Rajavartio

JÄRJESTÖN LYHYT HISTORIA (Kirjoitettu alkutalvesta 464)

Vuosien mittaan on Vuoriniityssä ollut erilaisia pieniä
palkkasoturijoukkoja, jotka ovat saaneet alkunsa muutaman soturin liittoutuessa ja
päättäessä etsiä töitä joukolla. Nämä joukot ovat olleet vaihtelevan suuruisia ja usein
varsin lyhytaikaisia. Niitä ei myöskään ole useimmiten yhdistänyt mikään tietty aate, vaan
lähinnä muutaman soturin keskinäinen toverihenki.

Vuonna 457 syntyi kokonaan uudenlainen soturijärjestö, joka erosi toisista,
jäsentymättömistä palkkasoturijoukoista selvästi. Järjestäytyneisyydessään sitä voisi
verrata enemmänkin joihinkin kiltoihin tai ritarikuntiin, joita
Mahtivuoren ja Vardakovin maakunnassa esiintyy. Kuitenkin
toisin kuin esimerkiksi Simoniden ritarikunta Mahtivuoren eteläosissa, ei
järjestön toiminta ole yläluokkaan sitoutunutta ja elitististä, vaan suureksi osaksi
pikemminkin tavallisempien sotureiden yhteistoimintaa.

Järjestön perustajaveljekset Urho ja Huikka olivat aiemmin toimineet Vuoriniityn
armeijassa sotilaina. Nämä patrioottiset miehet olivat kuitenkin omalta osaltaan
tyytymättömiä siihen, ettei armeijassa heidän mielestään riittävästi keskitytty
oleellisiin ongelmiin. Armeija oli heidän mielestään muuttunut osin lepsuksi ja
aikaansaamattomaksi eikä aatteellista paloa Nohvatovia vastaan enää esiintynyt
rivisotilaitten keskuudessa siinä määrin, kuin mitä miehet olisivat odottaneet.

Kaksikko sitten perustikin armeijan sisälle oman pienen soturiryhmän, jonka keskuudessa
patrioottinen henki oli vahvempi. Armeijan esimiehet olivat kuitenkin sitä mieltä, että
hyvien suhteiden säilyttäminen Vardakovin maakuntaan olisi välttämätöntä, eikä kaksikon
toimintaa seurattu hyvällä. Urho erotettiin armeijasta, kun ei suostunut taipumaan
esimiestensä edessä ja lakkauttamaan pientä soturiryhmäänsä. Myös Huikka erosi tällöin
vapaaehtoisesti. Tällöin, vuonna 457, kaksikon perustama soturijärjestö
Rajavartio sai syntynsä. Järjestön tavoitteena oli toimia soturijoukkiona, joka
auttaisi korjaamaan armeijan puutteita ja pienempänä ja huomaamattomampana operoisi
siellä, missä armeija oli Urhon mielestä liian hidasliikkeinen ja saamaton. Rajavartioon
liittyi muutamia innokkaita ja isänmaallisia sotureita, vaikka järjestö ei voinutkaan
jäsenilleen kovin kummoista palkkaa maksaa. Rajavartio ryhtyi turvaamaan kulkuyhteyksiä
eri paikkojen välillä ja tarjosi suojelusta joillekin kauppiassaattueille.

Ajan kuluessa tämä Mahtivuoren valtakunnan puolustamisen nimeen vannova ja urhoollisuutta
ja isänmaanrakkautta arvostava patrioottinen ryhmittymä kasvatti suosiotaan rahvaan
keskuudessa, eikä järjestö jäänyt ylempien ryhmienkään edustajilta huomaamatta. Järjestön
johtajien ja jäsenten isänmaallisuus ja toiminnan pyyteettömyys tekivät ilmeisesti
vaikutuksen Karhukoitten aatelissuvun päämieheen Aarme Karhukoihin,
sillä tämä otti kesällä 459 järjestön suojeluksiinsa. Ehkä hän oli kuullut
Rajakatseesta kantautuvat hurjat huhut ajoittaisista väkivaltaisuuksista ja
levottomuuksista ja näki Rajavartion hyvinkin tarpeelliseksi toimijaksi armeijan rinnalla.

Näin Rajavartio pääsi nauttimaan Karhukoitten aatelissuvun tuesta ja
järjestön arveltiin kasvavan nopeasti sen saaman myönteisen julkisuuden ja kannatuksen
myötä. Joukkioon liittyi tässä vaiheessa joitakuita Derecas-papiston
maallikkosotureita sekä Deinosan-noviisejakin. Näin järjestön arvovalta ja
toimintamahdollisuudet kasvoivat nopeasti. Järjestön päämäärät alkoivat kuitenkin
epäilyttämään monia maltillisempia vallanpitäjiä, sillä Rajavartion monet jäsenet
vaikuttivat yltiöisänmaallisilta ja jopa valmiilta kahakoimaan naapurivaltio Nohvatovin
sotilaitten kanssa.

