Huhut:RajakatseLXXX

1. Paikallisia huhuja Rajakatseesta sekä huhuja muualta Vuoriniitystä:

Keskikesällä vietettiin taas keskikesän juhlaa myös Rajakatseessa, taverna Vanhalla Piparilla. Ihmisiä ja juhlijoita riitti. Kempura järjesti jälleen vuotuisen kilpailun, tällä kertaa kilpailun nimi oli ihmiskeko, tai hurjaviiniläinen rakennusmies. Alueelle odotettiin myös tietoja linnakkeen uudesta sotilaskomentajasta, jonka oli keskikesällä määrä astua virkaansa. Juhlien ensimmäisen päivän iltana tavernalla kävikin joukko herraskaisia miehiä, jotka olivat varustautuneet naamioin. Nämä eivät kuulemma olleet mitään isoja herroja, vaikka totta puhuen sellaisilta vaikuttivat. Joukko käyttäytyi hyvin, vaikka aika lailla juomia nauttivatkin. Myöhemmin selvisi, että siinä olivat liikkeellä ja vapaalla ainakin uusi sotilaskomentaja Hannu Mäntyhovi, ritari Torsten ja linnakkeen sotilas Urkas.

Seuraavana päivänä Hannu ottikin virkansa vastaan puheiden myötä, vain hetki sen jälkeen kun sisar Sanniux oli kuollut. Kansan pariin jäikin leijailemaan sanonta: "Huonosti alkaa sellainen valtakausi, joka alkaa kuolemalla."

Pakolaisia oli Vardakovista saapunut pitkin kevättä ja kesää, ja nyt keskikesällä saapui taiteilija Valt Värisormi. Ehkä ihan lahjakaskin mies, mutta teokset eivät olleet kaikkien mieleen. Valt mm. joutui jalkapuuhun pappi Turon päätöksellä, lisäksi mieheltä takavarikoitiin nipullinen piirustuksia. Sitten juhlien jälkimmäisenä päivänä mies löytyi saunalta kuristettuna, tekijästä ei ole tietoa. Valt on haudattu Rajakatseen uudelle hautausmaalle, linnakkeen läheisyyteen. Muutamat taiteilijat Vuoriniitystä ovat miehen haudalla käyneet, ja kukkiakin on tuotu, ilmeisesti on haluttu kunnioittaa "sankaria, joka kuoli taiteen vuoksi". Mitään pyhimystä miehestä tuskin on tulossa, mutta jonkinlainen kunnioittamisen ja muistamisen kohde kuitenkin.

Kerrotaan että Valtin rivoimmat piirustukset, eli iso nivaska, päätyivät pappi Turolle, mitä sitten lienee niillä tehnyt, hävittänyt kenties? Ainakin vaikea kuvitella, että ne roikkuisivat nykyään pappien huoneen seinällä... Ehkä olkipatjan täytteenä?

Myös Zadan nunnalle, sisar Sanniuxille kävi lopulta huonosti. Nainen vietti juhlien aikaan tavernalla aikaa, tavaten ihmisiä ja vastaanottaen joitakin tuenilmaisuja tai muita vieraita. Naista koetettiin myös surmata, paikan päälle saapunut muutamakin asemies yritti hyökätä naisen kimppuun, saaden itse surmansa. Sanniux kuitenkin selvisi ensimmäisestä päivästä, mutta toisesta päivästä enää ei. Aliupseeri Urmas Karhukoin vahtivuorolla eräs rauhalliseksi luultu pakolaisnainen hyökkäsi Sanniuxin kimppuun lähietäisyydeltä, iskien tätä tikarilla. Sanniux ei selvinnyt, vaan kuoli parannusyrityksistä huolimatta. Näin siis sai surmansa henkilö, jota oli Zadan tyttäreksi kutsuttu. Paljonko oli naisen ja munkkien puheissa perää, jääkin arvailun varaan. Ruumis sitten katosikin nopeasti, ilmeisesti munkit veivät ruumiin jonnekin piiloon ja suojaan paikallisten maalaisten avustamana. Tämä kaiketi siksi, jotta ruumista ei kohdeltaisi huonosti, poltettaisi, häpäistäisi tms. Ruumis lieneekin haudattu jonnekin isäntä Ilmarin maille, tuohon suuntaan joku näki ruumista kuljetettavan. Munkit Pih ja Toh toki ovat jääneet Rajakatseeseen tuon jälkeenkin, kai miettien, mitä seuraavaksi. Paluu takaisin Nohvatoviin ei taida tulla kysymykseen. Munkit ovat välttäneet puhumasta uskonnollisista asioista, sillä noin on erikseen julistettukin olemaan tekemättä. Mm. pappi Aoru valvoo, ettei pakolaiset ala avautumaan uskonnollisia puheita pitäen.

