Rajakatse LXV

Kaarlo Kempura oli taas palannut Rajakatseeseen ja tavernaa avattiin pitkän talven jäljiltä. Sää oli vielä kolea, mutta talkooväkeä oli saapunut paikalle ihan kohtalaisesti niin läheltä kuin kauempaakin. Linnakkeen sotilaitakin oli, kerrankin paikalla useita. Moni naureskelikin, että kun taverna pitää saada auki, niin sotilaita riittää. Myöhemmin kesällä sotilaista on usein pulaa.

Talkootyöt alkoivat hyvässä hengessä, mutta johan sitä pahaa vertakin saatiin taas aikaiseksi. Rajakatseessa tunnettu, mutta ei pidetty paltanomonisti Tiltu-Liina aiheutti puheillaan pahennusta. Tiltu-Liina ja hänen seuralaisensa päätyivät sotilaiden pidättämäksi. Mikähän tosin se varsinainen syy pidättämiselle mahtoi olla? Linnakkeelle päätyivät kuitenkin.

Tavernalla kuljeskeli myös vanhan ja ruman, ehkä tautisenkin, näköinen kerjäläiseukko. Hänet sotilaat vangitsivat myöskin ja veivät linnakkeelle. Irtolaisten kanssa on parasta olla varovainen.

Kyllä sitä paikallisetkin talkoiden aikana kunnostautuivat: Piika Viima päätyi jalkapuuhun peräti kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sotilaille haistattelemisesta ja myöhemmin erään aatelisnaisen pilkkaamisesta. Viima on tunnetusti paha suustaan, joten eipä tapahtuma tainnut ketään suuremmin yllättää.

Vanha Pipari saatiin auki, joten kesä saa tulla Rajakatseeseen. Melinan sisaret avasivat myös tavernan lähellä sijaitsevan Melinan pyhäkön talven jäljiltä.