Huhut:RK XXXV
Huhupaketti peliin Rajakatse XXXV: Kaksi tavernaa
Ohje: Kaikki voivat lukea kaikki huhut, jos kiinnostaa.
Kaikki hahmot ovat voineet kuulla myös Rajakatseen linnakkeen
asioiden huhuja täällä paikan päällä ollessaan, jos heitä
on kiinnostanut kysyä.
Rajakatseessa keskikesän juhlien aikaan tapahtunutta:
-Keskikesän juhlat eivät sujuneet Rajakatseessa lainkaan rauhallisesti.
Weldoonilaiset hyökkäsivät keskikesän juhlapäivänä Rajakatseen varustukselle
sekä taverna Vanhalle Piparille. Linnakkeella hyökkäys torjuttiin ja
ainoastaan yksi weldoonilainen haavoittui. Hyökkäyksen pysäytti itse asiassa
Nohvatovin lähettiläs zada-pappi Jojopan, joka käski Nohvatovin joukot kotiin
eli takaisin Weldoonin linnakkeelle. Tavernalla weldoonilaiset ehtivät vallata
taverna-alueen ennen kuin Jojopan ennätti sinnekin ja lähetti yhtä lailla
sotilaat takaisin linnakkeelle. Tavernalla kahinoinnissa ehti kuolla kaksi
sotilasta, yksi kummaltakin puolelta. Myös useampi henkilö haavoittui
taistelussa, mm. Rajakatseen seriffi Maru Rysen sai nuolesta ja oli vähällä
kuolla kahakassa. Maru kuitenkin selvisi ja toipui lääkinnän ansiosta illan
aikana kohtuu hyvin, tietämättä että tulisi illan aikana joutumaan pian uuteen,
vielä pahempaan tilanteeseen...
-Taistelussa kuollut Rajakatseen sotilas oli nimeltään Lauri. Hänet on sittemmin
haudattu Rajakatseen hautausmaalle, ja tieto kuolemasta on toimitettu
Vuoriniityn kaupunkiin miehen sukulaisille ja omaisille.
-Syynä weldoonilaisten hyökkäykseen oli Rajakatseen varustuksen pahoin
höperöityneen linnanherran Wilhardin naapurilinnakkeen linnanherralle Rokerille
lähettämä haastekirjelmä, missä Wilhard haastoi Rajakatseen taistelun uusintaan
eli kaikki miehet kentälle. Omille sotilailleen Wilhard ei muistanut asiasta
kertoa mitään. Niinpä kun weldoonilaiset linnakkeitten väliselle kentälle
saapuivat, ei siellä ollut ketään heitä vastassa, mistä loukkaantuneena Roker
johti joukkonsa Rajakatseen varustukselle. Tavernalle Roker lähetti
kymmenhenkisen sotilasjoukon aliupseeri Reulagin johdolla.
-Kertoman mukaan Wilhard oli kahakan aikaan puhdistamassa ja kiillottamassa
miekkaansa, eli ei siis taaskaan ihan tilanteen tasalla. Hyvin lyhyeksi jäänyttä
taistelua johti Rajakatseen linnakkeen puolella ritari Älliskö, muut johtajat
kuten seriffi Maru Rysen ja aliupseeri Kuner olivat tuolloin
taverna Vanhalla Piparilla.
-Kahakassa olisi voinut käydä todella pahastikin, jollei pappi Jojopan olisi
puuttunut tilanteeseen ja vaatinut maanmiehiään perääntymään. Jojopanin kanta
oli se, että Weldoon ei voisi hyödyntää vastapuolen höperön linnanherran antamaa
haastetta, sillä kaikesta päätellen Wilhard ei ollut kertonut asiasta lainkaan
alaisilleen. Näin taistelusta oli kaikki kunniallisuus kaukana ja näin hän
saikin lopetettua kahakan alkuunsa ja weldoonilaiset palaamaan linnakkeelleen.
