Rajakatse CIII - 103

Keskikesä oli koittanut Rajakatseessa. Tiedossa oli jälleen kilpailuja, ruokaa ja outoja tapahtumia Vanhan Piparin ympäristössä.

Vanhan Piparin kyltti oli ollut kadoksissa siitä lähtien, kun taverna aukeni kesällä. Kempura oli hankkinut uuden kyltin, hyvin ison sellaisen. Oli tässä uudessakin kyltissä oluttuoppi, mutta kovin erilaiselta se näytti, kuin se edellinen kiston vaakuna. No, tavernan kyltti kuitenkin, ja isolla rahalla hankittu.

Savihaara pyöri tavernalla vain pienen hetken. Hän oli kuulemma aloittanut keskikesään valmistautumisen, eli juopottelun ja kolme päivää aikaisemmin. Kunto taisi loppua, kun mies katosi tavernalta jo ennen kisojen alkua. Ilmeisesti painui nukkumaan jonnekin, toivottavasti ei sikolättiin.

Paltamonin lähettiläs Klemens, jota vain Paltamon kutsuu papiksi, oli taas saapunut tavernalle, Kempuran suureksi harmiksi. Hänellä oli mukanaan tärkeä kirje, jonka hän vaati Kaarlo Kempuraa lukemaan. Se oli aika kummallinen kirje. Kirjeessä sanottiin, että "pappi Klemensillä on oikeus kulkea vapaasti Mahtivuoren alueella, myös paskakasa Kempuran mailla". Luki siinä muutakin, mutta tuo oli oleellisin osa. Kempura naureskeli kirjeelle. "Tässä on heti virhe. Ei täällä mitään pappi Klemensiä ole; ei sinua ole tunnustettu papiksi." Muutenkin kirjeessä oli tiettävästi yllättävän paljon kirjoitusvirheitä, että olikohan se aito? Kirjeessä oli Paltamonin allekirjoitus, mutta kukapa sen osaisi varmistaa? Toisaalta, jos Klemens olisi kirjoittanut kirjeen itse, niin ei kai siinä silloin oli kirjoitusvirheitä ollut? Kirje päätyi naulattuna tavernan uuteen kylttiin. Kukahan sen siihen laittoi? Klemens itse lähti tiehensä melko aikaisessa vaiheessa, kaikkien helpotukseksi.

Kätevä emäntä tai neito -kilpailu laitettiin pystyyn jälleen. Siellä oli pöydällä kansan arvioitavana leipiä ja käsitöitä. Sanni piti taas ääntä itsestään. Hän tuntui olevan sitä mieltä, että häntä olisi kielletty osallistumasta. Kyllä hänelle kuitenkin vakuutettiin, että kaikki saivat osallistua, myös Sanni itse. Sanni toi sitten pöytään leivän ja itse tekemiään pikkuisia kuksia. Sannilta kyseltiin, että mitä noilla pienillä kuksilla oli tarkoitus tehdä. Uutosjuomaa varten! Täällä on kihlajaiset tänään!" Ei Sanni kuitenkaan kertonut, että keistä olisi kyse.

Voittaja valittiin äänestämällä. Papit Sirja ja Turo toimivan ääntenlaskijoina. Raisa sen kilpailun tänä vuonna voitti. Kilpailun järjestäjä Aamu tuntui olevan jopa helpottunut, ettei hän voittanut taas.

Myöhemmin Sanni ja Aamu kävivät pitkiä keskusteluja. "Siellä se parempi ja huonompi piiri nyt juttelee. Oliko se kilpailu muuten paremman vai huonomman piirin juttu?", Kaarlon vaimo Kirsi Kempura huuteli. Aamun ja Sannin vihanpito näytti joka tapauksessa selvästi laantumisen merkkejä.

Tämän jälkeen oli Kempuran perinteinen äijät-kilpailu. Osallistujia ei aluksi meinannut tulla, sillä Kempura kieltäytyi kertomasta, mitä oli tarkoitus tehdä. Muurari Hugo Lyly ja isäntä Naali sanoivat osallistuvansa. Tullimies Kurki osallistui myös. Siitä huolimatta, että oli aiemmin kertonut, että ei ollut vieläkään saanut sitä palkintoa, jonka voitti Kempuran kilpailussa jo neljä vuotta sitten. Näiden kolmen jälkeen osallistujia tuli sitten vielä kolme lisää, esimerkiksi Fleck ja Honkalinnan isäntä Jaakko. Tämän jälkeen Kempura käski etsiä parin, sillä nyt tanssittaisiin.