Sanniuxin tappaja saatiin heti tuoreeltaan ja elävänäkin kiinni, kiitos isäntä Jurkaman nopean asiaanpuuttumisen. Sanniuxin surmaajaa Tamara Turlugia kuulusteltiin sitten Rajakatseen linnakkeella, ei ilmaissut mitään katumusta teostaan. Tamara on sittemmin hirtetty ja haudattu Rajakatseen uudelle hautausmaalle. Nainen oli vielä hirtettäessäkin suoraselkäinen, peloton ja vähän ylpeäkin, koki kai tehneensä oikean teon, ilman mitään tarvetta katua.

Huhutaan, että Rajakatseen metsissä olisi nähty loppukesästä kummitus, valkoiseen kääriytynyt nainen. Olisiko tuo Sanniuxin haamu? Millekään väenpaljoudelle ei haamu ole näyttäytynyt, vaan havainnot ovat olleet yksittäisiä. Liekö kyseessä aito havainto, vai onko sahti ja uuttamisneste maistunut kulkijoille, vai kenties väsymys tehnyt silmille tepposet?

Basilin maatilalla myös kerrotaan sattuneen keskikesän jälkeen aika kumma tapaus. Pieni risujen poltto oli karkaamassa käsistä, ja paikalle oltiin melkein hakemassa lisää väkeä sammutustöihin. Sitten siinä samassa uhkaava pikkupalo oli sammunut ja tukahtunut äkkinäiseen sadekuuroon. Samalla Basilin tilan emäntä mutisi ääneen jotain tosi outoa: "...kaksi punaista jakautuu, harmaa verho repeää ja parsitaan uudelleen. Valosi kaikkien yllä...." Sitten nainen pyörtyi ja vietiin talolle toipumaan. Jälkikäteen emäntä ei muistanut tapahtumasta mitään. Ehkä tapaus menee auringonpistoksen ja kuumuuden piikkiin, ei nainen ollut uuttamisnestettäkään juonut. Pari renkiä ja piikaa tosin pohtii, olisivatko olleet Sanniuxin ihmettä todistamassa.

Keskikesällä Rajakatseen tavernalla kävi myös paljon paltamonisteja. Myös pappi Klemens oli paikalla, touhusi jotain Tiltu-Liinan tuttavien kanssa. Saunalta tuo seurue sitten yllätettiin, pappi Klemens oli panemassa torppari Eerik Naskalin tytärtä Petraa, muiden töllistellessä tapahtumaa. Joukko pidätettiin ja karkotustakin kuulemma harkittiin hetki. Jouduttiin sitten kuitenkin vapauttamaan koko joukkio Klemensiä myöten, kun selvisi, että Klemens ja Petra olivat juuri menneet naimisiin. Mutta onhan se vaan hyvin poikkeuksellinen tapa juhlistaa avioliittoa, muiden seuratessa vieressä? Ja onko Klemensillä edes oikeutta vihkiä ihmisiä yhteen, ainakaan Vuoriniityn temppeli ei laske tätä miestä papiksi. Ylipappi Paltamon sen sijaan laskee. Kinkkinen kysymys. Yhtä kaikki, seuruetta ei oikeuden edessä syytetty, vaan asia painettiin vähän kuin villaisella. Klemens on sittemmin osittain asettunut Rajakatseeseen, Naskalien torpan maille. Kiertelee tosin aika paljon ympäri maakuntaa, yhdessä vartijamiehensä kanssa. Usein omilla matkoillaan liikkeellä on myös Tiltu-Liinan aviomies, nahkatyöntekijä Einari. Miehellä on nykyisin P-nauha käsivarressaan, kenties vaimon pakottamana?

Kempura on lisäksi meuhkannut Klemensin saastuttaneen hänen saunansa niin pahasti, että Kaarlo sitten vaihtoi kiukaan ja pyysipä vielä Turoa siunaamaan uuden kiukaan. Olihan se vanha kiuas toki aika kulunut jo. Mutta tokkopa tuo oli ensimmäinen kerta, kun saunalla on jotain säädytöntä tapahtunut, mutta varmasti ensimmäinen kerta kun papin toimesta....

Rajakatse sai siis keskikesällä uuden sotilaskomentajan, tämä on ritari Hannu Mäntyhovi. Uusi komentaja piti puheita ja teki linjauksia jo heti valtaanastuttuaan. Pakolaisille annetaan lupa oleskella alueella ja saada oikeus asettua Mahtivuoreen, kunhan ensin suorittavat koeajan Rajakatseessa. Näiden tulee myös luovuttaa aseensa linnakkeen sotilaille. Pakolaisten tulee samaten pidättäytyä kaikesta rikollisesta toiminnasta, samoin poliittisia ja uskonnollisia puheita ei ole lupa näiden pitää. Nuo ehdot täyttämällä alueelle saisi kuulemma jäädä. Rikkomuksista puolestaan seuraisi palautus Nohvatoviin. Eli moni pakolainen onkin ollut varsin hissuksiin kesän aikana. Pari pakolaista puolestaan on määräajan jo suorittanut ja he ovat päässeet jatkamaan matkaa Vuoriniittyä tai Bokeaa kohden.