Moni onkin miettinyt, miten olisi käynyt, jos Jojopan ei olisi puuttunut
tilanteeseen. Mahdollista on, että yllätysedun sekä määrällisesti tuntuvasti
suurempien joukkojen turvin Weldoon olisi valloittanut Rajakatseen varustuksen
yllättävänkin helposti. Kuolleita olisi joka tapauksessa ollut huomattavasti
enemmän ja pahimmillaan tilanne olisi saattanut sytyttää sodan valtakuntien
välille, jolloin Nohvatov olisi ollut jo valmiiksi niskan päällä varustuksen
valtauksen myötä. Toisin sanoen, moni ei ehkä ymmärräkään, kuinka lähellä
todellista kriisiä juhlien aikaan käytiinkään. Jos Jojopan ei olisi toiminut,
kaikki voisi olla toisin ja Rajakatseen alue nohvatovilaisten miehittämä.
Virallisesti pappi Jojopanille ei toki näin suurta tunnustusta haluta myöntää,
vaan virallisen kannan mukaan Rajakatseen linnake olisi kyllä kyennyt
valtausyrityksen torjumaan.
-Taistelukahakan mentyä tilanne muuttui rauhallisemmaksi ja keskikesän juhlien
viettoon saatettiin kuitenkin ryhtyä, vaikka tilanne valtakuntien välillä olikin
melko synkkä ja kireä. Paikallinen virkavalta katsoikin, että nimenomaan juhlien
jatkaminen voisi piristää muutoin synkentynyttä tunnelmaa. Juhlien yhteydessä
tavernaisäntä Kaarlo Kempura järjesti jälleen vuosittaisen kilpailunsa, joka
tällä kertaa oli tanssikilpailu. Tanssikilpailussa nähtiin varsin monenlaisia ja
vaihtelevia esityksiä musiikilla säestettyinä ja kilpailuun otti osaa niin
tavernahenkilökuntaa kuin myös kauempaakin tulevia. Aiempina vuosina pidetyistä
kilpailuista poiketen tämän kilpailun voittaja ratkaistiin jo ensimmäisen päivän
esitysten pohjalta, ja voittajaksi tuomarit valitsivat virkamies Urmas
"Kynämiehen" ja tämän vaimon Viivin.
-Kyseinen tanssikilpailunkin voittanut, Vuoriniityn kansliasta lähtöisin ollut
virkamies Urmas "Kynämies" liikkui Rajakatseessa työtehtävissä, tämä kun oli
ilmeisesti selvittämässä lähiseudun teiden ja raittien kuntoa. Mukana miehen
matkassa oli myös hänen kirjurinsa Kaino, ja Viivi-vaimokin Rajakatseeseen
miehensä perässä siis kulkeutui. Ilkeimmät juorut väittävät, että
Urmas olisi pettänyt vaimoaan tämän kirjurinsa kanssa.
-Illan kuluessa paikan päältä saatiin kiinni kaksi varaskolmikkoa, joista toinen
oli pahamaineisena pidetty Isomäen veljekset. Isomäen veljekset otettiin kiinni
ilman vastarintaa ja näitä ryhdyttiin sotilaiden toimesta kuljettamaan kohti
Rajakatseen linnaketta. Matkan varrella veljekset kuitenkin kävivät saattajiensa
päälle aluksi yhden tikarin turvin, ja olivat vähällä jopa voittaa kahakan.
Yllätyksestä huolimatta rosvot saatiin siis lyötyä maahan ja hengiltä, mutta
pahaa jälkeä olivat veljekset ehtineet tuottaa. Neljästä rosvoja saattaneesta
sotilaasta kaksi oli henkihievereissään kaulan viillon myötä, kaksi muuta oli
muutoin pahoin haavoittunutta. Pahimmin haavoittuneet olivat Herbertinvartion
sotilas Toivo sekä linnakkeen seriffi Maru Rysen. Toivon selviytyminen
varmistettiin nopeasti, sen sijaan Marun tila oli erittäin vakava ja mies kävi
hyvin lähellä kuolemaa. Maru toimitettiinkin oitis linnakkeelle linnakkeen papin
Melinan huostaan ja seuraavat päivät Maru viettikin linnakkeella
henkihievereissä. Ajatus Marun mahdollisesta kuolemasta synkensi monia, mutta
osaltaan juhlaväkeä helpotti tietoisuus siitä, että pahamaineisesta
varaskolmikosta oli päästy pysyvästi eroon. Vielä samana iltana napattiin kiinni
toinenkin varasjoukko, joka sitten vahingosta viisastuneena toimitettiin
linnakkeelle tarkemman vartioinnin alaisena. Kyseiset kolme rosvoa eli Jose,
Miorik ja Veldon hirtettiin linnakkeella keskikesän juhlien jälkeen toisena
päivänä. Teloitusta johti apulaisseriffi Kuner.
