Herbertinvartio

Versio 4

HERBERTINVARTIO-SOTURIJÄRJESTÖ


Herbertinvartio on Vuoriniityn maakunnassa toimiva palkkasoturijärjestö, joka perustettiin
uudestaan vuonna 459. Patrioottinen palkkasoturijärjestö oli aluksi nimeltään Rajavartio, kunnes
sen jäsenet tekivät vuonna 459 iskun Weldoonin linnakkeelle. Aarme Karhukoi
sanoutui tämän seurauksena irti järjestön tukemisesta, mutta järjestö sai uuden tukijan
Herbert Karhukoista, jolloin nimi vaihdettiin Herbertinvartioksi. Järjestöön kuuluu tällä hetkellä useammankymmentä soturia, jotka toimivat yhteistyössä virkavallan kanssa lain ja järjestyksen säilyttämiseksi. Järjestön sotureita on sijoitettu myös useille linnakkeille, siellä palvelevien sotilaiden avuksi. Järjestö tarjoaa lisäksi palveluksiaan kauppiaille, mm. palkattavia vartijoita sekä varastoille että tavarakuljetuksille. Järjestön johtajat ovat Herbert Karhukoi, järjestöä perustamassa ollut Urho sekä ritari Edgar Älliskö.

Järjestön sotureita asetettiin vuonna 462 Herbert Karhukoin ja Vuoriniityn maakunnan virkamiesten sopimuksella rajalinnakkeille kuten Rajakatseeseen parantamaan rajan turvallisuutta. Tämä muutos aiheutti jonkin verran keskustelua, mutta osoittautui käytännössä hyväksi avuksi virkavallalle.

Nykyisiä herbertinvartijoita

Tunnettuja sotureita:

Urho, Herbertinvartion johtaja
Edgar de Älliskö, komentava ritari ja järjestön keulakuva
Fleck Kanto, jossain määrin tunnettu mies, ainakin tarinoidensa perusteella
Randall, alkuperäisen Rajavartion miehiä ja Weldoonin iskuun osallistuneita
... monia muita

Sekä naissotureita:

Sinikka
Krista
Kaino Sinermä

Herbertin vartioksi:

Rajavartio-niminen palkkasoturijärjestö jäi siis
Weldoonin iskun jälkeen ilman merkittävää tukijaa Karhukoitten suvun päämiehen Aarmen
peruessa kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa. Ilmeisesti häntä ei miellyttänyt järjestön
omapäinen ja valtakuntien välejä kiristänyt sooloilu Rajakatseessa. Rajavartio joutui
näin ollen hetken ajan toimimaan ilman tukijoita ja joukon uskottiin viranomaisten
valvovan silmän alla kutistuvan merkityksettömäksi patrioottijoukoksi.

Syksyn kuluessa järjestö sai kuitenkin uuden tukijan Aarmen serkusta Herbertistä.
Herbert Karhukoi otti järjestön suojeluksiinsa samalla kun esitti omia vaatimuksiaan.
Mm. nimi Rajavartio muutettiin hänen tahdostaan Herbertin vartioksi. Järjestön johtajat
Urho ja Huikka joutuivat hammasta purren myöntymään näihin vaatimuksiin, sillä olihan
Herbertin tuki, vaikka Herbert onkin suvun päämiestä Aarmea huomattavasti vähemmän rikas
ja vaikutusvaltainen mies, järjestölle toki hyödyksi. Nimitys "Herbertin vartio"
on alkanut huvittaa joitakin ihmisiä ja nimi vääntyy joidenkin irvihampaitten suussa
muotoon "Herbavartio". Alkuun ei ollut selvää käsitystä siitä, mihin suuntaan Herbert
järjestöään ryhtyisi kehittämään ja pelättiin, että Herbert koettaisi tehdä järjestöstä
oman henkivartiostonsa. Näin ei kuitenkaan järjestön jäsenten helpotukseksi käynyt, vaan
Herbert on puuttunut varsin vähän järjestön toiminnan ohjaamiseen Urhon ja Huikan
pitäessä jatkossakin melko vapaat kädet toiminnan suhteen.