Paikalle hoippui myös varsin vahvassa myötäisessä ollut metsästäjä JuhaniOravansurma. Hän oli ollut koko illan juhlatunnelmissa, mutta ei varsinaisesti hyvällä tavalla. Deinosan-mestari Hellevi oli jo aiemmin ihmetellyt, että onko tuo Oravansurma tehnyt koko päivänä muuta kuin ärsyttänyt muita. Kurkea hän oli ainakin käynyt ärsyttämässä useampaan kertaan. Nyt Juhani kyseli Kempuralta, että mitä täällä puuhataan. KunKempura sanoi, että tarkoitus olisi tanssia, niin hän nappasi Kurjentanssiotteeseen. Kurki tarrasi Juhanin rinnuksiin, kaatoi hänet maahan ja löi useamman iskun Juhaniin, kunnes seppä Tenukupu kiskoi hänet pois Juhanin kimpusta. Juhani hoippui sitten muualle saamatta myötätuntoa. Kukaan ei edes vastustanut Kurjen osallistumista tämän kohtauksen jälkeen. Bardi Vidas jopa sanoi Kurjelle "Oisit vaan lyönyt lujempaa!"

Kaapo Kiviranta ja Halla alkoivat soittaa. Kuusi paria alkoi sitten tanssia. "Vapaata tanssia vaan!" Kaksi kappaletta tanssittiin. Sitten tuomarit Raisa, Armas Tenukupu ja pappi Jojopan valitsivat kaksi parasta. He olivat isäntä Naali ja Herbertin vartija Fleck. Sitten oli vuorossa aiemminkin nähty kehumiskilpailu. Naali ja Fleck kertoivat toisistaan kehuskelevia joskaan ei kovin mairittelevia tarinoita. Fleckin vaimo Sanni jopa huuteli Fleckille, että kannattaa miettiä, miten juttuaan jatkaa. Katsojia naurattaneiden juttujen päätteeksi Naali valittiin voittajaksi. Hän voitti pienen kisto-patsaan. Oliko se voitto vai ei? No, onhan siinä paljon kuparia, että ei se nyt ihan arvoton ollut.

Myöhemmin Juhani valitti Kurjesta pappi Turolle. Sen seurauksena hän päätyi itse häkkiin joksikin aikaa. "Mietipä siellä, montako kertaa sinua käskettiin lopettamaan", Turo sanoi.

Outo olento laahusti hitaasti tavernalle. Se tunnistettiin "Sirjan käveleväksi pensaaksi", joka oli johdatettu varmaan toissasyksynä tavernalta Sirjan puutarhaan. Sieltä se oli lähtenyt joitain päiviä sitten kävelemään jonnekin. Tänne se sitten saapui. Harmiton tuo pensas toki on, mutta aika pelottavan näköinen. Sirja sai johdateltua pensaan muualle. Minne tällä kertaa? Sitä ei kerrottu.

Papitar Sirja ojensi seppä Armas Tenukuvulle paperin. "Kuten pyysit", hän vain sanoi. Tenukupu vei paperin heti vaimolleen Aamulle. "Luepa tästä ääneen nyt kaikille!" Aamu luki hitaasti: "Seppä Armas Tenukupu on terävä-älyinen ja oivallinen mies." Niin siinä ainakin luki. Aamu vaikutti epäuskoiselta, Sirja huvittuneelta ja Tenukupu ylpeältä.

Metsästä kuului outoa mekkalaa. Kendall, Kurki, Sirja, Fleck, Jojopan ja Sanni lähtivät tutkimaan asiaa. Metsästä löytyi teltta, jossa oli kaksi miestä ja kaksi naista. Väki oli aivan sekaisin. Kaksi osallistujaa olivat muukalaisia, mutta toinen naisista oli paikallinen kaupustelija Olga nimeltään. Hänet oli nähty aiemmin tavernalla, mutta nyt hän oli täällä. Toinen miehistä puolestaan oli se suutari Jammo, joka oli aiemmin jo kerännyt ennakkomaksuja kengistä Rajakatseessa. Nelikko oli selvästi jonkin muun aineen kuin alkoholin humalluttamia. He harjoittivat häpeilemättä haureutta katselijoista välittämättä ja yrittivät saada paikalle tulleita osallistumaan. He puhuivat toisesta naisesta Tammana. Muita nimiä ei irronnut. Paitsi että he kertoivat saaneensa yrttejä Martalta, kuka tämä ikinä onkaan.

