Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Rajakatse 90


Aamun sateiden jälkeen Vanhalla Piparilla saatiin melko poutainen päivä, kun tavernaa avattiin kesäkauden alussa. Taverna siivottiin ja sohvia tomutettiin, taas. Tavernan viereen oli jo aikaisemmin rakennettu uutta pientä mökkiä, mutta katto ja ovi puuttuivat vielä. Talkoiden aikana katto saatiin paikoilleen. Talon rakentajilla itsellään ei kuulemma ollut mitään käsitystä, mitä taloa he olivat rakentamassa. "Sanottiin, että tehkää katto, niin mehän tehdään. Ei me kysellä."

Runkauksen veljekset saapuivat, taas suurieleisesti, tavernalle. Taas heillä oli ilmaista makkaraa ja ilmaista olutta mukanaan. Veljekset väittivät tekevänsä parempaa olutta kuin Kempura, ja halvemmalla vielä. He laittoivat pienen kilpailun pystyyn ja pyysivät paikallisia, kuten linnakkeen adjutantti Alarikia ja pappi Titusta sekä kahta muuta valitsemaan, oliko Runkauksen tumma pano -olut parempaa kuin Kempuran Mesikämmen-olut. Kilpailu päättyi keskustelun jälkeen tasapeliin: yksi valitsi Runkauksen oluen, yksi Kempuran oluen ja kaksi ei osannut päättää: "Juhlajuomana teidän oluenne olisi parempaa, mutta kyllä työn lomassa tai työpäivän jälkeen Mesikämmen-olut sopisi paremmin." Kaikesta huolimatta näistä ilmaisista jakeluista taisi olla hyötyä, sillä Alarik kuulemma osti veljesten olutta linnakkeelle. Kilpailun jälkeen veljekset kertoilivat suureen ääneen laajasta suvustaan. Suvun alkunimi oli ollut Runkenberg ja suku oli peräisin Hurjaviinistä. Nohvatovilainen nimi Hurjaviinistä ja pitää sitten Mahtivuoreen tulla? "No ei nyt ainakaan Nohvatoviin! Ei siellä tiedetä panemisesta mitään! Varsinkaan oluen panemisesta."

Toinenkin veljespari herätti huomiota: Kyösti ja Komsi kertoivat olevansa puunhakkaajia, jotka Kempura oli palkannut hanslankareiksi tavernalle "Paitsi ettei se itse edes muista. Ei me palkkaa olla saatu, ruokaa sentään." Veljekset vaikuttivat käyttävän suurimman osan ajastaan toistensa haukkumiseen. "Komsilla ei toimi yläpää." "Ja Kyöstillä ei toimi alapää. Sitä paitsi kaikki on aina Kyöstin vika."

Metsästä löytyi pahoin haavoittunut verinen nainen. Hän oli selvästi itse yrittänyt itse paikata haavojaan ja onnistunutkin jotenkin; ainakin hän oli yhä hengissä, vaikka haavat olivat ainakin päivän tai pari vanhoja. Sirja teki parhaansa vammojen parantamiseksi. Muukalainen sanoi joutuneensa karhun hyökkäyksen uhriksi, mutta metsästäjä Kalle oli varma, etteivät haavat olleet karhusta peräisin, eikä sudesta tai koirasta myöskään. Nainen vietiin myöhemmin linnakkeelle, kun hän ensin oli saanut hieman voimiaan takaisin.

Apulaisseriffi Alpo tuli antamaan julkisen ilmoituksen: Linnanherra Wilhard oli kuollut. Kempura vaikutti ilahtuvan tiedosta. Adjutantti Alarik vaati heti kunnioitusta vainajalle. Muu väki käyttäytyi asiallisesti. Wilhard oli vanha ja sairas mies ja elänyt jo vuosia omassa maailmassaan, joten kuolema ei tullut yllätyksenä. Pappi Turo kertoi itse olleensa paikalla, kun Wilhard kuoli. Poismeno oli kuulemma ollut rauhallinen. Wilhardilla ei ollut perillisiä, joten uuden linnanherran nimeä ei vielä tiedetä. Linnakkeen komentajana jatkaa joka tapauksessa ritari Hannu Mäntyhovi.

Kempura teki suuren lahjoituksen Derecas temppelille. Oli kuulemma kapakoitsijoiden killan väellä oikein kilpailu, että kuka lahjoittaa eniten. No, on sitä huonompiakin kilpailuja.

Savihaara pystytti tavernan eteen kyltin jossa luki tiettävästi "Streit striit 3" tai jotain sinne päin. Tämmöisiä kylttejä pitää kuulemma pystyttää, kun kerran Hurjaviinin kaupungissa ja Drottningshamnin kaupungissakin on. Kempura oli kuulemma vaatinut kylttiä jo päiviä sitten Savihaaralta. Miksi ihmeessä hän halusi Savihaaran tekevän kyltin, sillä kaikkihan tietävät, ettei Savihaara osaa lukea? Kolmen päivän vääntämisen jälkeen tällainen kyltti sitten laitettiin pystyyn. Aikaisemmin kylttiehdotukset oli kuulemma heitetty metsään parikin kertaa aiemmin, kun eivät kelvanneet. Näkikö Kempura tämän uusimman kyltin, vai pystyttikö Savihaara sen omin päin? Joku tiesi kertoa, että kyseessä oli sama kyltti, joka oli aikaisemmin viety pois.

Illemmalla metsäläinen Nopsajalka ilmaantui tavernalle. Hän vaikutti loukkaantuneelta, ei pahasti, mutta kuitenkin. Nopsajalka ei todellakaan ollut puhelias itsensä tällä kertaa, vaan pelokas ja sekava. Jotkut yrittivät kysellä, mitä outoa metsässä oikein tapahtui, ja tiesikö Nopsajalka mitään karhun hyökkäyksestä, mutta eipä hänestä saatu mitään järkevää irti.

Kaikesta huolimatta talkoopäivä päättyi ihan hyvissä tunnelmissa.