Uusi vuosi, vanhat kaunat

Hukanmaan vapaaherra Urho Hukanpää päätti järjestää keskitalven juhlan Hukanhampaan kartanon juhlarakennuksessa. Tällä kertaa juhliin kutsuttiin lähiläänitysten, Rohtovaaran, Pitkäniityn ja Petkunperän lääninherrat, sekä Paloaukean suojelija. Kaksi Hukanmaan tilallista kutsuttiin myös. Alkuperäinen vieraslista oli aatelisrouva Katariina Rohdospelto, vapaaherra Penta Pitkäri, paronitar Louhi Petkule ja ritari Surma Rautakoura, sekä isäntä Ruben Suurkivi ja vanha emäntä Tanja Rämevaara. Ruben Suurkivi toi, kerrankin, vaimonsa Reean mukanaan.

Kutsuja onnistuivat saamaan muutkin. Ruben Suurkivi järjesti kutsun Suomurajan kauppias Vieno Kankaalle, joka toi mukanaan myös hurjaviiniläiset kauppiaat Vinn ja Judit Silkpaw'n. Kutsun hankki itselleen kunnioitettu ja Hukanmaalla tuttu pappi Matteus Masula, Suomurajan pappisneuvoston jäsen. Hänen mukanaan saapui kaksi Deinosanin noviisia Ester Kimallus ja Birgit Kohokivi. Tämä oli hyvin yllättävää, sillä Urho-herra ei tunnetusti ollut hyvissä väleissä Deinosan-killan kanssa. Täysin ilman kutsua saapuivat vielä kaivoksen suojelijaksi oma-aloitteisesti asettunut ritari Laurentius Roima sekä Bokean illusion noviisi Ek.

Erikoinen juhlaväki kuulutettiin sisään tilamestari Timoteuksen toimesta. Tervetuliaispuheessaan Urho-herra totesi, että kaikkia ei oltu kutsuttu, mutta ketään ei ajettaisi poiskaan. Ritareiden tai Jalokivikiltalaisten poiskäännyttäminen olisi kyllä ollut kyseenalaista. Koskiko se yksi kutsu todella kolmea kauppiasta? No joka tapauksessa, Urho-herra oli antanut kaikille luvan jäädä. Vapaaherran tervetulaisupuheen jälkeen rauhallinen keskitalven juhla alkoi.

Suomurajan porvarit tekivät nopeasti tuttavuutta kaikkien kanssa. Suomurajalainen kauppias Vieno Kangas oli ilmeisesti Ruben Suurkiven veljenpojan tuttuja. Hurjaviinin kaupungista saapuneet Silkpaw't taas olivat hänen liikekumppaneitaan. He esittelivät kovasti eksoottisia kankaita ja eksoottista kangasmateriaalia, silkkiä, niin aatelisille kuin Suurkiven isännällekin. He saivat useita kauppoja tai ainakin aiesopimuksia sovittua.

Ritari Laurentius oli kovin kiivaasti selvittelemässä, mistä kaivoksen väen ja hukanmaalaisten huonot välit johtuvat. Illan aikana ritari vaikutti jo vähän alkavan epäillä Alma Urpontyttären puhtoisuutta. Ilmeisesti Deinosanin edustaja noviisi Ester Kimalluksen vastaukset eivät myöskään täysin tyydyttäneet ritaria. Myös Kalervolta tivattiin kaivoksen väen toiminnasta tietoja, mitä hän laveasti kertoikin.

Toinen ritari Surma Rautakoura koitti saada tukea ajatukselleen, että Paloaukean asutuksesta muodostettaisii oma läänityksensä. Paikalliset lääninherrat vaikuttivat, ehkä hieman yllättäen, tukevan ajatusta. Kaipa heillä oli sen verran työtä jo nykyisissä läänityksissään, että hallintoalueiden laajentaminen ei innostanut. Paloaukean sijainti suhteessa nykyisiin läänityksiin olisi joka tapauksessa kiistanalainen; periaatteessa sen voitaisiin väittää kuuluvan ainakin Hukanmaahan, Pitkäniittyyn tai jopa Petkunperään. Ehkäpä uusi läänitys tosiaan olisi selkeämpää.

Vapaaherra Pitkäri vietti kovasti aikaansa aatelisrouva Katariina Rohdospellon seurassa. Varmaan heillä jotain neuvotteluja oli. Rouva kertoi olevansa hyvinkin halukas neuvottelemaan Pitkäreiden kuljetusten tullimaksuista, asiasta joka on hiertänyt naapureiden välejä aikasemminkin. Pääsivätkö he johonkin sopimukseen, ei ole tiedossa.