Uusi sotilaskomentaja Hannu Mäntyhovi on myös ottanut itsenäisiin aseistautuneisiin kulkijoihin varsin tiukan linjan. Rajakatseessa ollessaan näiden tulisi luovuttaa aseensa linnakkeen miesten huomaan. Tämä on toki vähentänyt satunnaisten vakavien kahakoiden mahdollisuutta, mutta myös lisännyt sotilaiden työsarkaa. Ja kaikki aseistautuneet eivät ole toki hyvällä tähän suhtautuneet, moni asetta kantava on katsonut, että nyt puututaan hänen henkilökohtaiseen oikeuteensa kantaa asetta ja puolustautua väkivaltaa vastaan. Jotkut ovat myös vedonneet siihen, että pystyykö linnakkeen miehet muka takaamaan sen, ettei mitään tapahdu. Muutamankin kerran on ollut kesän aikana tilanteita, että aseita vaaditaan pois käsi miekan kahvalla, ennen kuin aseet on luovutettu. Täpäriä tilanteita on siis ollut, taisteluita ei kuitenkaan.

Hivenen lisää vettä aseiden takavarikoinnin vastustajien puheisiin tuli siitä, kun eräs loppukesällä tullut pakolainen, Olof-niminen mies, tuli eräänä iltana surmatuksi pellon laitaan. Mies oli aiemmin luovuttanut miekkansa linnakkeelle. Ruumiin löysivät uudet nostoväkitiedustelijat Juhani Oravansurma ja Paavo Paikkaaja. Olof oli ilmeisesti ollut palaamassa tavernasta, kun joku oli yllättänyt tämän takaapäin ja iskenyt takaraivoon. Olof on haudattu Rajakatseen uudelle hautausmaalle.

Linnakkeen sotilaskomentaja on myöskin antanut kehotuksen, suosituksen tai määräyksen olla menemättä metsiin hämärän aikaan illalla tai yöllä. Jaa-a­­, mitenkä aikovat tuotakin valvoa? Metsästäjät ovatkin jo todenneet, että huono kehotus, metsissä on voitava kulkea, oli päivänaika mikä tahansa. Sotilaatkaan eivät pysty tuollaista määräystä niin valvomaan. Toki se tiedetään, että sotilaat eivät ole kesän aikana tehneet partioretkiä syvälle metsiin, enemmänkin on pysytelty lähellä teitä ja asutusta.

Fleck Kanto ja tämän vaimo Sanni saatiin keskikesällä kiinni siitä, että olivat kuljeskelleet metsissä sininen ja punainen tabardi päällä, ja kai kuksineetkin tuolla. Eli ratkesi sitten tuokin arvoitus lopulta, eli kyse ei ollut (onneksi) sotavelhojen ja sotilaiden välisestä kanssakäymisestä. Aviopari sai sakot maksettavakseen, tabardit menivät takavarikkoon.

Rajakatseessa vietettiin keskikesän jälkeen häitä, kun naimisiin menivät metsästäjä Olavi Juhaninpoika ja Sinna Huurtamontytär. Hääpaikkana oli isäntä Ilmarin maatila. Kauan Sinnan ratkaisua olikin odoteltu, joten tämä oli helpotus monelle. Mistä linnakkeen ja alueen juorutädit nyt puhuvat, kun ei enää Sinnasta? Huhutaan tosin, että alkujaan pappi Nevinin oli suunniteltu avioituvan Sinnan kanssa, mutta tuo ei toteutunut. Neviniä ei ole nähty moneen viikkoon, lienee metsäretkillään. Häissäkään tuo ei ollut. Aviopari Olavi ja Sinna vaikuttavat kyllä ihan onnellisilta.

Melinan sisarilla oli Rajakatseessa keskikesällä varsin kevyt edustus, kaksi naista eli Oona Untontytär ja Jeera. Silti kaikki meni ilmeisesti hyvin. Kesän aikana sisaria onkin ollut vaihtelevammin paikalla.

