ja koki taistelun omakohtaisestikin merkittäväksi. Joka tapauksessa aika nimekästä väkeä saapuikin paikalle Rajakatseeseen. Mahtivuoren valtakunnasta paikan päälle mm. linnanherra Wilhardia tapaamaan ja muistojuhlaa viettämään olivat saapuneet taistelun johtohenkilöistä mm. ritari Gaggi, ritari Edgar Älliskö, komentajat Juntanto ja Rehuma sekä Derecas-papiston lähettiläs pappi Otviz. Rajakatseen linnanherra Wilhard oli tietysti myös paikalla, tavallaan juuri juhlallisuuksia isännöiden. Myös aatelisherra Herbert Karhukoi ja kymmenkunta soturijärjestö Herbertinvartion jäsentä saapui myös omana ryhmänään Rajakatseeseen taistelun muistoa kunnioittamaan, vaikka kyseistä järjestöä ei ollutkaan vielä taistelun aikoihin olemassa. Herbertin kerrotaan tosin palvelleen taistelun aikoihin esikunnassa, eli kokonaan osaton sodankäyntiin ei hänkään ollut. Näiden nimekkäiden arvohenkilöiden lisäksi juhlaan osallistuisi luonnollisesti myös muita Vuoriniityn armeijan henkilöitä, mm. monia vuoriniittyläisiä sotilaita, samaten Rajakatseen linnakkeen väki. Myös Vuoriniityn armeijan soittokunta oli saapunut Rajakatseeseen. Samaten vanhan vihollisen, naapurivaltakunnan Nohvatovin edustajia eli heidän johtajiaan oli myös kutsuttu juhlapäiväksi paikalle Rajakatseen puolelle, hieman jännitettiinkin, vastaisivatko he kutsuun. Tällaisten johtohenkilöiden ohella oli paikan päälle tietysti saapunut myös suuret määrät ihan tavallisia ihmisiä. Monet vanhan taistelun veteraanit olivat saapuneet matkojen päästä Rajakatseen linnakkeelle, monenlaisista vammoistaan ja vaivoistaan huolimatta. Osa veteraaneista oli vielä ihan hyvässä kunnossa, osa toimi siis vielä sotilainakin, osa puolestaan oli jo melko raihnaisiakin, toki tapauksesta riippuen. Näiden veteraanien lisäksi myös useita entisiä parantajia sekä myös taisteluun osallistuneiden ja siinä kuolleiden omaisia oli saapunut paikalle. Kovin kirjavaa ja monenlaista väkeä oli linnakkeitten läheisyyteen siis saapunut.

-Eilen illalla Rajakatseen linnakkeella, mm. sen juhlasalissa pidettiin jo alustavia muistojuhlallisuuksia linnakkeen väen ja joidenkin kutsuvieraiden kesken. Melko juhlallisesti ja asiallisesti tuokin illanvietto sujui, kaiken haluttiin kai olevan hyvin kunnossa seuraavana aamuna ja keskipäivällä eli tänään pidettävään pääjuhlaan. Varsinainen Rajakatseen taistelun muistojuhla vietettiinkin juuri tänään Rajakatseen linnakkeen edustalla, siihen tarkoitetulla aukealla. Väkeä taisi olla tuolloin paikalla lähes kaksisataa ihmistä Rajakatseen sotilaat mukaanlukien, vaikka kukaan ei lukumääriä kai laskenutkaan. Paikan päälle oli lisäksi saapunut kutsun mukaisesti myös edustajia Weldoonin eli Nohvatovin puolelta, nimittäin ritari Alex, Zada-pappi Jojopan sekä Vardakovin sotavelho Armas Jaama. Juhlallisuuksien aluksi suoritettiin Rajakatseen linnakkeen sotilaiden katselmus, eli Rajakatseen linnakkeen seriffi Maru Rysen ja ritari Gaggi tarkastivat sotaväen. Huomautettavaa ei kai ollut, Rajakatseen sotilaat olivat juhlien ajaksi oppineet seisomaan noin suurin piirtein muodossa. Itse juhla olikin sitten kovin puhe- ja musiikkipitoinen. Eli arvohenkilö toisensa jälkeen piti kokoontuneelle juhlaväelle puheen, jossa muisteli taistelua, ylisti siinä kuolleiden soturien urhoollisuutta ja korosti taistelun merkitystä Vuoriniityn maakunnalle ja Mahtivuoren valtakunnalle. Näiden puheiden välillä soitettiin sotilasmusiikkia ja alkoipa siinä useammankin kyynelsilmäisen veteraanin leuka ja jalka liikahdella musiikin tahdissa. Puheita pitivät mm. höperöitynyt linnanherra Wilhard, jo kovin harmaantunut ja iäkäs, mutta yhä ihan arvokkaan ja terävän oloinen ritari Gaggi sekä komentaja Juntanto. Myös Rajakatseen linnakkeen virkaatekevä Derecas-pappi Serpent piti puheen juhlaväelle. Aiemmin oli huhuttu, että tapahtuman yhteydessä jaettaisiin kukaties ylennyksiä tai mitaleja veteraaneille tai sotilaille, mutta tällaista ei tapahtunut. Kaiketi Mahtivuori tarvitsi arvometallit muualle, kolikkouudistuksien vuoksi. Eräs erityisen hupaisa välikohtaus juhlissa oli Rajakatseen taistelun muistopatsaan paljastaminen. Juhlapaikan edustalle salkojen keskelle oli nimittäin pystytetty kivestä veistetty ja Vuoriniityn kaupungista tuotu patsas, joka olisi taiteilija Vuoliaksen käsialaa. Myös taiteilija oli vielä tuossa vaiheessa paikalla, tyytyväisyydestä hehkuen. Kun köydet avattiin ja kankaat vedettiin patsaan päältä, tipahti kyllä monen leuka ällistyksestä, myös taiteilijan itsensä. "Voi Ishaca, toin sittenkin väärän", kuultiin Vuoliaksen lausuvan. Jonkinlaisen soturihahmon sijasta kentällä seisoi näköispatsas pitkästä parrakkaasta, liiveihin pukeutuneesta miehestä, joka toisella kädellään osoitti yhteen suuntaan, tuopillisella kädellään toiseen suuntaan. Patsaan rintamuksessa oli pieni vaakuna, jossa luki "Kisto." Kului pieni hiljainen hetki, ennen kuin puheiden väsyttämä väkijoukko purskahti kauttaaltaan raikuvaan nauruun. Naurunpyrskähdysten säestämänä patsas peitettiin taas kankailla mitä kiiremmiten. Taiteilija oli tässä vaiheessa jo hävinnyt tiehensä, ties minne. Komentaja Juntanto koetti saada väkijoukon huomiota itseensä ja hän sitten väänsikin vitsiä siitä, että "seuraava juhlanumero voisi hyvin olla taiteilijan hirttäjäiset, mutta jätetään nyt väliin". Tämän jälkeen seurasikin sitten vielä lisää puheita ja musiikkia, kunnes juhlallisuudet päättyivät Vuoriniityn armeijan edustajien ja Weldoonista tulleiden lähettiläiden sovinnolliseen kättelyyn. Tämän jälkeen seurasi lopuksi vielä sotilasmusiikkia ja väkijoukko alkoi hiljalleen hajaantua ympäriinsä. Suuri osa juhlaväestä alkoi palailla telttaleiriin, valmistelemaan kotiinpäin palailua, osa jäi vielä pyörimään ympäri linnakkeen seutuja, katsellakseen tuttuja paikkoja. Arvovieraat puolestaan suuntasivat linnanherra Wilhardin johdolla sisälle Rajakatseen linnakkeelle, siellä heille olisi ilmeisesti tarjolla jonkinlainen ylellinen juhla-ateria viinitarjoiluineen. Ihan osattomaksi ei tavallinen rahvaskaan ja sotaveteraanit kyllä jääneet, myös Rajakatseen linnakkeen sotilasparakin edustalle oli järjestetty tarjolle runsaasti ruokaa ja olutta, joka sitten väkeä vetikin aika lailla puoleensa. Kaikki eivät toki suinkaan teltoille vielä palailleet tai linnakkeelle jääneet, osa suuntasi näiden enimpien juhlallisuuksien päätyttyä askeleensa taverna Vanhaa Piparia kohden. Muutama veteraani puolestaan oli lähdössä haahuilemaan Rajakatseen ja Weldoonin linnakkeitten välisille niityille, kai vanhaa taistelupaikkaa katsoakseen, mutta nämä ehdittiin saada rajalta kiinni ja opastettua ystävällisesti takaisin omalle puolelle.

