Hukanmaa 7

Keskenään riitelevät Susipartion johtaja ja Hukanmaan seriffi päättivät lähteä katsastamaan metsän hylättyä kylää lopputalvella, vaikka kulku olisi lumessa varmasti vaikeaa. Kaikkeen se keskinäinen suunsoitto ja hölmö vedonlyönti johtaakaan. Mukaan tunkivat myös tilanteen nähneet Antti Mylläri ja tavernaisäntä Topias, sekä oppaaksi ja turvaksi palkattu vanha metsästäjä Ukko. Matka kohti kiellettyä alkoi.

Matka ei ollut helppo, joskaan ei yhtä vaikea kuin oli pelätty. Matkalla vastaan tuli metsäläinen Sienimäyrä, joka sanoi kylän olevan ehdottomasti kielletty. Hän alkoi seurata ihmisiä, kun nämä jatkoivat matkaansa. Pian matkalaiset törmäsivät myös kylähullu Pietuun. Pietu sanoi johdattaneensa punatukkaista naista kohti kylää, mutta hän oli paennut, kun oli kuullut väen tulevan. Pietun mukaan kyseessä oli tuttu nainen, joka halusi ehdottomasti päästä kylään ennen muita. Kuvauksen perusteella väki ei kuitenkaan Pietun tuttua tunnistanut. Pietu lähti muiden mukana kohti kylää.

Kylässä oli pystyssä enää muutama rakennus, mutta ne olivatkin hyväkuntoisia. Nuotiokatoksen edessä oli rikottu pöytä ja pöytäliina jossa oli outo symboli. Maassa oli verta, ehkä verellä piirretty kuva tai sitten vain roiskeita, ei varmuutta. Nuotiokatoksesta löytyi vaalea nainen, joka vaikutti menettäneensä muistinsa. Hän ei kaikesta päätellen ollut viettänyt paikalla kuin muutaman tunnin ennen muistinmenetystään. Outoa.

Kylästä löytyi lisäksi lukittu luinen tikari, huonokuntoinen laatikko, lisää verijälkiä, sekä pääkallo johon oli kaiverrettu epäilyttäviä symboleita. Lopuksi löytyi myös piilotettu pullo, jossa oli jotain; kukaan ei uskaltanut maistaa. Pohdiskelun jälkeen päätettiin viedä se pääkallo papeille. Pääkallon alta löytyi avain. Avaimella saatiin laatikko avattua, kun ensin oli keksitty lukossa oleva ovela hämäys.

Laatikosta paljastui kasa vanhoja papereita. Laatikko ja varsinkin lukko olivat varmasti papereita uudempia. Joku oli siis todennäköisesti kerännyt ne paperit, mutta niitä ei haettu. Kukaan kyläläisistä ei osannut tulkita outoa kirjoitusta. Muistinsa menettänyt muukalainen tuijotti papereita aikansa ja alkoi sitten, hyvin epävarmasti, tulkita tekstiä. Papereissa kerrottiin kylän historiasta ja kamppailusta ihmisiä sekä "turkkeja" vastaan. Papereista päätellen kyläläiset hylkäsivät kylänsä ajan kanssa vakaasti harkiten.

Paikalle saapui toinen metsäläinen, joka Sienimäyrän mukaan ei ollut suomäyrien heimosta. Metsäläinen käyttäytyi aggressivisesti, mutta Topias sai hänet rauhoittumaan. Metsäläinen ei puhunut mahtivuorta joten keskustelu oli vaikeaa. Hän ilmeisesti luuli ensin Sienimäyrää viholliseksi, jota hän kutsui nimellä Aska, joka ilmeisesti tarkoitti tuhkaa. Mitä tämä sitten merkitseekään.

Metsäläiseltä kyseltiin sitten, tietääkö hän verijäljistä mitään. Metsäläinen nuuhki verta kiinnostuneena, mutta sitten hän sekosi. Metsäläinen vapisi ja nauroi ja alkoi ulvoa ja tarttui puusauvaansa. Hän oli todella luonnottoman voimakas iskuessään Ansion maahan yhdellä iskulla ja heittämällä sekä Jyryn että Topiaksen kaaressa pois kimpustaan. Ylivoima oli kuitenkin liian suuri ja lukuisten miekaniskujen jälkeen hän lopulta vajosi maahan, mutta ei kuollut.

Metsäläinen makasi maassa vertavuotavana ja yritti uudelleen puhua. Kielimuuri oli kuitenkin yhä välissä. Metsäläinen vietiin nuotiokatokseen. Hän puhui ilmeisesti jotain valkoisesta sudesta ja ilmeisesti väitti maassa olevan veren, jota hän oli haistellut ennen kohtaustaan, olevan ihmisen verta. Metsäläinen kuoli pian vammoihinsa, joskin kaikkien mielestä hänen olisi pitänyt kuolla jo paljon aikaisemmin. Ilmeisesti mies oli ollut riivattu. Ruumis siirrettiin metsään vähän matkan päähän nuotiokatoksesta.

Paperit, pääkallo, tikari, pullo ja pöytäliina kerättiin löytyneeseen laatikkoon ja väki lähti takaisin kohti kylää muistinsa menettänyt nainen mukanaan.