-Juhlien aikaan paikan päällä Rajakatseessa oli myös maineikas vaelteleva ritari
Velmon. Miehen rohkeista ja kenties urhoollisista puheista huolimatta muutamat
olivat huvittuneita siitä, että Velmon onnistui tahtomattaan olemaan aina
jossakin toisaalla, kun asemiehiä tarvittiin, tämä ei ehtinyt sen enempää
taisteluun weldoonilaisia vastaan kuin kahakkaan Isomäkiäkään vastaan.
-Kyseisenä juhlapäivänä jäi siis kaikkiaan kiinni 6 rosvoa ja ryöväriä, joiden
huhutaan kuuluneen Vuoriniityn alamaailmaa johtavan "Haukan" koplaan. Myös
Natasha-niminen huonomaineinen nainen löydettiin kuolleena tavernatien varrelta
ja naisen epäillään myös olleen Haukan alaisia. Jos nuo kaikki kuolleet todella
kuuluivat Haukan koplaan, ottaa tätä varmasti päähän näin lukuisa alaisten
menettäminen. Salaperäisen rikollispomon ote taitaa olla lipsumassa.
-Herbertinvartio-soturijärjestö kunnostautui keskikesän juhlien aikaan. Etenkin
järjestön naissoturi Sinikka oli hyvin ansioitunut. Kertoman mukaan Sinikka ehti
varoittamaan weldoonilaisten hyökkäyksestä tavernalle ja tiedusteli selville
toisen rosvojoukon sekä ehdotti heidän pidättämistään virkavallalle. Huhut
kertovat myös, että Rautahansikas-soturijärjestön miehet, jos heitä paikan
päällä oli, olivat puolestaan hyvin haluttomia ottamaan osaa mihinkään
aseelliseen toimintaan. Onko tämä totta vai panettelua, ei tiedetä.
-Rajakatseeseen oli juhlien aikaan saapunut yllättäen Derecas-papiston uuden
ylipapin Paltamonin sisar Adela. Huh huh, mitä noin arvovaltainen nainen täällä
syrjäseuduilla kuljeskelee, hyvin kaukana kotoaan Sumurajasta? Yleisesti on
luultu hänen olevan pappi, mutta hän onkin kuulemma Derecas - papiston
tiedottaja. Hänellä lienee silti hyvin paljon vaikutusvaltaa veljensä kautta.
-Linnakkeen Derecas-pappi Melina ei ole suostunut ottamaan vastaan Derecas -
veroksi kansan suussa nimettyjä vapaaehtoisia maksuja ennen kuin pappi Otviz
niin määrää. Otviz puolestaan on toistaiseksi vain jaaritellut ja ollut
ottamatta kantaa, Vuoriniityn temppeliherra Artamon on puolestaan edelleen
temppelin tornissa mietiskelemässä. Näitä maksujen kerääjiä papistosta on silti
nähty kiertelevän Rajakatseessakin melko paljon Melinasta ja Otvizista
huolimatta. Adela puolestaan on ollut vahvasti näiden maksujen keräämisen
kannalla.
-Keskikesän juhlien ruumislista oli varsin pitkä. Juhlapäivien aikana
kuolivat kaikkiaan seuraavat henkilöt:
-Rajakatseen sotilas Lauri, taistelussa weldoonilaisia vastaan
-weldoonilainen sotilas, taistelussa tavernan puolustajia vastaan
-3 Isomäen veljestä, kuolivat taistelussa virkavaltaa vastaan
-Natasha-niminen pahamaineinen nainen, surmattiin epäselvissä olosuhteissa.
-Eräs raskaana ollut, Velanna-niminen nainen, sai juhlien toisena päivänä
keskenmenon ja kuoli.