Huhuttiin, että keskikesällä 460 järjestö olisi Urhon johtamana ollut vähällä
jälleen tehdä jotakin hyvin arveluttavaa, nimittäin lähettää sotureita kouluttamaan
Vardakovin maakunnassa kapinointiin ryhtyneitä talonpoikia. Jos
tapaus olisi totta ja jos siitä olisi jääty kiinni, se olisi voinut merkittävästi mustata
järjestön mainetta. Tällaisella toiminnalla olisi kyllä ollut perustelunsa, nimittäin se
olisi saattanut edelleen heikentää Vardakovin maakuntaa ja sen yhtenäisyyttä ja näin
edesauttaa sodan välttämistä, toisaalta kyseinen hanke olisi voinut johtaa valtakuntien
välien kärjistymiseen.

Huikan johtama pieni joukko, johon kuuluivat myös Simur, Pekka,
Jermukko, Orvari ja Niilas, ehti matkata Rajakatseeseen asti, mistä sen
pidemmälle joukko ei kuitenkaan edennyt. Huhutaan, että Herbert olisi saanut jotakin
kautta asiasta selkoa ja Urho olisi sitten käskenyt miehet äkkiä takaisin Rajakatseesta.
Virallinen selitys Huikan ryhmän Rajakatseen vierailulle on se, että nämä olivat etsimässä
hukuksiin joutunutta arvoesinettä nimeltä "Sotasankarin tikari." Huikan palatessa
miehineen takaisin Vuoriniittyyn hän kertoikin onnistuneensa hankkimaan tuon Rajakatseen
linnakkeelta edellisenä vuotena varastetun tikarin takaisin. Tikari annettiin tyytyväisen
Herbert Karhukoin haltuun, joka totesi julkisesti palveluksessaan
toimivan Herbertinvartio-soturijärjestön onnistuneen erinomaisesti. Herbert sitten
toimitti ja luovutti tikarin juhlallisesti takaisin
Rajakatseen linnakkeelle. Tämä tapaus osaltaan toi Herbertinvartiolle arvostusta niin Vuoriniityn
vallanpitäjien kuin rahvaankin parista. Samalla onnistuttiin välttämään kiusalliset utelut
matkan todellisista syistä.

Järjestö on aktiivisesti harjoittanut tiedustelua ja partiointia Vuoriniityn maakunnassa,
etupäässä rikollisten, vihamielisten metsäläisjoukkojen ja kiellettyjen järjestöjen
varalta. Tosiasia kuitenkin on, ettei parikymmentä miestä ehdi joka paikkaan ja tästä
syystä järjestö ei ole voinut saada aikaan niin suunnattomia aikaansaannoksia. Järjestö
on kuitenkin aktiivisesti tarjonnut palveluksiaan eri kauppiaille näiden saattueiden
turvaamiseksi. Vaikka jotkut kauppiaat ovat aluksi epäröineet, turvaudutaan järjestön
apuun nykyään hyvin avoimesti ja avoimin mielin. Weldoon-iskun jälkeen jotkut kauppiaat
tosin sanoivat suoraan ja loukkaavasti, etteivät tarvitse hullujen fanaatikkojen apua,
mutta sittemmin tällaisia kommentteja ei ole enää pahemmin kuulunut.

Partiointi on siinä määrin jatkuvaa, että kaiken aikaa on osa miehistä jossakin päin
"kentällä" eli kuljetuksia saattamassa. Tähän mennessä järjestön palveluksia ovat
hyödyntäneet kauppiaista mm. Katariina Ginnar, Säteri ja Rauniel Tohki sekä
viime syksystä lähtien myös olyiläinen olutkauppias Rankki Tilhevi.
Jalokivikillat ja aatelissuvut sen sijaan eivät ole vielä yhteyttä ottaneet, vaan hoitavat
vartioinnin oman väkensä avulla. Tämä kauppiaitten saattotoiminta nielee paljon järjestön
voimavaroja, mutta sen avulla on pystytty lisäämään järjestön tunnettavuutta ja arvostusta
erityisesti kauppiaitten ja käsityöläisten sekä näiden palvelijoiden keskuudessa.