Alkukesä oli hyvin helteinen ja kuiva, ja loppukesä oli aika lailla samanlainen. Kuivuutta riitti viikkoja peräjälkeen. Tämä jatkuva kuivuus on nyt johtanut siihen, että sato-odotukset ovat romahtaneet kunnolla, ja sadosta on tulossa erittäin huono. Monella maatilalla jouduttiin tekemään kastelua ihan käsin kantamalla, siinä määrin kun se oli edes mahdollista. Lammissa ja järvissä vettä kasteluun riittikin, mutta monen kaivon vesi oli käymässä vähiin. Useammalla maatilalla on myös jouduttu tekemään hätäteurastuksia veden ja heinän puutteen vuoksi, ja siitäkin johtuen, että osa elikoista ei ole enää hellettä kestänyt. Mm. isäntä Petterin maatilan kanalasta kuukahti puolet kanaparvesta ihan yhdellä seisomalla, oli sekin outo tapaus. Sato on siis jäänyt lähes kaikkialla pohjoisessa heikoksi. Täytyy siis talvella ja ensi vuonna kiristää taas vyötä...

Ukonilmoja on ollut tänä kesänä vähänlaisesti, muutama rajuilma kuitenkin. Välillä tulikin vettä kuin saavista kaadettuna, ja kyllä se olikin tervetullutta kaiken sen kuivuuden jälkeen. Tosin sitten oli kuivaa ja kuumaa taas. Yksi näistä Rajakatseen ukonilmoista oli tosi outo, kuului vain kaksi voimakasta ukkosen paukahdusta. Eihän tuossa mitään, mutta kun taivas oli kirkas ja pilvetön... Minne päin Rajakatseen seutua salamat iskivät päiväsaikaan, ei ole tietoa.

Pakolaisia saapuu Vardakovin suunnalta rajalle aina ajoittain edelleen. Ja lisäksi joku tai jokin on ryhtynyt jahtaamaan ja lahtaamaan pakolaisia. Pari pientä pakolaisryhmää on löydetty viime aikoina surmattuina matkan varrelta metsistä, Vardakovin puolelta siis. Ruumiita on pahoin polteltu, miksi, ei tietoa. Yksi Valtamäkien kartanolle selvinnyt pakolainen kertoi nähneensä suuren haarniskoidun soturin, jolla oli peräti sarvet ja siivetkin selässään, ja soturin viitta leimusi velmusti. Toinen taas kertoo nähneensä mustakaapumiehen, jonka silmien paikalta hupun pimeydestä loistivat palavat kekäleet. Kolmas kertoo nähneensä lentävän sarvipäisen punaisen härän, jolla oli oikein liekehtivä hiilihankokin ihmismäisessä kourassaan. Yhtä kaikki, pelottavia mutta sekalaisia, ja vähän epäuskottaviakin huhuja, mutta mietityttää, olisiko Primas, Kaaoslähde, Vardakovin sotavelhot tai joku muu synkkä taho tai kulkija liikkeellä ja vastuussa tästä. Ruumislöytöjä on muutamia, mutta silminnäkijöitä ei ole päätynyt vielä Rajakatseeseen asti. Weldoonin linnakkeen komentaja Roker on vain lyhyesti todennut, että Vardakovin armeijalla ei ole osuutta surmiin, he keskittyvät salakuljettajiin ja muihin rikollisiin. Roker myös pahoitteli kuolemantapauksia, mutta muistutti, että pakolaiseksi lähteminen on aina riskialtis ja tilanteesta riippuen usein laitonkin toimi.

Pohjoisissa maakunnissa monet suurkauppiaat ja oikeastaan kaikki muutkin tahot ovat ryhtyneet toimiin heikon sadon vuoksi. Kauppahuoneet, mahtisuvut, papistot ja killat ovat lähettäneet tai lähettämässä omia edustajiaan etelään Hurjaviiniin, hankkiakseen sieltä tulevaksi talveksi ja kevääksi kaiken mahdollisen järkevästi saatavissa ja kuljetettavissa olevan ylimääräviljan tänne pohjoiseen. Myös kruunu on osallistumassa näihin hankkeisiin. Hommaa siinä riittää. Odotettavissa voi olla, että viljaeristä käydään Hurjaviinissä jopa huutokauppaa, kysyntä on niin suurta. Tarkoituksena on siis varautua paremmin kuin viime syksynä. Todennäköistä on silti, että vilja ja leipä tulee käymään vähiin monin paikoin ensi talvena, ja nälänhätää ja siitä seuraavaa levottomuutta tullaan näkemään monin paikoin. Myös ruoan hinnalla keinottelua voi hyvin esiintyä, varoitellaan jo ennalta. Lisäksi liian helppoa tuosta ruoan kuljettamisesta ei varmasti tule, huhutaan merirosvoista, maantierosvoista, Bokea-järvellä liikkuvista rosvoista ja vaikka mistä.