-3 muuta ryöväriä, teloitettiin juhlia seuranneena päivänä.
-Kuolleiden lisäksi useat henkilöt loukkaantuivat kahakoissa, osa vakavammin,
osa kevyemmin. Kaiken kaikkiaan aika rankat juhlat, tällaista verenvuodatusta ei
olla Rajakatseessa nähty muutamaan vuoteen. Moni oli jo uskonut, että
Rajakatseen alue olisi rauhoittunut ja muuttunut turvallisemmaksi, mutta näyttää
olevan toisin.
Keskikesän juhlien jälkeen tapahtunutta:
Keskustelu Rajakatseen linnakkeen johtajuudesta
-Juhlien mentyä alkoi jälkipyykki monien asioiden osalta. Erityisesti
Rajakatseen linnakkeen johtamiseen liittyvät asiat askarruttivat. Linnanherra
Wilhard oli höperö ja aikaansaamaton, ja tämän alaisuudessa työskentelevä
seriffi Maru Rysen puolestaan makasi pitkän aikaa toimintakyvyttömänä, aluksi
kuoleman kielissä, myöhemmin muuten toipilaana. Aliupseeri Kuner ylennettiin
tilapäisesti, käytännön pakosta Rajakatseen apulaisseriffiksi, myöhemmin tämä
virka vakinaistettiin. Myös ritari Älliskö osallistui linnakkeen johtamiseen,
vaikka mahdollisuuksia tai etenkään kiinnostusta palata takaisin Rajakatseen
seriffiksi ei hänellä lienekään. Tilapäisesti hän suostui kuitenkin tietyistä
asioista huolehtimaan, vaikka samalla muistuttikin, että hänellä on tätä nykyä
ennen kaikkea Herbertinvartio-soturijärjestö johdettavanaan. No, seriffi siis
toipui aikanaan takaisin toimintakuntoon, mutta linnakkeen ylimmän johtajan eli
linnanherra Wilhardin kohtalo on vielä ratkaisematta. Huhutaan, että
Vuoriniityssä keskikesän selkkaukseen suhtauduttaisiin tosissaan ja vakavasti,
ja että Wilhardille etsitään todella uutta seuraajaa. Kuka tällainen linnakkeen
uusi johtaja olisi, tästä maakunnan ylhäisten vain pitäisi päästä jonkinlaiseen
sopimukseen ja yhteisymmärrykseen. Vuoriniityn ruhtinas Geofrius voisi tietysti
määrätä virkaan kenet tahansa parhaaksi katsookin, mutta mahdollista
on sekin, että hän koettaa ottaa mm. aatelissukujen sekä armeijan
johdon ehdotukset mahdollisimman hyvin huomioon.
-Uusi linnakkeen johtaja ei välttämättä olisi varsinainen linnanherra
(joka myös omistaisi maita linnakkeen ympäristöstä), sillä aatelisasemaa ei
Wilhardilta voisi ottaa pois muulla kuin Geofriuksen päätöksellä, ja tätä
ruhtinas Geofrius ei haluaisi välttämättä tehdä, näin nöyryyttää pahoin tätä
aatelismiestä ja hänen sukulaisiaan. Uutta johtajaa tuskin siis valittaisiin
linnanherraksi, vaan linnakkeen komentajaksi, joka olisi periytymätön virka.
Kyseinen henkilö olisi siis ylin alueellinen johtaja paikan päällä, ja seriffi
toimisi hänen alaisenaan.
-Wilhardilla ei ole lainkaan lapsia. Jos täysi-ikäisiä poikia olisi, kuuluisi
linnanherran asema periaatteessa tälle. Kaukaisempia sukulaisia Wilhardilla on,
mm. pikkuserkku Mare, mutta näillä ei ole osaa taikka arpaa linnakkeen
johtamisen kanssa. Uudesta komentajavalinnasta huolimatta Wilhardille jäisi siis
mahdollisesti hänen linnanherran tittelinsä ja arvonsa aina kuolemaansa saakka,
mutta käytännön valtaa linnakkeen asioihin Wilhardilla tuskin enää
olisi.