Herbertinvartio on hoitanut tehtävänsä kauppiaitten kannalta varsin edullisesti, sillä
tavoitteena ei ole ollut voitto, kuten joillakin toisilla palkkasoturijoukkioilla. Silti
toiset ja hajanaisemmat soturijoukkiot eivät ole Herbertinvartion kasvanutta
vaikutusvaltaa ääneen protestoineet, vaikka hiukan kateellisia varmasti ovatkin.
Kauppiaitten saattamistoiminta tuottaa järjestölle kuitenkin hiukan voittoa vuosittain ja
tuo oman lisänsä järjestön talouteen. Aivan kokonaan Herbert Karhukoin rahoituksella
järjestö ei siis pyöri.

Herbert Karhukoi esitti viime vuoden kesällä Vuoriniityn armeijan edustajille tarjouksen,
että Herbertinvartion miehiä olisi mahdollista sijoittaa muutamille rajalinnakkeille
parantamaan alueiden turvallisuutta. Alkuun ehdotusta kummasteltiin ja häneltä kysyttiin,
mitä muutama mies voisi oloihin vaikuttaa, linnakkeilla oli jo sotilaansa. Kun Herbert
kuitenkin kertoi miestensä olevan hyvin kurinalaisia ja Vuoriniitylle uskollisia ja tämän
lisäksi lupasi myöskin itse alkuun huolehtia kokonaan näiden miesten palkkakuluista, asia
luvattiin ottaa harkintaan.

Viime syksynä Vuoriniityn armeijasta lähetettiinkin Rajakatseeseen nuori aliupseeri,
nimeltään Turmias. Tämän tehtävänä oli tarkkailla tilannetta ja arvioida, olisivatko
vahvistukset mm. Rajakatseen linnakkeella Herbertinvartion muodossa tarpeen. Turmiaksella
itsellään ei ollut erityisempää kantaa sen enempää järjestön puolesta kuin vastaankaan,
mistä syystä hän olikin esimiestensä mielestä hyvä henkilö arvioimaan tilannetta.
Turmiaksen oli määrä laatia raportti siitä, '''onko Rajakatse todella niin rauhaton kuten
huhut väittävät''' ja onko ulkopuolisten lisäjoukkojen alueelle kiinnitys tarpeen.
Turmias ei koskaan tullut laatineeksi raporttiaan, sattuneesta ja karmaisevasta syystä.
Hän sai surmansa tuolla tutustumismatkallaan, kertoman mukaan hirveiden olentojen
kynsissä.

Nuo olennot hyökkäsivät Rajakatseessa taverna Vanhalle Piparille juuri samana päivänä kun
Turmias oli suorittamassa alueella arviointiaan ja tarkastuskierrostaan. Kyseisen päivän
kammottavat tapahtuvat vaikuttivat nyt siihen, miten järjestöön suhtauduttiin. Vuoriniityn
armeijan johtajat totesivat kauheat tapahtumat riittävän vahvaksi osoitukseksi alueen
levottomasta tilasta ja vetivät asiasta omat johtopäätöksensä. Herbert Karhukoin esittämä
tarjous päätettiin hyväksyä samantien ja sovittiin, että ensimmäiset Herbertinvartion
soturit saapuisivat Rajakatseeseen ja myöhemmin toisille linnakkeille seuraavana keväänä.


Nyt järjestöllä meneekin varsin hyvin. Herbert on onnistunut puhumaan Vuoriniityn
suuriruhtinaan Geofriuksen hovissa järjestönsä puolesta siinä määrin, että
järjestöä on alettu arvostaa aiempaa enemmän. Merkkinä arvostuksesta on mm. se, että
järjestön jäseniä on päätetty sijoittaa Herbertin tarjouksen mukaisesti joillekin
rajalinnoituksille. Alkuun näiden miesten palkkakustannuksista vastaa Herbert, mutta ensi
syksynä näiden linnakkeilla palvelevien soturien palkka-asiat otetaan Geofriuksen
kansliassa uuteen harkintaan. Ensi keväänä Rajakatseen linnakkeelle,
Rantovarustukselle ja Pohjatuulen linnakkeelle
kiinnitetään kuhunkin siis muutama mies. Näiden soturien tarkoituksena on paitsi välittää
järjestölle tietoa, niin myöskin toimia linnakkeen muun varuskunnan laajennuksena. Tällöin
kauppiassaattueiden vartiointi ja rikollisten jahtaaminen voi jäädä miespulan vuoksi
vähemmälle, mutta vastaavasti järjestö saa lisää vaikutusvaltaa päästessään virallisesti
toimimaan rajalinnakkeilla.