Paronitar Petkule teki tiettävästi jotain sopimuksia kauppias Kankaan kanssa. Tarkemmin ei tietenkään kyselty.

Rouva Reea Suurkivi löysi oven edestä oudon pullon, ja sen mukana lapun jossa luki: "Hyvää keskitalvea. M." Pulloa ihmetteli moni. Pappi Masulan mukaan pullossa ei ollut mitään taikuutta. Rouva Rohdospelto, joka yrttimestarin nimeä kantaa, tutki pullon sisältöä ja kertoi sen olevan huumaavaa, mutta ei varsinaisesti vaarallista. "Joku taitaa haluta pilailla kanssamme", hän sanoi.

Tapaus herätti silti paljon epäilyjä ja pohdintaa. Monille tuli mieleen, että M. viittaisi luultavasti Maaria Myrkyttäjään. Inhottava ajatus. Maarian ei tiedetty osaavan lukea. Toisaalta paronitar Petkule sanoi olevansa melko varma siitä, että "Hyvää keskitalvea" oli eri kirjoittajan käsialaa, kuin se ilmeisesti allekirjoituksena oleva M. Tämä viittasi monen mielestä entistä vahvemmin Maaria Myrkyttäjään. Pullo ei ilmeisesti olisi ollut tappavaa, mutta ajatus siitä, että Maaria olisi käynyt Hukanhampaan juhlatalon ulko-ovella, oli kylmäävä.

Pappi Masula kutsui väen kuulemaan ilmoitustaan: Aurinko laski myöhemmin kuin eilen. Päivä siis piteni taas, joten vuosi oli vaihtunut ja oli keskitalven hetki. Masula julisti yleisen juhlarauhan. Hienoa. Juhlaruokaa nautittiin suurella antaumuksella, mutta tietenkin kohtuudella.

Isäntä Suurkivi esitti ihmetyksensä, miksi Rämevaaran tilalta oli kutsuttu väkeä vapaaherran keskitalven juhlaan. Vanha emäntä Tanja Rämevaara kertoi auliisti, ja kohteliaasti, oman näkemyksensä, jonka "kaikki tiesivät". "Onhan se nyt selvää, että Suurkiven tila pitää kutsua, kun se on suurin ja rikkain tila on, tietenkin. Vapaaherra halusi kutsua toisenkin tilan väkeä. Ja tehän olette riidoissa kaikkien muiden tilojen kanssa, paitsi meidän tilamme, niin siksi vapaaherra päätti kutsua Rämevaaran isännän. Tosin nyt valitettavasti sekä isäntä että emäntä olivat sairaina, niin minun piti sitten tulla, kun kerran kutsu oli esitetty."
Suurkivet vähän naureskelivat vanhan emännän puheille, mutta myönsivät kyllä, että ihan uskottavalta tuo selitys kyllä kuulosti.

Myöhemmin illalla vapaaherra Hukanpää pyydettiin päärakennukseen. Vapaaherratar Ilona Hukanpää oli huonona. Hän vuoti verta ja oli muutenkin heikkona. Lapsenpäästäjä oli hyvin huolissaan. Pappi Masula ja aatelirouva, yrttimestari Rohdospelto pyydettiin paikalle. He saivat rouvan tilan vakaaksi. Vapaaherra käskettiin takaisin juhliaan isännöimään. Mahtoi haitata tunnelmaa.

Myöhemmin illalla pappi Masula ilmoitti, että vapaaherra Urho Hukanpää oli tullut uudelleen isäksi. Vapaaherratar oli synnyttänyt tytön. "Äiti ja lapsi ovat kunnossa, mutta molemmat ovat lopen uupuneita. He selviävät kyllä, ei mitään hätää."
Varsin yllättävä tapahtuma kesken keskitalven juhlaa. Ja todella nopea synnytys. Varmaan olivat sekä pappi että yrttimestari asiaa auttaneet. Tärkeintä tietenkin oli, että koko vapaaherran perhe oli kunnossa.

Deinosanin noviisit kävivät illan aikana pitkiä keskusteluja paitsi ritari Laurentiuksen, niin myös Bokean illusion Ekin kanssa. Vapaaherran kanssa neuvottelun jälkeen Noviisi Ester sanoi, että sopimus kaivostoiminnasta Urpon kauppahuoneen kanssa tullaan päättämään. Kauppahuoneen toiminta ei ole ollut kuulemma soveliasta, vaikkakaan ei mitenkään laitonta, kuten pappi Masulan kirjuri Pontus Teräväkin useasti kaivoksen toiminnasta totesi. Tästä koko Hukanmaa on varmasti tyytyväinen.