-Uuden johtajan valinta ei luultavastikaan osoittaudu erityisen helpoksi, sillä
kukin aatelissuku saattaa hyvinkin tyrkyttää omaa ehdokastaan, ja vastaavasti
olla huolimatta muiden asettamia ehdokkaita. Lopullinen päätösvalta on
Vuoriniityn hallitsijalla, ruhtinas Geofriuksella.
-Kerrotaan, että nyt alkusyksystä Rajakatseeseen tulisi matkustamaan suurehko
joukko erilaisia arvohenkilöitä, niin aatelissuvuista kuin armeijan johdostakin.
Näiden tarkoituksena on ilmeisesti tutustua Rajakatseen linnakkeen tilanteeseen
ja keskustella siitä, kuka olisi hyvä valinta Rajakatseen linnakkeen
väliaikaiseksi johtajaksi seriffin rinnalle tulevaksi talveksi ja kevääksi.
Ehdokkaita on luultavasti asetettu, mutta nämä eivät ole vielä yleisessä
tiedossa.
Derecas-papiston kuulumisia:
-Huhutaan, että uuden Derecas-ylipapin Paltamonin kannanotot ovat nostattaneet
erimielisyyksiä papiston piirissä, niin pääkaupungissa Suomurajassa kuin
muuallakin. Kerrotaan, että muutamat papit olisivat ryhtyneet vastustamaan
nykyisen johtajan kaavailuja. Kriitikot ei niinkään ole tuominneet uskonnollista
puhdistustyötä sinänsä, vaan tapaa, jolla sitä on suoritettu. Paltamonin
kritisoijien mielestä uskonnolliseen puhdistamiseen eivät kuulu ruoskiminen,
teloitukset tai muu väkivallanteko, nuo rangaistukset tulisi varata ainoastaan
pahimpia rikkojia, sekä selviä rienaajia ja noituutta harjoittavia varten.
-Kerrotaan että papiston sisälle on syntymässä oma siipi, joka tunnetaan
toistaiseksi nimellä Ishahan vastalausejärjestö. Vastalausejärjestö kannattaa
myös Derecas-papiston moraalisia oppeja siinä missä Paltamoninkin kannattajat,
erona vain on se, että järjestön mielestä papiston nykysuunnan typerine
maksuineen voi katsoa vain pudottavan pappien itsensäkin arvostusta. Tästä
syystä Derecas-papiston tulisi ryhdistäytyä ja luopua mm. kokonaan uuden
"Derecas-maksun" perimisestä. Vastalausejärjestö onkin alkanut vaatia, että
maksun periminen lopetetaan välittömästi. Paltamon on toistaiseksi syyttänyt
kritisoijiaan uskonnon hajottajiksi ja sisäisten riitojen lietsojiksi. Jos
uusista säännöistä ei pidetä kiinni vaan luovutaan, papisto ainoastaan nolaa
itsensä muiden silmissä ja pudottaa omaa arvovaltaansa, on ylipappi Paltamon
todennut. Myös puhdistustoimet ovat olleet Paltamonin mielestä oikein
mitoitettuja, eikä ainakaan liian ankaria.
-Tilanne Derecas-papiston sisällä on siis kiristymässä ja pisimmälle menevät
ovat jo aprikoineet, saattaisivatko vakavat ristiriidat papiston sisällä johtaa
jopa pappiskunnan jakaantumiseen Paltamonin seuraajiin ja Ishakan
vastalausejärjestön edustajiin. Arvelut lienevät ainakin toistaiseksi liian
pitkälle meneviä, sillä suuri osa papiston korkea-arvoisimmista papeista ei ole
ottanut vahvaa kantaa asiaan ja monet tavalliset papiston palvelijat ovatkin
varsin ymmällään tilanteesta, tietämättä kenen kannan puolelle pitäisi asettua
tässä kiistassa. Mm. täällä pohjoisessa, Vuoriniityn maakunnassa pappiskunta on
keskittynyt enemmänkin arkisten asioiden ja rutiinien hoitamiseen, eikä niinkään
Paltamonin kannan arvioimiseen ja arvosteluun. Paltamonin linjaa noudattavat
ovat siis saaneet suorittaa omia toimiaan varsin omavaltaisesti ja
omapäisesti.