Sotilaskomentaja Hannu Mäntyhovi on aloittanut virantoimituksensa Rajakatseen linnakkeella tarkistamalla uuden linnakkeensa huussista tornin huipulle. Mies on vaikuttanut suhteellisen tyytyväiseltä näkemäänsä, varsinkin kun sotilaiden kuri ei ollutkaan niin huonoa kuin Vuoriniityssä oli kuulemma peloteltu. Varastojen, asehuoneiden ja latojen läpikäymisessä komentajaa ovat auttaneet kirjuri Teri ja Vuoriniitystä saapunut sotilastarkastaja Kantavarvas. Komentaja on haastatellut linnakkeella melkein kaikki siellä vakituisesti asuvat, alkaen arvoasteikon yläpäästä ja edeten kohti putkan vakiovieraita, ihan näin pitkälle ei vielä ole ilmeisesti päästy.

Yhteinen valituksen aihe on kuulemma ollut linnakkeen tilan vähäisyys. Paaluvarustuksen sisäpuolelle on tungettu sotilaiden lisäksi kauppiaitten varastoja, kanala, sikala ja naimisissa olevien sotilaiden pikku tupasiakin. Olisikohan jo aika laajentaa paaluvarustusta vai onko sotaherralla jotain muita suunnitelmia?

Varaseriffi Alpo on tätä nykyä kuulemma paitsi sotilas ja viranomainen, niin myös Deinosanin noviisi. Näin ainakin kerrotaan. Eli miten tuo sitten suhteutuu siihen, että linnakkeella on oma virallinen Deinosan-edustaja Hellevi Johanneksentytär, onko Alpo sitten noissa kiltajutuissa Hellevin alainen? Pohtia sopii.

Linnakkeen aliupseeri Urmas Karhukoi ei varsinaisesti pätenyt ollessaan keskikesällä tavernalla vartiohommissa, hänen tuolloista johtotyyliään kuvailtiin vähäsen horjuvaksi. Samoin Sanniux kuoli tämän vahtivuorolla. Miehestä on siis pahojakin puheita, mutta virkaansa ja tabardiaan mies on kuitenkin kantanut pää pystyssä. No, voi olla että mies on useimmiten kyvykkäämpi kuin tuolloin, jaksaako aina olla särmä? No, keskikesällä tavernaseudulla kai pitäisi.... Huhutaan sellaistakin, että miehelle järkättäisiin siirtoa jonnekin muualle.

Linnakkeen uusi tullimies valittiin ja päätettiin keskikesällä. Hommaa hoitaa jatkossa siis sotilas Mikael Matinpoika. Hän sai äskettäin apulaisekseen Vuoriniitystä tullimiesoppilas Iisakin, joka on aiemminkin Rajakatseessa nähty, aiemmin jo edesmenneen tullimies Hartan apulaisena. Viime päivät nuorukainen on viettänyt linnakkeella, mm. tullimiestä ja kirjuri Teriä kirjoitushommissa auttaen.

Kesän ja alkusyksyn kuluessa on moni pariskunta saanut lapsen, eli lapsionnea on riittänyt. Tavernapiika Aamu sai aiemmin kesällä kaksoset, nyt alkusyksystä lapsen on synnyttänyt myös Jaakon maatilan piika Lauren ja parantolan torpan Pentti Vilkasjalan vaimo Veera Varanpää. Myös linnakkeen haudankaivaja Regina synnytti tyttären hiljattain. Aviomies Alpo onkin onnesta soikeana. Ja ei se lapsien tulo vielä tähän lopu, myös isäntä Ilmarin vaimo Vieno ja isäntä Jurkaman vaimo Alisa ovat viimeisillään raskaana. Aiemmin lapsia syntyi vähän niukanlaisesti, nyt niitä tulee kuin sieniä sateella. Tavallisesti Vuoriniityssä asuvalla parantaja Marialla onkin kiirettä riittänyt ja kädet täynnä töitä, kun tämä on kierrellyt ympäriinsä niin synnytyksissä auttaen kuin raskaana olevia avustaen.

Nyt näihin aikoihin on tulossa Rajakatseeseen arvovaltaisia Derecas-pappeja, lähettiläs Matteus Masula ja korkea-arvoinen Paltamonin pappi Elias. Jälkimmäinen on käynyt äsken linnakkeella esittelemässä asiaansa ja sitä, että hän on tällä matkalla ylipapin Paltamonin asettamana ja lähettämänä. Elias nauttii siis tiettyä koskemattomuutta, mm. hänen pienen seurueensa riisuminen aseista ei taida olla niin mahdollista. Matteuksesta kerrotaan, että tämä aikoo laittaa ja tarjota ruokaa ihmisille laupeudentyönä.

Metsäläisiä ei ole loppukesästä Rajakatseen suunnalla juurikaan oleskellut. Tiedä sitten, vaikuttiko pieni välikohtaus keskikesällä asiaan. Joku Dapivien naispalvelija kuulemma alkoi meuhkata metsäläisille ja nappasi yhdestä kiinnikin. Tilanne menikin vähän sekavaksi, mutta taistelulta vältyttiin. Tavernalla asti ei metsäläisiä ole kuitenkaan hetkeen nähty tuon jälkeen.