Rajakatseen ja Weldoonin linnakkeiden välit
olivat syksystä 458 lähtien olleet varsin viileät ja vastapuolen linnaketta seurattiin
varovaisesti ja kyräillen. Huhuttiin, että Weldoonin linnakkeen ja Vardakovin kaupungin
uudet rakennushankkeet ja pienetkin kunnostustyöt kertoivat Nohvatovin valmistautumisesta
sotaretkeen Mahtivuoren valtakuntaa vastaan. Rajavartio väitti Nohvatovin valmistautuvan
kaiken aikaa sotaan Mahtivuorta vastaan ja jos Vuoriniitty ei pian tekisi jotain
voimatilannetta tasapainottavaa tekoa, saattaisi edessä olla sota. Loppukesän kuluessa
Rajavartio tekikin jotain sellaista Rajakatseessa, mikä vaikutti merkittävällä tavalla
ennen kaikkea järjestön itsensä tilanteeseen.

Alkoi levitä huhu, että Rajavartio aikoisi suorittaa Rajakatseessa sotilaallisen iskun
Weldoonin linnaketta vastaan, jolloin päämääränä olisi weldoonilaisten sotakoneen
"Rajatuhon" tuhoaminen. Arveltiin ja aprikoitiin, ryhtyisikö järjestö tosiaan
noin uhkarohkeaan ja arveluttavaan hankkeeseen, joka saattaisi pahimmillaan sytyttää sodan
Nohvatovin ja Mahtivuoren valtakunnan välille. Rajavartiossa taas ajateltiin, että
tällainen isku olisi välttämätön tilanteen tasapainottamiseksi linnakkeitten välillä.

Rajavartio koetti samaan aikaan toden teolla värväriensä myötä kasvattaa jäsenkuntaansa ja
tilapäisesti saikin uusia jäseniä Rajakatseen linnakkeen sotilaista, mutta nämä uudet
jäsenet erosivat välittömästi esimiestensä eli Rajakatseen komentajien kehotuksesta sen
jälkeen, kun näille oli selvinnyt, että Rajavartiolla oli suunnitelmissa
lähitulevaisuudessa jonkinlainen pikkuhyökkäys Weldoonin linnakkeelle.

Eräänä loppukesäisenä iltana Rajakatseeseen ratsastikin sitten kuuden hengen joukko
lännestä päin. Nämä muukalaiset kuljeskelivat ympäriinsä Rajakatseen linnakkeen tienoilla
ja rajan toisellakin puolella tekemättä alkuun mitään erikoisempaa. Seuraavaa päivää
seuranneena yönä Weldoonin linnake oli täysin mekkalan ja hämmingin vallassa. Kerrotaan,
että tuo salaperäinen joukkio olisi jotenkin soluttautunut linnakkeeseen ja koettanut
varastaa sotakoneen piirustukset. Julkisesti ei tiedetä, onnistuiko tämä tehtävä tai
selvisikö kukaan joukkiosta hengissä tai pakoon linnakkeelta, mutta jotkut väittävät
nähneensä kahden ratsastajan ratsastaneen täyttä laukkaa pois linnakkeelta läheltä taverna
Vanhaa Piparia. Operaatio ei täysin onnistunut, jos ei kohta epäonnistunutkaan.
Lisätietoja operaatiosta ja sen vaiheista kerrotaan tarkemmin oheisessa tekstissä

(Tietokonepeli Border of Darkness kertoo iskusta)

Linnakkeitten ja valtakuntien välit huononivat hetkeksi toden teolla epäluulojen
vallatessa alaa ja sodan uhkastakin puhuttiin. Kriisi meni onneksi nopeasti ohi
Rajakatseen viranomaisten vakuuttaessa nohvatovilaiset siitä, että salaperäisellä joukolla
ei ollut mitään tekemistä Rajakatseen viranomaisten kanssa. Tämän tapauksen jälkeen
Aarme Karhukoi sanoutui irti Rajavartiosta ja heidän toiminnastaan ja lopetti
yhteistyönsä järjestön kanssa. Myös Deinosan-noviisit sekä
Derecas-maallikkosoturit irrottautuivat järjestöstä joko omasta halustaan tai
varsinaisten esimiestensä kehotuksesta.

Rajakatsemaailma