Hukanmaa II: Pimeänä talvipäivänä

Hukanmaa - Pimeänä talvipäivänä

Hukanmaalaiset kokoontuivat talven pimeydessä Usvakummun tilalle viettämään keskitalven juhlaa. Viime kesän kirvesmurhasta muistutti ikävästi kaikkia Maarian läsnäolo, sillä hänet oli tuomittu palvelemaan Hukanpäitä määräämättömäksi ajaksi. Toisten mielestä Maaria olisi pitänyt surmata, toisten mielestä Maariaa ei edes voitu syyttää veljensä rikoksesta.

Ilta eteni kuitenkin rauhallisesti ja kaikki iloitsivat papitar Liinatar Hallasuon ilmoituksesta, että päivä piteni taas; vuosi oli siis vaihtunut ja oli juhlan aika.

Juhlatunnelma sai kuitenkin synkän lopun kaamean kummituksen ilmestyttyä rannasta juhlapaikalle talviyön pimeydessä. Aave väitti olevansa itse Hukanpäiden kantaisä Eemeli Hukanpää. Hän ennusti tuhoa ja kuolemaa sukunsa päälle ja vaati kylähullu Pietun hallussa olevaa susipatsasta itselleen. Urho Hukanpää kohtasi, lähes, pelottomasti aaveen. Samalla hänen asemiehensä Ansio tyrmäsi Pietun ja antoi sitten Pietun hallussa olevan valkoisen susiveistoksen aaveelle. Aave ilmoitti lähteävänsä käskijänsä ja herransa luo ja katosi sitten.

Tämän jälkeen tilalle järjestettin vartiointi ja odotettiin levottomina aamua. Seuraavana päivänä kävi ilmi, että Hukanpäiden hautakrypta oli murrettu auki ja Eemeli Hukanpään pää oli varastettu.