Rajakatse LXXX

Syksyllä surkean sadonkorjuun jo loputtua keräännyttiin Vanhalle Piparille viettämään syysiltaa. Sato oli rutikuivan kesän vuoksi ollut surkea. Jopa surkeampi kuin viime kesänä. Kaksi katovuotta peräkkäin, joten tulevaa talvea odotettiin pelokkaina.

Tavernalla liikkui monia kauppiaita. Viljakauppoja kovasti tuntuivat suunnittelevan. Aikoivat siis mokomat ottaa jälleen ilon irti tulevasta nälänhädästä. Ilta meni alakuloisesta tunnelmasta huolimatta varsin rauhallisesti.

Loppuillasta metsästä juoksi kauhistunutta väkeä. He kertoivat, että metsässä liikkui aave. Osa väestä piiloutui tavernaan, mutta osa taas lähti uteliaina katsomaan. Jotkut naureskelivat, että olihan niitä aaveita Rajakatseessa ennenkin nähty.

Metsässä oli todellakin jokin olento, kaksikin. Kaksi naisen aavetta ilmeisesti. Toinen pysyi vaiti, mutta toinen väitetysti puhui. Puhuva aave sanoi olevansa Zadan tyttäreksi itseään väittänyt sisar Sanniux, joka murhattiin tavernan edustalla keskikesällä. Hän väitti palaavansa ensi kesänä! Toinen aave ei puhunut, mutta osa aaveen nähneistä väitti sen olleen itsensä Melinan aave. Melinan aave on nähty Rajakatseessa ennenkin, mutta ei enää sen jälkeen, kun hänen ruumiinsa lopulta löydettiin ja haudattiin vuosikausia sitten. Aaveet katosivat jälkiä jättämättä pian.

Mitähän ensi vuonna onkaan tulossa?