Fleck yritti kolkata yhden miehen, mutta mies ei vaikuttanut edes huomaavan iskua. Vähän niin kuin se Sisu silloin keväällä. Sen sijaan mies kiinnostui Fleckistä, aivan toisella tavalla, kuin Fleck olisi varmastikin odottanut. Lopulta Sirja ja Jojopan tyrmäsivät väen loitsullaan. Outo seurue vietiin linnakkeen tyrmään. Teltalta löytyi Jaakobin kipuyrttiä; sitä samaa tavaraa, mitä edesmennyt Sisu oli kanniskellut mukanaan keväällä.

Jonkin verran tämän jälkeen tavernalle juoksi joku tuntematon yksisilmäinen mies. Hän huuteli nohvatoviksi jotain pappi Jojopanille. Varmaankin hän huuteli jotain Vardakovin ruhtinas Joonatania vastustavia lauseita; Jojopan ei kertonut, eikä paikalla muita nohtavia kunnolla taitavia ollut. Melko pian edellisen jälkeen sama mies hoiperteli paikalle tikari rinnassaan. Hän puhui jotain nohvatoviksi. Jotain hän sanoi Joonatanista, mutta juuri silloin ei tainnut paikalla olla ketään, joka ymmärsi. Mies vajosi hengettömänä maahan. Hieman kauempana näkyi joku tuntematon mies, joka lähti karkuun. Kurki yritti tavoittaa karkuria, mutta mies onnistui piiloutumaan. Myöhemmin oletetun murhaajan kerrottiin nähdyn pakenevan rajan yli Vardakovin puolelle.

Aatelisrouva Sandra Peinarille ja hänen seurueensa väelle tarkoitettu teltta oli pystytetty jo edellisenä päivänä. Seurue saapui vihdoin. Siinä oli oikein ritareita mukana. Ritari Raavena johdatti kulkuetta kohti telttaa. "Rahvas pois tieltä!", hän huusi ja käveli suoraan päin Kurkea, joka ei ehtinyt alta pois. Kurki alkoi rähjätä ritarille. Typerää, vaikka kyseessä ulkolainen ritari olikin ja vaikka tämä oli kävellyt Kurkea päin ilmeisen tarkoituksella. Onneksi Fleck kävi nopeasti vetämässä Kurjen pois tilanteesta. Kurki myönsi itsekin jälkikäteen, että se oli typerää, mutta kun pinna on lyhyt, tunnetusti. Myöhemmin rouva Peinar ja pappi Turo sovittelivat asiaa. Ilmeisesti kaikki meni hyvin.

Kun tämä nohvatovilaisten seurue pääsi teltalleen, niin siellä oli sitten saman tien näytös pystyssä: viirit olivat ilmeisesti väärässä järjestyksessä, ja sinne haettiin porukkaa asettelemaan viirejä uusiksi. Monta kertaa piti paikkoja vaihtaa, ennen kuin oltiin tyytyväisiä. Nähtävästi seurue oli itse omasta mielestään liian arvokas lajittelemaan niitä viirejä. Juhani oli siellä järjestelyssä mukana myös. Otson veli ehdotti, että eikö hänet voisi hakea hänet pois, ennen kuin suututtaa nuokin. "Suututtakoon! Oppiipahan olemaan!", mutistiin. Itse asiassa Juhani selvisi tästä jutusta kunnialla.

Tavernassa isäntä Jaakko yritti kosiskella Aamun tätiä Iltaa, joka on leskirouva. Ei Jaakko selvästikään saanut vastakaikua.

Alkuillasta väki kokoontui esiintymislavan luokse. Pappi Turo vihki Otson veljen ja pyykkäri Miinan. Oli hienoja puheita ja suuria vakuutuksia. Mitenkähän se Otson veljen mukanaan kanniskelema tavernan tappilista tähän asiaan sitten liittyi? Vaikea sanoa. Musikantit soittivat hääparille ja ne Nohvatovin aateliset tekivät hääparille miekkakujan. Aika hienoa. Hääjuhla olisi myöhemmin majatalo Hilpeällä Siepolla.

Vihkimisen jälkeen Turo julisti juhlarauhan, Rajakatseen pappi Serpentin puolesta, kuten tavallista.

Illan vähitellen hieman hämärtyessä isäntä Jaakko huuteli uudelleen itselleen emäntää. Musikantti Halla ei suoraan heti kieltäytynyt. "Emännän paikka on tarjolla isossa talossa. Tarjous on voimassa aamuun asti!", Jaakko julisti. Halla sanoi miettivänsä.

Kaapo Kiviranta oli soitellut jo useampaankin otteeseen illan aikana, Kun Kirsille ja Jaakolle kävi ilmi, että hän osasi sen kuuluisan Karhulaulun, jota hän oli soittanut monta kertaa viime keskikesän juhlissa, niin sitähän Kaapo päätyi soittamaan useampaan kertaan, omien sanojensa mukaan liiankin moneen.

Väki tavernalla alkoi vähetä hämärän lisääntyessä. Peinarin väki notkui tavernassa pitkään monien paikallisten kanssa. Ritari Raavena oli hänkin muuttunut jo paljon seurallisemmaksi, varmaankin oluen voimalla. Tavernassa laulettiin kovasti juomalauluja, sekä mahtivuorelaisia että nohvatovilaisia. "Kaljaa" sekä "Helan går" laulettiin moneen kertaan. Kun Karhulaulua kehuttiin kovasti Peinarin väelle, niin Kaapo Kiviranta haettiin saunasta sitä heille esittämään. "Totta kai minä soitan, jos herrasväki siitä kerran maksaa", Kaapo sanoi esiintyessään vain pyyhe vyötäisillään. No kerrankos keskikesällä. Keskikesän yö sujui rauhallisesti. Jotkut väittivät, ettei se Peinarin seurue nukkunut ollenkaan. Kovasti he myös yrittivät kertoa kaikille, myös paikallisille, pyhästä Seintzistä. Olikohan sellainen nyt oikeastaan luvallista Mahtivuoren puolella?

Aamulla tarjoiltiin aamupuuroa. Olga tuli kovin huonovointisen näköisenä tavernalle. Hänet oli "vapautettu viattomana", kuten hän asian kertoi. Se Hirttämättömiksi kutsuttu porukka saapui tavernalle myös. He tuntuivat olevan kovin kiinnostuneita niistä eilisistä metsän tapahtumista ja kyselivät kovasti Olgalta asioita. Isäntä Jaakko puolestaan kertoi saaneensa, jälleen kerran, rukkaset kosimaltaan naiselta, tällä kertaa Hallalta. Jaakolla olisi iso talo tarjolla, mutta se talo on täynnä juoppoja ja juoppo se Jaakko itsekin on, että eipä ihmetytä. Savihaarakin nähtiin tavernalla. Hän harmitteli kovasti, että edellinen ilta oli jäänyt väliin.

Peinarin väli muodosti Pyhän Seintzin kulkueen. Taas he kulkivat ympäriinsä ja hokivat "Seintz oli pyhä mies. Seintz var en helig man". Ja kaikenlaista muutakin siinä mukana. Ritari Raavena kertoi monista "pienistä ihmeistä", joita tuo "kansan pyhimys" oli tehnyt. Silta kuulemma korjaantui itsestään, kirves korjaantui itsestään ja huussi tyhjeni itsestään, aina kolme päivää sen jälkeen, kun asiasta oli Seintzille valitettu. Niin hän ainakin kertoi. Ei se kulkue kauaa kestänyt. Kuulemma heillä oli se kuolleen Seintzin sormi mukanaan jälleen. Inhottava ajatus.

Tavernalla liikkui joku mies, jolla oli Zharin merstareiden tunnus. Oli hänet aiemminkin tavernalla tavattu. Hän kyseli kovasti siitä kävelevästä pensaasta, tai "laahusta", kuten hän sitä kutsui.

Vouti Rufus Kraakku saapui sotilaan saattamana ja torvet soiden, kuten tavallista. Vouti puuhaili sitten kaikenlaista. Hän piti puheen, jossa hän kertoi Olgan ja sen Tammaksi kutsutun naisen olleen viattomia. "Heidät kaapattiin ja huumattiin tuolla kauhealla Jaakobin kipuyrtillä." Vouti lupasi 50 kuparin palkkion kaikista "Marttaa" koskevista tiedoista. Muuta kuin se nimi Martta, ei kuulemma oltu saatu kuulusteluissakaan irti seurueen miehistä.

Myöhemmin vouti kertoi isännille, että rajaseudulla pitäisi oikeastaan ylläpitää nostoväkeä. Rajalinnakkeella on oikeus vaatia joko sotilaan varustamista tai sitten huomattavaa rahallista korvausta. Kirsi se kauhisteli, että eihän Jaakolle voi antaa miekkaa käteen; omathan siinä on vaarassa. Samaa sanoi Jaakko itsekin. Toisaalta väki naureskeli, että Savihaarasta saisi oivan sotilaan. "Annetaan sille kattila kypäräksi ja kattilankansi kilveksi. Sitten se voi ratsastaa sialla taisteluun ja huitoa heinäseipäällä." Vouti suhtautui näihin juttuihin yllättävän rauhallisesti, jopa hymyillen.