Pohjatuulen linnakkeelle ja Rantovarustukselle saatetaan sijoittaa mahdollisesti aivan
muutama, 1-2 miestä/linnake, kun taas Rajakatseeseen voidaan sijoittaa enemmänkin,
kukaties 3-4 soturia. Määriä on tulevaisuudessa mahdollista kukaties korottaa, kunhan
järjestö ensin vain saa vielä lisää jäseniä.


Tällä tavalla järjestö saattaa osin hajautua ympäriinsä, joten vastapainoksi uusia jäseniä
olisi tosiaankin hyvä saada. Suurimmat näytöt järjestön taholta ovat toivottavasti vielä
edessä ja tällaisiin järjestö voi hyvin kukaties yltääkin, kun vain saa pidettyä järjestön
jäsenet motivoituneina ja mielialan järjestössä korkealla.

Järjestössä on viime syksystä lähtien ollut myös naisjäseniä, tarkalleen ottaen kaksi.
Järjestön sotureitten keskuudessa asiaan suhtaudutaan vaihtelevasti, osa on hyväksynyt
naisten mukaanottamisen suoraan, jotkut ovat suhtautuneet asiaan kielteisemmin. Erityisen
suuria riitoja aiheeseen liittyen ei järjestön sisällä ole kuitenkaan vielä esiintynyt.

JÄRJESTÖN NYKYISET TAVOITTEET JA PÄÄMÄÄRÄT
Kirjoitettu vuonna 462, eli hieman vanha teksti

-Suorittaa tiedustelua Nohvatovin varalta ja hankkia tietoa vihollismaan sotilaallisista
hankkeista. Tavoitteena on säilyttää vähintään sotilaallinen tasapaino, ettei Nohvatov
missään vaiheessa pääse arvioimaan tilannetta hyökkäyksen kannalta edulliseksi. Järjestön
omassa piirissä Nohvatovista puhutaan paljonkin pahaa ja rumia, mutta julkisesti
naapurivaltakuntaa ei solvata.

-Vaalia patrioottista henkeä Vuoriniityn maakunnassa ja toimia esimerkillisenä
isänmaallisena järjestönä. Tähän mennessä värväreitä ja julistajia on käytetty varsin
maltillisesti.

-Toimia kaikkialla silminä ja korvina ja kerätä talteen tietoja kumouksellisesta
toiminnasta esivaltaa vastaan.

-Valvoa lakia ja järjestystä ja ottaa kiinni kiellettyjen järjestöjen sekä varaskoplien
jäseniä sekä kaikkia muitakin lainrikkojia.

-Toimia sopimusten mukaan Vuoriniityn maakunnassa liikkuvien kauppiaitten henkivartijoina
ja saattajina ja tällä tavalla taata turvallisuus kaupankäynnille. Käytännössä näistä
saattokeikoista sovitaan erikseen ja tällöin määritellään myös tehtäväpalkkioiden suuruus.

-Suorittaa tarvittaessa Herbert Karhukoin antamia tehtäviä, jotka liittyvät Herbertin ja
Karhukoitten aatelissuvun turvallisuuteen. Tämä tavoite tuli mukaan Herbert Karhukoin
ryhdyttyä järjestön tukijaksi. Käytännössä Herbert on kuitenkin hyödyntänyt järjestön
palveluksia hyvin vähän.

(Vaikka kaikenlaisten rikollisten kiinniottamisella onkin järjestön mainetta nostattava
vaikutus, liian monia ja mahtavia vihollisia järjestölle ei ole hyväksi kerralla hankkia.
Parinkymmenen ihmisen joukkio, joka on varsin hajallaan Vuoriniityn maakunnan alueella,
ei kykenisi aktiivisesti lyömään esimerkiksi "Kiellettyjä järjestöjä". Suoriin
sotilasiskuihin Herbertinvartio ei välttämättä myöskään pysty, vaan suurin merkitys
järjestössä on materiaalikuljetusten turvaamisessa, tiedon hankkimisessa ja tiedustelussa.
Näillä aloilla Herbertinvartio varmasti pärjää siinä missä suuremmatkin toimijat.)