-Enimmät julkiset juhlallisuudet ovat siis tämän päivän osalta jo päättyneet. Voikin olla, että useampikin juhliin osallistuneista veteraaneista ja juhlallisuuksia seuranneista ihmisistä päätyy tänään kuljeskelemaan ja aikaa viettämään vielä taverna Vanhalle Piparillekin, menneitä muistellakseen ja näitä tienoita pitkästä aikaa katsellakseen. Huhutaan myös, että taistelun veteraaneille olisi tarjolla vielä tavernallakin jonkinlainen ruokatarjoilu, joko jonkun arvohenkilön tai sitten tavernaväen puolesta.




MYÖS AIEMMAN KESKIKESÄN PELIN (RK45) HUHUT ON HYVÄ KERRATA, NÄMÄ LÖYTYVÄT KOTISIVUILTAMME RAJAWIKISTÄ, OSOITTEESTA:
http://www.rajakatsefantasia.fi/rkwiki/index.php?p=Huhut%3ARajakatse%20XLV


Kahdenkymmenen vuoden takaisesta taistelusta:

Kaksikymmentä vuotta sitten käydystä Rajakatseen taistelusta kerrotaan Rajawikissä, taistelun kulku löytyy wikistä hakusanalla "Rajakatseen taistelu." Tuo kuvaus on suositeltavaa luettavaa ihan kaikille, erityisesti veteraaneja pelaaville, mutta toki muillekin. Kaikkia pikkujoukkojen johtajia, liikkeitä ja manöövereitä ei kuvailla, vaan kuvaus keskittyy taistelun päälinjojen kuvailuun. Lisäksi taisteluun osallistuneiden ja siitä mahdollisesti juttelevien ja siitä kertovien hahmojen on hyvä tiedostaa, minkälaisia suuret aseelliset taistelut (näennäis)keskiaikaisessa maailmassa ovat. Kukin taistelujoukko
näki tilanteen lähinnä omalta kannaltaan, ja taistelusta on jäänyt mieleen lähinnä vahvoja muistikuvia merkkitorvien soitannasta, aseiden metallisesta kalkkeesta, hevosten hirnahduksista, kavioiden kopseesta, ajoittaisesta sekasorrosta sekä nenää pistelevästä nahan, tomun ja veren voimakkaasta hajusta. Kokemukset taistelusta ovatkin monella kokijalla ennen kaikkea vahvoja aistihavaintoja, ja harvoilla hahmoilla oli mahdollisuus saada taistelun yleiskulusta selkeä käsitys samantien jo tapahtumahetkellä, kokonaiskuva taistelun vaiheista, seurauksista ja mm. haavoittuneista ja kuolleista selvisi osanottajille vähitellen, taistelun jo päätyttyä.


Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseen papinvirkaa pitää tällä
hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja.


Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja:
Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.


Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu.
-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu.