Huhut:RajakatseLXXVII

1. UUSIA PAIKALLISIA HUHUJA SEKÄ VUORINIITYN HUHUJA:

Pettuleipä maistuu puisevalta ja pierettää, ei kai, ihanko totta...

Syksyllä taverna Vanhalla Piparilla oli melko rauhallista, jopa sinä päivänä jolloin alueelle saapui iso joukko monenlaisia kauppiaita. Mm. Elena Dapivi seurueineen sekä Silavikaksen kauppiaspariskunta nähtiin Rajakatseessa, ja oli sitä väkeä paikalla tavernalla kovasti muutoinkin. Myös Runkauksen veljekset nähtiin, toinen oli makkaramestari ja toinen panimomestari. Ei siis ollutkaan näiden olemassaolo vain soturi Kristan leikinlaskua, vaan ihan tosipuhetta. Veljekset esittelivät ja maistattivat tuotoksiaan, epäselvää oli, näkivätkö puheissaan ja nimissään itse mitään hassua. Toki muutakin tuona iltana nähtiin tavernalla.

Paikan päälle saapui samana päivänä joukko huoria, isäntänsä Sutin johdolla. Ilmeisesti Savihaara oli taas tilannut Sutin ja tämän huorajoukkion Rajakatseeseen. Virkavalta oli osannut olla varpaillaan seurueen varalta, mutta silti näiden onnistui päästä saunalle myymään palveluksiaan. Tilanteesta teki törkeämmän vielä se, että huorat saapuivat tavernalle keskellä päivää ja ihan tuosta vaan tavernan saunalle Savihaaraa ja tämän paikalle haalimia muita miehiä tapaamaan. Sitä ei tiedetä, kuinka moni oli ehtinyt käydä Sutin naisia sutimassa ennen kuin virkavalta ehti puuttua asiaan. Huhutaan mm., että jopa aliupseeri Urmas Karhukoi olisi saunalla nähty. Tilanteelle tehtiin kuitenkin nopeasti loppu ja Suti naisineen sai lähteä Rajakatseesta hyvin pikaisesti pois, todennäköisesti kuitenkin monta kymppiä rikkaampana. Tilanteeseen liittyneitä sotilaita ei rangaistu asiasta, vain Savihaara sai istua jalkapuussa illan kolttosistaan.

Samana iltana saapui vielä tärkeä tiedotuskin, kuriiriviesti Vardakovista. Pappinoviisi Sirja luki tiedonannon ääneen tavernaväelle. Julistuksessa todettiin seuraavaa:

"Huomio Huomio. Täten kaikelle kansalle tiedoksi saatettakoon, että Vardakovin sotavelhojen johtajavalintoja koskevat kokoukset on käyty, ja muun muassa niin suurmestari kuin hänen adjutanttinsa ovat selvillä. Valintojen tulokset on Vardakovin Sotavelhojen Kilta Vardakovin kanslialle toimittanut, ja sitä vasten edelleen yleiseen tietoon. Uusi suurmestari on keskikesällä suoritetun valinnan mukaisesti paroni Leopold Reulag. Hänen adjutantikseen olivat ehdolla sotavelho Armas Jaama, Mordocai Romanned ja Olavi Nohvamaar. Nyt syksyllä myös adjutantin valinta on suoritettu. Nohvatovin kuningattaren esityksestä, suurmestarin adjutantiksi on valittu ritari Olavi Nohvamaar Nohvatovin kaupungista. Vardakovin kanslia, syksyllä 477"

Odotettavissa oli, että tuosta seuraisi aikanaan vielä isoja ongelmia Nohvatovissa, kuningattaren toiminta on kuin punainen vaate tietyille tahoille ja huhutaan jopa irkaantumishankkeista tai kapinan uhasta. Rajakatseen väki ei kuitenkaan asialla niin paljoa päätään rasittanut. Kyseisen päivän mentyä joukko kauppiaita kokoontui Elena Dapivin kutsumana käymään pieniä neuvotteluita, mutta tuo lienee koskenut enemmänkin huonoon satoon varautumista kuin Nohvatovin sisäisiä levottomuuksia.

Vuosi 477 oli siis todellinen katovuosi, viljasato ei valmistunut ajoissa ja kun keväällä kylvetään lumisateessa ja syksyllä korjataan sato talteen lumisateessa, ei siitä hyvää jälkeä voi tulla. Alkusyksyllä huonon sadon merkit olivat jo vahvasti havaittavissa ja monet kauppiaat tekivätkin Hurjaviinissä jo syksyllä ennalta kauppoja, jotta keväällä olisi tuotavaa heti kun merireitit taas aukeaisivat. Ruuan hinta nousi jyrkästi talven edetessä ja etenkin Vuoriniityssä on ollut talven kuluessa leipämellakoita. Monia on kuollut niin talven pakkasiin, nälkään kuin väkivaltaisuuksissakin. Järjestys on kuitenkin pääpiirteittäin pysynyt kaupungeissa, sotilaat lienevät hyvin ruokittuja kaikesta huolimatta.

Keväällä ruokakuljetukset käynnistyivät toden teolla heti kun ensimmäiset laivat uskalsivat purjehtia pohjoiseen. Vardakovissa ongelma saatiin huollettua helpommin maareitin avulla, jota kyettiin käyttämään melkein koko talven ajan. Ensimmäisten ruokakuljetusten saapuessa Vuoriniittyyn kävi muutama tapaus, että ruokakuljetus ryöstettiin ennen kaupunkiin saapumista. Joissakin tapauksissa viljakärryä kuljettaneet antoivat kärryn nälkäisten kansanjoukkojen käsiin sen sijaan, että olisi annettu vartiosotilaiden hoitaa asia. Myös Vardakovissa kuuluu käyneen tällaista. Mainetta ovat saaneet myös tietyt hyväntekijät, jotka ovat jakaneet viljaa ilmaiseksi kadulla, Vardakovissa mm. Elena Dapivin tiedetään näin tehneen. Vuoriniityn kaupungissa ja maaseudulla viljaa ja leipää ovat jakaneet mm. Karhukoin ja Ballendorfin suvun edustajat, Melinan sisaret, papisto sekä muutamat kauppiaat. Silti tarve on ollut aika lailla ehtymätön, kaikki jaettu ruoka on mennyt nopeasti.

Nyt pahin nälänhätä on taltutettu, viljaa on tuotu etelästä ja viljelijöillekin pitäisi olla siemenviljat taattu, jos vaan on rahaa ostaa. Huhutaan maaseudulla kulkeneen keinottelijoita, jotka tarjosivat siemenviljat jotka saa maksaa vasta syksyllä, mutta hinnan huhutaan olleen kova. Ahdinkoon joutuneiden isäntien maatiloja nuo kärkkyvät, sanotaan, mokomat haaskalinnut. Muutenkin yleinen asenne on aika vahvasti viljan hinnalla keinottelijoita vastaan.

On odotettavissa, että ruoan vähäisyys sekä korkea hinta ajaa vielä kerjäläisiä ja rosvoja sekä rähinöitsijöitä liikkeelle. Odotettavissa onkin, että pieniä kahinointeja tullaan näkemään maakunnassa vielä kesään asti. Samoin ihmiset herkemmin syyttelevät toisiaan noituudesta, pitäen toisia syypäinä sadon epäonnnistumiseen. Huhutaan mm, että noidanhaistajia ja muita noidanmetsästäjiä olisi nähty liikkeellä jossain päin maakuntaa. Mainittavia kapinahankkeita ei ole maakunnassa nähty, mitä nyt Vardakovissa toki kuohuu noin omalla tavallaan. Lisäksi ruokamellakoita on siis nähty, tosin tämä on ollut enemmänkin turhautuneiden ja epätoivoisten ihmisten tunteenpurkausta kuin suunnitelmallista toimintaa esivaltaa vastaan. Nyt tietysti toivotaan, ettei huonosatoisuus vaan jatku...

Rajakatseessa on syöty yleisesti pettuleipää ja sitten nautittu huonosti sulavan ruuan nostattamista prutinoista. Viljan säästämiseksi pappi Serpent syksyllä kehotti jättämään oluen panemisen vähemmälle ja tekemään vaikka pihlajanmarjoista viiniä oluen sijaan. Tämä oli ihan hyvä ajatus, sillä viljaa on todellakin tarvittu muuhun tarkoitukseen ja pihlajanmarjoja oli yllin kyllin syksyllä. Toki sotilaiden on täytynyt olutta saada, linnakkeen kaivon vesikään ei ole ihan parasta mahdollista ja pihlajanmarjaviinistä tahtoo tulla känniin, ei ole mitään janojuomaa se. Monet ovatkin jatkaneet kaivovettä pihlajanmarjaviinillä.

Serpent kävi syksyllä muutamilla maatiloilla ihan kertomassa miten pihlajanmarjaviiniä kannattaa tehdä, ei ole Rajakatseessa niin tehty pihlajanmarjoista viiniä aiemmin. Sinänsä jännä ajatus että pappi kiertää ympäriinsä neuvomassa miten ja mistä alkoholijuomia tulee tehdä, toisaalta pappi osui ihan asiaan todetessaan, että vilja kannattaa säästää leipään ja siemenviljaksi. Juuri kukaan kova moralisoijakaan ei ole tainnut Serpentin sanoihin ilkeydellä tarttua.

Isäntä Jurkama kiirehti keväällä ensimmäisenä Rajakatseen isännistä Bokeaan, kun arveli tietävänsä koska kevään ensimmäiset viljalastit etelästä saapuvat. Jurkama taisi olla oikeassa, hän sijoitti kaikki rahansa ja toi Rajakatseeseen muhkean viljasatsin. Ei Jurkama tappiolle jäänyt, viljat vietiin häneltä suorastaan käsistä, "päivän käypäseen hintaan", kuten Jurkama itse sanoi, ei siis halvalla. Siemenviljasta ei ole ollut puutetta siis enää keväällä, eikä oluestakaan enää tässä kohtaa.

Keväällä ruualla on tehty paljon kauppaa, ennen laivojen viljalasteja isännät ja keinottelijat ovat raapineet viimeisetkin jyvät laarin pohjalta ja monet eläimet on teurastettu ruuaksi. Ja viljalastien saavuttua viljaa on taas myyty ja ostettu, hyvinkin laajalla hintaheilahtelulla. Toiset etelän tuojista ovat tahtoneet esiintyä hyväntekijöinä ja myyneet viljan liki omakustannushintaan kaupungin torilla, onpa jopa lahjoittajiakin ollut liikkeellä. Toiset ovat kiskoneet hyvää hintaa ja myyneet vain rahakkaille, "päivän käypään hintaan". No - on vilja silti aina halvempaa ollut, kuin kuivattu tai suolattu kala ja liha.

Rajakatseessa syksyllä Veera Varanpää ja Pentti Vilkasjalka menivät naimisiin. Vihkiseremonian suoritti Sirja Serpentin valvonnassa. Häihin saapui Veeran ja Pentin sukulaisia etäämmältäkin ja myös parantolan työntekijöitä oli paikalla, sillä onhan Pentti ja nyt myös Veera parantolan torppareita. Häät menivät rauhallisesti, mutta hiukan riidan aihetta meinasi syntyä, sillä Veeran sukulaisissa monilla oli P-nauha käsivarressa. Pentin sukulaisista yksi hiukan humalluttuaan meinasi painiotteluita alkaa pistää pystyyn P-nauhaisten kanssa ja taisi käsi puukollakin olla jo jossakin kohtaa, mutta hänet saatiin tyytymään vain kädenvääntöön, jonka P-nauhainen tosin voitti. Pahin kaikista oli tosin Pentin mummo, joka jaksoi huudella P-nauhaisille törkeyksiä. Tosin mummokin saatiin sitten asettumaan ja juhla saatiin päätökseen hyvässä hengessä.

Keskitalven juhlassa juotiin paljon pihlajanmarjaviiniä ja väki oli sen mukaisesti aika tuiterissa. Väkevää se oli, sanottiin vielä viikko juhlien jälkeen. Suuren osan pihlajanmarjaviinistä oli toimittanut Ilmari. Toki osa oli Arvo Uskonpojan tilalta ja osa Juhanin tilalta. Kaikilta tiloilta oli jotakin, paitsi Valtterilta, jonka tilalta ei saapunut juhlaan ketään. Juhlassa Serpent tuttuun tapaan piti puheen ja Serpentin puheen jälkeen apupappi Turolla oli ilmoitusasia, nimittäin Oton tilaa tulee kutsuman jatkossa Jaakon tilaksi. Isännyys ja isännän oikeudet on siirretty Otolta Jaakolle. Uudelle isännälle kohotettiin malja ja uusi isäntä illan päätteeksi kannettiin sotilastupaan nukkumaan, missä tuo sai maata kukonlauluun, kunnes Savihaara talutti uuden isännän kotiinsa jatkamaan nokosia. No - ei Jaakko ollut ainoa sammunut noissa kemuissa, pihlajanmarjaviini oli todellakin vahvaa.

Nälkää lukuun ottamatta ei Rajakatseessa ole suuria tapahtunut talven mittaan. Metsäläisistä ei ole ollut harmia, eikä muistakaan kuljeskelijoista. Kenenkään ansoja ei tiedetä tyhjennetyn talven mittaan ja metsästys on tuonut Rajakatseen ruokatilanteeseen hiukan helpotusta.

Ilmarin maatilalla on noussut pihapiiriin torni, josta metsästäjä Olavi välillä tähyää riistaa. Tornin alaosassa on Ishacan pyhättö, johon temppeli lahjoitti Ishaca-aiheisen seinävaatteen. Onkohan tuo pyhättö sellainen, missä kaikki saavat käydä, pitänee kysellä Ilmarilta ja Vienolta. Ilkeä huhu väittää, että tornin alle olisi kätketty jotakin salaista ja kiellettyä. Ainakin pyykkäri Miina on kovasti kysellyt, että mitähän siellä tornin alle on kätkettynä, jotakin salaista ja päivän valolta kätkettyä varmasti. Savihaara kännipäissään letkautti, että "Ilmarin jormahan se siellä on pystytetty".

Nevin, Sinikka, Fleck ja Sinna lähtivät syksyllä tutkimaan pohjoiseen metsäläismaille metsiä. Heidän oli tarkoitus olla matkalla vain viikko tai kaksi. Heitä ei kuulunut takaisin. Perikö hukka seurueen tuolla matkalla?

Syksyllä on Rajakatseen rouvapiireissä ollut keskustelua Sinnasta ja siitä, että naimaton nainen on sotilaiden keskellä omineen, vieläpä ilmeisesti lukuisan kosijajoukon piirittämänä. No - keskustelua ei talvella ole käyty, kun Sinnakin on puuttunut, eikä tämän ryhmän kohtalosta ole ollut tietoa.

Kaarlo ja Kirsi matkasivat syksyllä Hurjaviiniin Bruno ja Helga Silavikaksen kanssa. Savihaara jäi Olyissä satamalaiturille ja kuulemma murtunut mies siellä nähtiin. Kaarlo ja Kirsi palasivat ennen talvea takaisin ja kuulemma ei mitään sen suurempia kommelluksia ollut matkalla tapahtunut.

Bardi Vidas Baltaros kuuluu tulleen karkotetuksi. Karkotus ei ole pitkä, kuulemma saa tulla takaisin vuonna 480. Miksi karkotus on toimeenpantu, ei tiedetä. Huhuja toki on asiasta. Yksi huhu väittää hänen loukanneen ruhtinatarta eli Geofriuksen vaimoa lihavaksi vanhaksi haahkaksi. Eräät väittävät hänen vehkeilleen kiellettyjen järjestöjen kanssa, toiset taas myyneen uuttamisnestettä. Se tiedetään, että Vuoriniityn seriffin miehet nappasivat Vidaksen kiinni ja laittoivat etelään menevään laivaan Olyissä.

Herra Gynterin rakentama ns. Holvannon kone on herättänyt keskustelua Vuoriniityssä. Pappi Otviz on temppelillä julkisesti puolustanut kantaansa, että antaa Gynterin rakentaa konetta. Peruste on se, että jos kone saadaan toimimaan, antaa se niin suuren vaurauden valtakunnalle, että riskin ottaminen on siinä mielessä perusteltua. Lähettiläät Otviz ja Feukas ovat käyneet tapaamassa Deinosan-killassa Emilio Therassus -nimistä mestaria, jonka tiedetään avustavan Gynteriä koneen rakentamisessa. Mitä keskusteluissa on keskusteltu, ei tiedetä. Koneesta on liikkeellä jos jonkinlaista huhua. Erään huhun mukaan se aiheuttaa sairauksia ja luonnottomuuksia, että jopa teurastetut eläimet lähtisivät taas kävelemään ja että irtileikattu lehmän pää saattaisi alkaa ammua itsekseen. Mene ja tiedä näistä, eräs tarina kertoi, että se on runsaudensarvi, josta pulppuaa rahaa, suolaa, porkkanoita ja kauniita naisiakin. Mistä näitä tietää, vanhoja akkoja äkeet selässä sieltä kuitenkin tulee...

Kauko -niminen renki pärjäsi turnajaisissa hyvin kaksinmittelöissä. Kuulemma nyt hänelle on tarjottu paikkaa Koskalan ratsuväessä. Toinen huhu väittää, että hänelle olisi tarjottu paikkaa sekä Koskalan ratsuväessä, että Karhukoin ratsuväessä. Outoa, eihän sitä kahteen paikkaan voi kuulua yhtä aikaa, pitänee valita. Kuinkahan iso herra tuosta Kaukosta on tullut...

Kerrotaan, että isäntä Valtterin maatilan navetasta olisi äskettäisen kevätsiivouksen yhteydessä löytynyt kaiverruksin koristeltu puinen ulosteen kaapimissauva. Pieni sauva on ollut painuneena maahan lantakasan alla, ja ties kuinka vanha. Sauvassa oli kahvassa myös nimikirjain "S". Nyt sitten arvaillaan, olisiko sauva kuulunut yli kaksi sataa vuotta sitten eläneelle veli Seintsille, eli onko esine tätä nykyä jopa pyhäinjäännös. Valtterin maatila ainakin on alueen vanhoja maatiloja, eli sen paikkeilla on asutusta voinutkin olla 200 vuotta sitten.

Metsästäjät ovat valitelleet, että viime talvena isoa riistaa sai hakea kauempaa kuin tavallisesti. Ilmeisesti metsissä rymyää enemmän yrittäjiä nyt kuin tavallisesti, nälkä pistää väen liikkeelle yrittämään...

Pappisoppilas Sirja kävi Vuoriniityssä talvella ja sai siellä pappisvihkimyksen. Sirja on siis nyt ihka oikea Derecas-pappi. Eiköhän oteta sille...

Taverna Vanha Pipari on avattu talven mentyä, samoin jonkinlaisia siivoiluita on talkootyönä nyt edessä. Talkooväelle on luvattu ruokaa, eli monikin on tähän mahdollisuuteen tarttumassa, katovuoden jäljiltä ylimääräinen ruoka on ollut kovin tiukassa.



2. HUHUJA MUUALTA MAHTIVUORESTA:

Kertoman mukaan Mahtivuoren kuninkaan ja Deinosan-killan välinen kiista on jatkunut etelässä. Lisäksi kerrotaan, että myös Deinosan-killan sisällä olisi vakava riita pohjoisen killan ja pääkaupungin killan välilllä. Ilmeisesti pohjoisen kilta pelkää, että pääkaupungin kilta vielä romuttaa suhteet kuninkaaseen.

Muutoinkin Deinosan-killan sisällä kuohuu. Erityisesti jotkut noviisit ja keskiportaan jäsenet arvostelevat killan johtoa liiallisesta ahneudesta ja siitä, että kaikki omaisuus valuu muutamien harvojen mestarien käsiin, hyödyttämättä kiltaa noin kokonaisuutena. Arvostelulta ei ole välttynyt pohjoisenkaan killan mestarit, mm. Emilio Therassusta on paheksuttu ja soimattu käytäväpuheissa. Huhujen mukaan ympäriinsä liikkuu piirroksia, joissa killan mestareita kuvataan itsekkäiksi ja nautinnonhaluisiksi rahanhinkkaajiksi.

Hukanmaalta etelästä on keväällä kantautunut huhu, että siellä oltaisiin Deinosan-killan toimesta uudelleen avaamassa jotakin vanhaa, jo aiemmin hylättyä jalokivikaivosta. Uusia kaivoksia ei olekaan valtakunnan eteläisissä osissa viime vuosina noin muuten avattu.

Kerrotaan myöskin, että Nuorempi Simonide olisi ottamassa johtohommia enemmänkin näppeihinsä. Vanhalle ruhtinaalle onkin jäänyt aikaa harrastaa jotain muuta. Mitä tarkalleen, ei tiedetä.




3. HUHUJA JA UUTISIA NOHVATOVISTA, MM. TALVEN TAPAHTUMIA:

Keskitalven juhlan jälkeen uuden ylipapin valinta tuli jälleen ajankohtaiseksi. Ehdolle tiedettiin asettuvan nykyisen ylipapin Andreyn ja tämän lisäksi kahden kokeneen ja aikanaan diplomaattityötäkin tehneen nykyisen munkin, isä Erronin ja isä Jonaksen. Kuitenkin jälleen kuningattarella oli tähän oma suunnitelmansa ja hänen kovin läpinäkyvällä ja epäsoveliaalla painostuksellaan loppumetreillä kilpaan asetettiin myös kuningattaren rippi-isä Timothy. Asia herätti huomattavan paljon keskustelua ja närää, ei niinkään itse isä Timothya kohtaan, vaan itseään kuningatarta kohtaan.

Suurinta myllerrystä Nohvatovissa talvella hillitsi papiston päätös jatkaa ylipappi Andreyn valtaa seuraavalle kaudelle. Muutoinkin papiston muutokset pidettiin minimaalisina. Lähettiläät, jotka piti iän tai muun syyn vuoksi vaihtaa vaihdettiin, mutta seuraajat valittiin niin, että nämä varsin edeltäjiensä kaltaisia ovat. Myös kokemusta, rauhallisuutta ja harkitsevaisuutta korostettiin ehkä jopa enemmän kuin tarpeellista. Näillä toimilla kuitenkin tilanne Nohvatovissa saatiin jäädytettyä ainakin toistaiseksi.

Sotavelhot toimivat uusien johtajiensa alaisina, mutta epäluottamusta huhujen mukaan ilmoilla runsaasti on vaikkei virheitä olekaan tehty ja asiat noin päällisin puolin ennallaan ovat. Juopa kuitenkin lienee kovin syvä ritariston sisäisiin asioihin puuttumisen seurauksena ja papistosta poiketen, on kuningattaren suosikkiin henkilöitynyt paljon ikävyyksiä.

Sotavelhot ovat suvuista ympäri Nohvatovia, eivät ainoastaan Vardakovista. Mikäli tilanne kehittyy ja alkaa eskaloitua, tulee sotavelhoissakin todennäköisesti repeämää suuntaan ja toiseen.

Zharin mestareiden linnake Vardakovin läheisyydessä on suljettu liki totaalisesti. Vain äärimmäisen harvan on nähty porteista kulkevan, mutta huhutaan, etteivät fyysiset portit ole ainoa kulkutie heidän luokseen.

Huhut liikkuvat, että kaupungeissa olisi pieniä ryhmittymiä muotoutumassa. Osa ryhmittymistä tukee puheissaan kuningashuonetta varauksetta, osa taas kritisoi kuninkaallisten, etenkin kuningattaren, edesottamuksia ja ulostuloja. Pohjoisessa osa ryhmittymistä puhuu varovaisesti jopa Vardakovin itsenäistymisestä tai ainakin huomattavien verohelpotusten hankkimisesta, osa taas tukee nykyistä systeemiä. Mitään valmista osapuolta tai varsinaisia ryhmittymiä ei ole ainakaan vielä ja ryhmittymät liikkuvat suuntaan ja toiseen, samoin kuin ihmiset ryhmittymien välillä.

Kyseisen kaltainen toiminta ei vielä ainakaan ole levinnyt maaseudulle, jännä nähdä, mitä kesä tuo tullessaan.

Myös Nohvatovia vaivaa nälkä samalla tavalla kuin Mahtivuorta. Isoissa kaupungeissa on nälkään huhujen mukaan joitakin jopa kuollut. Yleensä tällainen on myös omiaan aiheuttamaan kuohuntaa.

Myös Zada-uskoisten ja Derecas-uskoisten väliset suhteet ovat kärsineet kolauksen muutamin paikoin eri puolilla Nohvatovia. Zada-uskonto on Nohvatovin valtakunnanuskonto, mutta muutamia Derecas-uskoisia asuu alueella myös, etenkin pohjoisen suunnalla. Hiljattain jokunen kiivas Zadan julistaja on saarnannut Derecas-uskoisia vastaan, katsoen nämä osaltaan syypäiksi mennävuoden sadon epäonnistumiseen. Rahvas onkin muutamin paikoin liikehtinyt Derecas-uskoisiksi tiedettyjä tai arveltuja henkilöitä vastaan. Hurjimmissa puheissa on vaadittu, että Nohvatov puhdistetaan vääräuskoisista eli myös "ishakalaisista." Toistaiseksi vainoamiset ovat olleet pieniä ja paikallisia, eikä tarina tiedä kertoa, onko joku menettänyt jo henkensä näissä kahnauksissa. Virallisesti Zada-papisto ei kannata eikä tue näitä levottomuuksia tai vainoja. Levottomuuksia tiedetään tapahtuneen mm. itäisestä Bokean kylästä eteläänpäin sijaitsevissa maantien varren pikkukylissä sekä Bokean ja Sacran kylien lähimailla.