MITEN JÄRJESTÖ MAKAA? -ELI JÄRJESTÖN RESURSSIT
Kirjoitettu vuonna 462

Herbertinvartion tulot rakentuvat ennen kaikkea Herbert Karhukoin vuosittaiseen tukeen
sekä järjestön omiin tulonlähteisiin, joita ovat ennen kaikkea vartiointisopimusten
tuottamat tulot. Myös satunnaisten rikollisten kiinniotoista on pieniä palkkioita
kertynyt.

Olette kuulleet Herbertin panostavan järjestöön siinä määrin, että hän käyttää suurimman
osan vuosittaisista tuloistaan tämän järjestön toiminnan tukemiseen ja pyörittämiseen.
Tässä suhteessa järjestön kasvun raja on tullut jo vastaan ja jos järjestöä aiotaan
entisestään laajentaa ja kasvattaa, on järjestön hankittava lisää tuloja joko lisää
tukijoita hankkimalla tai sitten palveluksien maksuja korottamalla. Mikä on viisas
ratkaisu ja mihin päädytään, sen saavat pitkälti järjestön johtajat päättää.

Järjestön viimevuotiset (461) tulot olivat 3500 kuparia, joista Herbertin osuus oli 2900
kuparia. Järjestön viimevuotiset menot olivat 3500 kuparia. Järjestön tämänvuotiset
tulot ovat puolestaan 5000 kuparia, joista Herbertin osuus on 3800 kuparia.

Järjestön tämänvuotiset menot ovat arviolta noin 5000 kuparia, eli kaikki ansaittavat
rahat tultaneen käyttämään nykyisten laskelmien mukaan. Viime vuonnakin meni kaikki.
Muissa tuloissa on oletettu, että järjestölle kertyisi 400 kuparia sekalaisina
lahjoituksina tai rikollisten kiinniottopalkkioina.

Järjestön rahalaskelmien mukaan viime vuonna saattokeikoista kertyi kaikkiaan 600 juiloa,
joten on arvioitavissa, että tänä vuonna määrä saattaa hyvinkin pysyä samansuuruisena.
Muutoin määrä olisi varmasti kasvussakin, ellei samaan aikaan olisi sijoitettava sotilaita
noille linnakkeille. Linnakkeet eivät taas tuota järjestölle lainkaan tuloja, mutta ovat
järjestön arvovallan ja kunnioituksen kannalta aivan oleellisia. Muut palkkasoturijoukot
ovat toki aina kaikenlaisia saattueita suojelleet, mutta linnakkeen riveissä ja
vahvuudessa näitä ei olla aiemmin nähty. Se mikä tulojen kasvussa nyt menetetään,
voitetaan arvovallassa ja maineessa.

Rahat kuluvat enimmäkseen miehistökuluihin eli käytännössä palkkoihin, muihin kuluihin
kuten varusteisiin käytetään vain vähän rahaa. Jäsenet kun itsekin ovat sen tyyppisiä,
että pitävät varusteidensa kuten aseiden kuntoa omana kunnia-asianaan.

Tavallisten sotureiden palkka on varsin matala, 3 kuparia viikossa. Vuotta kohden tämä
tekee noin 150 kuparia. (Kukaan ei tällä summalla pääse rikastumaan, mutta toimeen tullaan
kyllä ja pieniä säästöjä kertyy.) Palkkojen maksuun ja ruokien järjestämiseen järjestön
varat enimmäkseen menevätkin. Järjestö ei siis ole mikään kovin rikas, mutta ilman
Herbertin kaltaista tukijaa menisi sillä roppakaupalla huonommin. Järjestön periaatteisiin
on kuulunut myös se, että järjestön jäsenet saavat hankkia myös muita töitä, kunhan ovat
samaan aikaan myös soturijärjestön käytettävissä ja toimivat järjestön silminä ja korvina.

Herbertinvartiolla ei ole vielä, toisin kuin joillakin vanhemmilla järjestöillä, omaa
lippua, vaakunaa tai symbolia. Saadaanko tällainen tulevaisuudessa, on viime kädessä
johtajiston ja jäsentenkin päätettävissä. Tämä aihe olisi mielenkiintoinen kokouksessakin
pohdittavaksi.