Vouti kävi varsin kärkästä sananvaihtoa ritari Raavenan kanssa. "Te tulette tänne pitämään uskonnollisia kulkueitanne. Te tulette tänne puhumaan oman uskontonne oppeja. Te tulette tänne murhaamaan toisianne oman maanne poliittisten mullistusten vuoksi. Tämä kulttuurivaihto pitäisi olla molemminpuolista. Eikä sen pitäisi olla tällaista!" Jotain tuollaista se vouti kuulemma vuodatti. Raavena ei tainnut edes vastata, siis ainakaan julkisesti.

Sitten vouti lähestyi Hirttämättömien Kapteenia. "Oletko sinä sattumalta nimeltäsi Runar?", hän kysyi pitäen käsissään etsintäkuulutusta murhaajasta ja varkaasta. Kapteeni kielsi olevansa. "Ei kai nyt kukaan tässä tilanteessa sellaista myöntäisi", Kirsi huusi saman tien. "Sinun on todistettava, että et ole tämä kuvan mies. Tämä voisit olla sinä." Silmät, hattu ja korvat? voisi olla. Kapteenin naamaa ei kukaan Rajakatseessa ole nähnyt; nytkin hänellä oli huivi kasvojensa peittona. "Sinun on näytettävä kasvosi", vouti totesi. Kapteenin mukana olleet Harakka ja Satakieli asettuivat heti Kapteeni eteen. Satakieli vaikutti jopa siltä, että olisi ollut aikeissa karata voudin kimppuun. Ainakin Harakka joutui pitelemään häntä, vaikka Kapteeni kehottikin Satakieltä rauhoittumaan. "Minä voin vakuuttaa, että Kapteeni ei näytä samalta, kuin tuossa kuvassa", Harakka sanoi. "En voi ottaa tovereidesi sanaa vakuutena tässä asiassa", vouti vastasi.

Lopulta Kapteeni astui esiin tovereidensa takaa ja käski heidän pysyä katoksessa. Kapteeni sanoi voivansa näyttää kasvonsa voudille, mutta ei muille. Vouti, hänen saattajasotilaansa ja Kapteeni menivät vartiotuvalle. Katokseen jäänyt Satakieli olisi edelleen halunnut rynnätä perään, ja Harakalla näytti olevan jopa hankaluuksia pidellä Satakieltä. Sotilas jäi ulos ja Kapteeni ja vouti menivät sisälle vartiotupaan. Sanoistaan huolimatta vouti ei selvästikään itsekään uskonut Kapteenin olevan se etsintäkuulutettu murhamies, kun kerran meni hänen kanssaan kahden sinne tupaan.

Vouti palasi pian ja rivakasti nuotiokatokselle, selvästi hyvin järkyttyneen, jopa huonovointisen näköisenä. Kapteeni seurasi häntä vaitonaisena. "Kapteeni ei varmasti ole tämä etsintäkuulutettu Runar. Aivan varmasti ei ole." Satakieli rauhoittui kun Kapteeni palasi vaikuttaen synkeältä. "Oletko kunnossa?", Harakka kysyi. Kapteeni taisi vastata: "Se sattui." Ehkä. Miltä se Kapteenin naama sitten todella oli näyttänyt, kun vouti vallan tärisi?

Kaapo Kiviranta pääsi vielä soittamaan, Karhulaulua ja muutakin. Hän esitti myös uuden, ensimmäisen itse tekemänsä laulun "Urhea pappi Klemens". Kukaan ei ihme kyllä, keskeyttänyt häntä, vaikka Klemens ei todellakaan ole hyvässä huudossa Rajakatseessa. Kaapon laulussa kerrottiin, kuinka metsäläiset kaappasivat hänen vaimonsa, mutta urhea Klemens taisteli metsäläisiä vastaan. Vaimo kuoli metsäläisten käsissä, mutta lapsensa Klemens sai pelastettua. Väki mutisi, että eihän se juttu mennyt tuonne päinkään: Ne Klemensin omat kaverit leikkasivat Klemensin vaimon vatsan auki siellä Uhrikivellä ja kiskoivat sen syntymättömän lapsen ulos, minkä jälkeen he tappoivat itsensä, silloin vuosia ja taas vuosia sitten. Mutta eipä kukaan näitä korjauksia Kaapolle asti kertonut.

"Laula mieluummin se Karhulaulu", Kirsi huuteli, jälleen. Onneksi Kaapo lauloi sen vielä kerran, ennen kuin väki hajaantui kotejaan kohti.