Rakennustöitä on riittänyt Rajakatseessa yllin kyllin. Koskalan omistamalla maatilalla on Naskalien torpan lähistöllä rakenneltu, samoin Jaakon maatilalla on pystytetty uutta mökkiä. Myöskin linnakkeella on vasara paukkunut, samoin isäntä Ilmarin maatilalla. Noin muun muassa. Monia puita on alueen metsistä kaadettu rakennuspuuksi, ennen kaikkea puuseppä Petrus on ollut vetämässä tätä hanketta. Eli vaikuttaa siltä, että siitä sahasta ja myllystä ehkä tuleekin jotain, vielä tosin ei ole kuulemma selvillä edes sellainen pikkuseikka kuin rakennuspaikka. No, ehkä parempi valita se paikka kunnolla, myllyä ei niin helpolla enää siirretä, jos se johonkin on perusteille laitettu.... Rakennuspuupinoja on siis monessakin paikassa, käyttöä odottamassa.

Honkalinnalla eli Jaakon maatilalla on ollut suureellisiakin suunnitelmia, jotain viskitorneja tms. No, uusi tupa piika Laurenilla ja uudet housut Jaakko-isännällä, ne on ainakin uutta.

Myös tavernaseudulla on kirves ja puukko viuhunut, pitkä tieosuus vanhan hautausmaan suuntaan on tullut aika lailla harvennetuksi pikkupuusta, tiedä sitten kuka on tuolla uurastanut. Majavankaan aikaansaannoksilta nuo eivät näytä.

Isäntä Jaakon vaimo Heljä Touhukas on ollut kauan, jo pari vuotta kadoksissa. Jaakon kerrotaan hakeneen vaimolleen kuolleeksi julistamista. Papisto harkinnee ja pohtinee asiaa.

Myös kauppias Gynter "Hurjaviiniläinen" on edelleen kadoksissa. Keväällähän tuo vielä nähtiin Rajakatseessa, nyt on kuin maa olisi miehen nielaissut. Onkohan enää elossakaan? Gynterin vaimo hallinnoi nykyään miehen omaisuutta Vuoriniityn lähimailla olevalta maatilalta käsin.

Deinosan-killan rikkaimpiin jäseniin kuuluva Helia on mennyt Vuoriniityssä naimisiin loppukesästä, muutama viikko sitten. Puoliso on omasta killasta, Remathon Nuorempi -niminen kiltanoviisi. Vaikka noviisi on siis virallinen nimitys, niin mies on jo keski-ikäinen ja parinkymmmenen vuoden kokemuksen omaava jalokivi- ja kaivosasiantuntija. Taitava suunnittelija ja arkkitehti, noin kuulemma. Miehen isä, jota kutsutaan nykyään Remathon Vanhemmaksi, teki uransa killan kirjurina, pääsemättä koskaan mestarin asemaan. Hän seurailee eläkkeellä ylpeänä poikansa edesottamuksia. Nyt avioliiton myötä Remathon Nuorempi varmaankin killan mestarien harvalukuiseen joukkoon päässee. Moni jo ehti luulla, ettei Helia, lapseton mutta upporikas leski, avioituisi enää uudelleen. Häät Vuoriniityssä olivat silti kuulemma pienet ja ilman suurta koreilua.

Kerrotaan myöskin, että upporikas Deinosan-mestari Emilio Therassus haluaa kultaisen paskahuussin. Joo-o, sellaista. Emiliosta oli jokunen pilapiirroskin liikkeellä, mutta ne on aina kerätty pois virkavallan toimesta. Ilonpilaajat.

Kerrotaan myös, että Vuoriniittyyn ollaan perustamassa jotain uutta pientä ritarihuonetta. Asialla on mm. ritari Torsten. Joku miesten juopottelukerho? No, voi sillä ritarihuoneella olla joku ylevämpikin ja tärkeämpikin tarkoitus....

Pappi Sirja on huhujen mukaan palaamassa takaisin Mahtivuoreen meren takaiselta matkaltaan. Naisen paluuta on keräännytty odottamaan. Huhutaan, että nainen matkatovereineen olisi noussut purjelaivasta Olyihin ja sieltä lähtenyt Rajakatsetta kohden. Mukana olisi kuulemma joku pieni lapsi ja kaksi huolella varustautunutta soturia saattajina. Mikäköhän se lapsi oikein on, ei Sirja ollut poissa kuin kesän ajan, on joku vääräleuka jo ehtinyt sanailla....

Syksyn sienisato näyttää todella lupaavalta ja sienistä jotain tietävät ovat yrittäneet varoitella nälkäisiä tovereitaan etteivät raukat söisi myrkkysieniä. Muutenkin metsän antimia on etsitty tavallista ahkerammin.