Yhtenäistä vaatepartta ei ole tähän mennessä käytetty, sillä järjestöllä ei ole
toistaiseksi varaa moiseen ollut, ja asiaa ei olla mielletty tärkeäksi. Monien
työtehtävien luonteen vuoksi on toisinaan parempi, että jäsenet käyttävät omia
varusteitaan eikä yhtenäisiä univormuja. Rajakatseessa tilanne tulee tosin kenties
olemaan osin erilainen, sillä siellä linnakkeelle asettuvat miehet saavat luultavasti
päälleen Rajakatseen sotilaitten siniset tabardit ((Huom: Näin ei ole käynyt vuoteen
468 mennessä, vaan HV:n soturit rajakatseessa pitävät edelleen liinaa hihassa)).
Omien vaatetunnusten kehittäminen on toki mahdollista ja asia saattaa hyvinkin nousta
esille kokouksessa pohdittavaksi.

Järjestöllä ei ole varsinaisia toimipaikkoja kovinkaan montaa, käytännössä eräänlaisena
päämajana toimii Urhon kotitalo Vuoriniityn kaupungissa. Tämän lisäksi jäsenistöä notkuu
toisinaan myös kauppiasmakasiinien ja varastojen lähistöllä, joten tuoltakin järjestön
jäseniä tavoittaa. Herbert Karhukoin kaupunkiasuntoa Vuoriniityssä ei oikein voi sanoa
järjestön resurssiksi tai toimitilaksi, mutta sielläkin järjestön jäseniä toisinaan käy
ja tuolla toisinaan mietitään järjestön päämääriä johtohenkilöiden, eli Herbertin, Urhon
ja Huikan kesken.

Kovin rikas järjestö ei siis ole, eikä järjestöllä ei ole varaa kovin suuriin
investointeihin. Kaikki, pienetkin lahjoitukset, otetaan mielellään vastaan. Siksi
otettiinkin ilolla vastaan tieto mm. siitä, että Viljami Vähäleipä lupasi päästää
Herbertinvartion ilmaiseksi tavernalleen kokousta pitämään ja tarjoaapa sitten kaiken
lisäksi vielä ilmaiset ruoatkin.

Myös uusia rahoitustapoja voidaan kokouksessa miettiä, rahaa kun järjestöllä on kaikkea
muuta kuin liikaa.

Järjestö on huhun mukaan saamassa Urhon ja Huikan lisäksi uuden johtajan ja johtajan
henkilöllisyyttä on parin viime viikon ajan arvailtu. Lopullisesti uusi johtaja selviää
kokouksessa taverna Bokean Tontulla, missä Urhon ja Huikan on määrä asia paljastaa.
Veljekset tulevat jatkossakin johtamaan järjestöä, mutta saavat rinnalleen uuden henkilön.




MITÄ ON OLLA VUORINIITTYLÄINEN PATRIOOTTI JA HERBERTINVARTION JÄSEN
-Eli Herbertinvartion jäsenten aatemaailmaa ja ajattelutapoja

Herbertinvartion jäsenet ovat tavallista isänmaallisempia, ainakin omasta mielestään.
Useimmat järjestöön kuuluvat ovat menettäneet taannoisessa sodassa Vardakovia vastaan
isiä, tuttujaan ja ystäviään ja tämä sukulaisten ja ystävien menetys on vaikuttanut
heidän tapaansa ajatella. Nämä sukulaisten ja tuttavien menetykset osin yhdistävätkin
montaa järjestön jäsentä. Menetysten myötä he kantavat yhä kaunaa naapurimaalle.

Isänmaallisuus ei kuitenkaan ole täysin fanaattista, vaan oman toiminnan kulloistakin
kannattavuutta voidaan harkita. Täten joukossa on hyvin vähän tai kenties ei ollenkaan
itsensä sokeasti uhraavia sotureita. Harkinnan käyttö onkin järjestössä sallittua ja
suositeltavaa. Järjestön jäsenet ymmärtävät, että järjestö on vielä pitkään melko pieni,
eikä voi saada kovin nopeasti muutosta haluamiinsa asioihin. Näin järjestön jäsenet ovat
sopeutuneet siihen ajatukseen, että kaikkea ei voida muuttaa kerralla.