Suurkiven isännälle tuotiin sana, että myllyllä oli syttynyt tulipalo. "Antti mokoma, tietysti ne keskutalven kunniaksi ryypiskelleet siellä!", Suurkivi mesosi ja oli heti lähdössä katsomana paikkaa.
"Mene vaan, mutta jätä viini tänne. Ei kannata juoda kuin vettä jos on tulipaloa menossa katsomaan", Reea-rouva totesi painokkaasti. Viisaita sanoja, toki.

Joku koputteli ikkunaan. Ulkona oli kaksi metsäläistä. Ritari Rautakoura meni hätistelemään heitä pois, mutta Urho-herra halusi itse puhua heidän kanssaan. Vapaaherra puhuu metsäläisille, eikä hänellä ollut edes vartioita! Melkoista uhkarohkeutta. Vapaaherra vaikutti tuntevan nämä metsäläiset. Siinähän olivat suomäyrien päällikkö Viisasmäyrä ja shamaani Virvatuli. He toivat Urho-herralle ketunnahan lahjaksi, kun tiesivät ihmisten juhlivan. "Me juhlittiin jo eilen tätä pimeintä päivää. Kukaan ei ees kuollut, vaikka ihan ympäripäissään me kaikki siellä suolla riehuttiin." Urho-herra otti lahjan vastaan ja käski Topiasta tuomaan metsäläisille ruokaa ja lämmintä viiniä.

Metsäläiset puhuivat myös metsän valkoisesta pedosta. "Se syö sininaamoja. Mutta kohta sininaamoja ei enää ole. Mitähän se sitten rupeaa syömään! Se ei ole eläin, vaan joku paha henki. Se ei ole ikinä kylläinen, uskokaa meitä vaan. Meillä kaikilla on kohta sama uhka."

Pappi Masula meni myös puhumaan metsäläisille. Kirjuri kyseli, tarvittiinko häntä. Masula totesi juhlallisesti, että metsäläisillä oli nyt mahdollista sanoa jotain, mikä jäisi ihmisten kirjoituksiin ja muistoihin.
"Me Mäyrät halutaan elää rauhassa!", Viisasmäyrä sanoi heti.
"Älkääkä enää menkö sinne kiellettyyn kylään!", lisäsi Virvatuli.
"Nämä kirjattakoon ylös", Masula sanoi kirjurille.
Kyllä pappi Masula useammankin sanan metsäläisten kanssa vaihtoi, mutta muuta eivät muut kuulleet.

Myös se noviisi, tai mikä lienee, Ek puhui pidempään metsäläisten kanssa. Metsäläiset lähtivät sitten takaisin kohti metsää.

Deinosanin noviisit antoivat Urho-herralle lahjan. Kaulakoru, jossa oli vahva taikakivi, joka saattoi toistaa kantajansa puhetta. Urho sanoi yhden lauseen. Tämän jälkeen Ester sanoi "Paljasta sanasi", ja kaikki kuulivat toisinnon Urhon sanoista. Ester itse pyörtyi. Hän heräsi kyllä nopeasti. Sanoi kiven taikuuden olevan todella vahvaa.

Melkoisen arvokas lahja epäilemättä, mutta mitähän Urho-herra moisella tekee? No, ehkä Deinosan-kilta on vihdoin päättänyt lopettaa vihanpidon Urho-herran kanssa.

Deinosanin väki, Ek ja pappi Masula kävivät myös pitkiä keskusteluja, johon myös Urho-herra otettiin myöhemmin mukaan. Ilmeisesti he suunnittelivat yhdessä jotain ansaa sille valkoiselle pedolle, valkoiselle sudelle tai mikä se ikinä olikaan. Jonkinlaisen suunnitelman he päättivät. Mitähän Hukanmaalla seuraavaksi tulee tapahtumaan?

Ritari Surma Rautakoura ja Irene Rohdospelto julkistivat kihlauksensa. Varsin komeaa. Tosin, mitenköhän tämä nyt vaikuttaa tuleviin läänityksiin? Eikö se ritari Rautakoura halunnut Paloaukeasta itselleen oman läänityksen? Ei hän silloin voi mennä naimsiin Rohtovaaran tulevan vapaaherrattaren kanssa, sillä Rohtovaaran läänitykselle ei ole toista perijää. Ellei asiaa sitten ole mietitty järjestettävän jotenkin erikoisemmin. No he nyt joka tapauksessa ovat kihloissa. Katsotaan, mitä tästä seuraa.

Urho-herra piti vielä illan lopuksi uuden puheen, missä hän kiitti kaikkia hyvin menneestä juhlasta. Samalla hän kertoi vastasyntyneen tyttärensä nimen olevan Talvikki.