Syksy on taasen ja elonkorjuu pitkälti suoritettu, samoin monet syystoimet. Veronkanto suoritetaan lähipäivinä maatiloilta. Illat ovat jo hämärtymässä ja kulkijoiden virta hiljalleen vähenemässä talvea kohden. Kaarlo Kempurakin tulee jossakin vaiheessa taas sulkeneeksi tavernansa näin talven edellä. Mutta tuohon on vielä aikaa, tästä illasta on odotettavissa hyvin vilkas....

Viime päivinä on myös näkynyt linnakkeella ja sen lähistöllä tavallista enemmän vihreän sävyisiä kaapuja. Ilmeisesti Hellevillä on useampi kiltanoviisi vierainaan. Yksi saapui jopa Vardakovista, onko hän siis nohvatovilainen noviisi vai jotain ihan muuta? Nämä kaapuveikot varmaankin käyvät läpi killan sisäistä tilannetta tai sitten jotain isompaa on tekeillä.

Tänään vietetään Rajakatseessa varsin vilkasta päivää, noin kulkijoiden määrästä päätellen. Moni maalainen on saanut työnsä siihen vaiheeseen, että ehtii poiketa tavernalla vapaata viettämässä. Myös kauppiaita ja muita kulkijoita on liikkeellä suuret määrät. Samaten Deinosan-väkeä on liikkeellä paljon, samoin Melinan sisaria on paikalla useampia. Silläkin lienee oma vaikutuksensa, että siirtokunnista meren takaa palailevaa pappi Sirjaa odotellaan tänään takaisin. Kun väkeä on näinkin runsaasti liikkeellä, niin myös linnakkeen sotilaita sekä johtohenkilöitäkin on menossa tavernalle useita. Mm. uusi sotilaskomentaja Hannu Mäntyhovi on käymässä tavernalla.



2. Huhuja eteläisestä Mahtivuoresta:

Etelän metsäpaloalueen tutkinta on alkanut. Metsää paloi ilmeisesti ainakin Bokeajärven kokoinen alue Suomurajan ja Hajavirstan väliseltä alueelta. Alue oli ihmisasutukseton ja alueen metsäläisheimot ovat nyt hajautuneet kaikkiin ilmansuuntiin tuhotulta kotimaaltaan. Maakirjoissa alueen nimenä on iät ja ajat ollut Korpiraunio. Mistä nimi on alunperin tullut? Ken tietää, mutta ainakaan vielä palomaastosta ei raunioita ole löytynyt. Tutkittavaa kyllä riittää.

Korpiraunion alue kuuluu Hajavirstan maakunnan läänitykseen ja Mahtivuoren kaupungeissa on jo levinnyt puhetta paloalueen asuttamisesta. Harvoin sitä luonto näin anteliaasti kaskeaa peltoja. Jos ensi talvesta tulee yhtä rankka kuin viimeisestä, voi keväällä olla alueelle menossa uudisraivaajia, luvalla tai ilman. Monien kaupunkilaisten silmissä kiiltää jo ajatus omasta ruuantuotannosta. Kuinka vaikeaa se voi muka olla?

Metsäpalo ei onneksi vaurioittanut uutta kruununtietä, vaan uuden tien rakennusura toimi monin paikoin palokatkona, rajaten paloalueen tien länsipuolelle.

Myös Hajavirstan ja Suomurajan kaupungeissa on havaittu tämän kesän huono sato. Sadon arvioidaan jäävän ainakin kymmenyksen pienemmäksi kuin tavallisena vuonna. Tämä on ajanut kaupunkien pikku-aateliset ja pelokkaimmat porvarit muuttoaaltoon kohti maaseutua.

Suomurajan kaupungissa on levinnyt erikoinen manifesti kaupungin yläluokan pariin. Ilmeisesti Hurjaviinin kielestä käännetty teksti kehottaa kuninkaita ja ruhtinaita palauttamaan yhteiskuntaluokkien tasapainon. Tekstissä neuvotaan kaupankäynnin kieltämiseen aatelisilta ja maan omistamisen kieltämiseen porvareilta. Kukaan ei tunnu tietävän kuka tekstin on kirjoittanut tai kääntänyt. Ja kuka sitä levittää?

Hajavirstain kaupungissa on vahvistettu kaupungin vartiointia loppukesän aikana. Kaupungin vahtiminen on ollut perinteisesti eri kiltojen vastuulla, mutta nyt ruhtinas Simonide on antanut kaupungille luvan vahvistaa yöpartioita hänen sotilaillaan.

Etelässä miehet ovat ryhtyneet koristelemaan partojaan koruilla. Tämä muotivillitys on lähtenyt ilmeisesti ruhtinas Simoniden ja kuninkaan käytettyä partakoruja. Nyt porvarit ja aateliset kasvattavat kilpaa partoja, johon sitoa koruja.

Ruhtinas Simonide on toipunut häntä vastaan tehdystä salamurhayrityksestä hyvin. Ainakin noin vanhaksi mieheksi. Varmaan hänen henkilääkärinsä ovat pitäneet vanhuksen tässä maailmassa taikuudella ja parannusjuomilla.

Hajavirstan kaupungissa on noussut aikamoinen skandaali, kun tunnetun vardakovilaisen aatelissuvun Romannedin nuori vesa on jäänyt kiinni mahtivuorelaisen kauppiaan talon murhapoltosta. Kaupungin ulkopuolella sijainneen talon tahallaan sytytetyssä tulipalossa menehtyi koko kauppiaan perhe sekä palvelijat. Vardakovilainen aatelisnuori oli kauppiaan vieraana kun tulipalo tapahtui. Miehen oli nähty tekevän palavan talon pihalla outoja käsimerkkejä, joten kärkkäimmät epäilevät että kyseessä on kaaoslähteeläinen. Erityisen tuomittavan teosta tekee se, että aatelisnuorukaisen veli ja setä ovat Vardakovin sotavelhoja.



3. Huhuja Nohvatovista:

Vainoja Derecas-väkeä vastaan ei ole enää järjestetty, mutta näitä pyritään paikallisesti eristämään mm. sosiaalisesti. Muutamissa paikoissa on myös puhuttu erillisestä verosta kaikille muille kuin Zada-uskoisille (käytännössä siis Derecas-väelle). Tätä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä pantu toimeen. Sacran kylässä Ishacan uskoisia on ohjattu omaan kortteliinsa asumaan.

Zada-papisto on julistanut Ishacan palvonnan suotavaksi ainoastaan salassa. Ishacan uskoiset saavat menojaan pitää, mutta tämän tulee tapahtua niin, ettei se näy ulospäin mitenkään. Papit ainoastaan saavat omat kaapunsa ja tunnuksensa pitää, mutta tämä toki helpottaa näiden seuraamista. Toisaalta Derecas-pappeja ei Nohvatovissa juuri ole, paitsi ehkä jokunen diplomaattina toimiva, eli ongelma ei ole iso.

Nohvatovin kuningas on antanut lujan käskyn Vardakovin mahtisuvuille hillitä alaisiaan kapinoinnista tai Derecas-väen vahingoittamisesta tai hän tulee voimistamaan armeijan läsnäoloa maakunnassa.

Tilanne Vardakovissa kuohuu. Kaduilla on syntynyt joitakin kahakoita kuninkaan kannattajien ja itsenäisyyttä haluavien välillä. Toistaiseksi kaupungin vartiosto on kyennyt näitä hillitsemään joten kuten, mutta tappeluissa vammautuneita on jouduttu paikkailemaan ja pari kuolonuhriakin on tullut.

Vardakovin ruhtinaan Mikaelin pojan, Joonatanin, on huhuttu hautovan kapinalipun nostamista ja vallan anastamista. Toisaalta miehen huhutaan myös hakevan sovintoa osapuolten välille. Miten asia oikeasti on, vaikea sanoa. Joonatanin isä Mikael on kuitenkin tällä hetkellä Vardakovin merkittävin johtohenkilö.

Sacra varautuu sisällissotaan ja varustautuu asein ja ruokavarastoin. Sacrassa on laajasti kieltäydytty maksamasta veroja Nohvatoviin, Vardakoviin verot kyllä voidaan hoitaa mikäli ne maakunnan käyttöön jäävät. Vahvaa itsenäistymis-henkeä on siis ilmassa. Tilanne on samanlainen myös Vagemoorien alueilla.

Romannedien mailla on taas julistettu valtakunnan yhtenäisyyden puolesta. Vastustajia on Romannedien toimesta vangittu.

Myös Nohvatovin Bokeassa siirretään varastoja parempaan talteen. Kaupunki on myös verottanut kauppalaivoja hieman aiempaa kovemmin nälänhätään vedoten ja siirtänyt varastoistaan osan Sacraan.

Weldoonissa, Valtamäen mailla ja Ragavassa tilanne on odottava.

Kuten Mahtivuoressa, on myös Nohvatovissa jälleen katovuosi, tällä kertaa helteiden vuoksi. Tämä katovuosi on jopa aiempia pahempi, eikä ruokaa ole talven varalle paljoa. Veroja vastaan napistaan jo nyt, eikä siemenviljaa tämänkään talven jäljiltä juuri jää. Myös mellakoita on odotettavissa vanhaan malliin.

Alkukesästä kuultu huhu sotavelhojen Sammakko-sukellusryhmästä lienee ollut tietona täysi ankka. Perätön siis. Varda-järvellä ei ole nähty punatabardisisia sukeltajia tai uimareita. Mistä huhu sai alkunsa, ei ole tietoa.