-Johtuen Derecas-maksusta, puhdistustoimista sekä muista opillisista kiistoista
Derecas-papiston suosio ei ole kansan keskuudessa ylimmillään, vaikka mitään
vahvaa vastustusta sitä kohtaan ei toisaalta myöskään esiinny. Oma lukunsa ovat
tietysti myrskyjumalan ja muiden pakanajumalien palvojat, jotka
saattavat tietysti seurata papiston toimia hyvin kriittisesti ja
vihamielisesti sekä jopa suunnitella vastatoimia
puhdistuksen suorittajia kohtaan.
-Huomionarvoista on ollut mm. se, kuinka viimeisten parin vuoden kuluessa on
Vuoriniityn maakuntaan saapunut etelämmästä hyvin arvovaltaisia pappeja tai
muita papiston edustajia, jotka ovat kaikki olleet tiukemman kurin ja
puhdistustoimien kannalla. Nämä ovatkin saaneet toimia maakunnassa varsin
vapaasti, sillä heidän läheiset yhteytensä sekä edelliseen että nykyiseen
ylipappiin ovat varmistaneet, että heidän toimillaan on eteläisen papiston tuki.
Mm. toissa vuonna saapui maakuntaan pappi Olavi Seus, viime vuonna tuli pappi
Tarvo Nasareetus ja nyt tänä vuonna alueelle saapui itse ylipapin sisar
Adela. Hyvin arvovaltaista väkeä maakunnassa siis oleskelee, sitä ei tiedetä,
kuinka pitkäksi ajaksi nuo henkilöt papiston ydinalueilta aikovat maakuntaan
asettua.
-Noista kolmesta Tarvo Nasareetus on rahvaan keskuudessa kaikkein pelätyin,
sillä tämä johti viime vuonna laajoja puhdistusretkiä eri puolille maakuntaa.
Moni muukin pappi on myrskyjumalan palvojia toki jahdannut, mutta puheissaan
tämä pappi on ankarammasta päästä. Moni myrskyjumalan palvoja luultavasti
vihaakin tätä miestä koko sydämestään. Olavi Seus ei ole yhtä pelätty tai
vihattu henkilö, mutta tämäkin tunnetaan ankarana puhdasoppisuuden
puolestapuhujana ja harhaoppisten etsijänä. Adela puolestaan on jättänyt vainot
ja puhdistustoimet toisille, eikä ilmeisesti olekaan varsinaisesti papinvirassa.
Papiston palveluksessa hänkin kuitenkin toimii, vaikka juuri kukaan ei oikein
tiedäkään, miksi kyseinen arvohenkilö on jättänyt Suomurajan kaupungin ja tullut
tänne syrjäseuduille pohjoiseen.
Muita huhuja ja uutisia Rajakatseen alueelta:
-Zada-pappi Jojopan jäi keskikesän juhlien jälkeen kiinni vakoiluraportin
salakuljetuksesta. Kun tieto asiasta levisi, Jojopan julistettiin Vuoriniityn
kanslian toimesta väliaikaisesti ei-toivotuksi lähettilääksi Vuoriniityn
maakunnassa ja siten Jojopania ei varmaan kovin paljoa rajan tällä puolella
hetkeen nähdä. Toisaalta Jojopan on kuitenkin henkilö, jota monet
rajakatseelaiset saattavat pitää suorastaan sankarina. Hänhän viime kädessä
pysäytti weldoonilaisten hyökkäyksen laittamalla oman arvovaltansa peliin ja
selvitti tilanteen rauhanmukaisella tavalla. Eli vaikka Jojopanilla ei ehkä
muutoin asiaa Vuoriniityn maakuntaan olisikaan, olisi hän Rajakatseen puolella,
eli Rajakatseen linnakkeella sekä taverna Vanhalla Piparilla suvaittava ja
arvostettu vieras. Virallinen hallinto sen sijaan ei tietenkään tällaista
tunnustusta voi Jojopanille antaa, vaan Vuoriniityn kanslian lausunnon mukaan
"harmillinen sekaannus ja väärinymmärrys" olisi saatu selvitettyä ilmankin
Jojopania. Virallisesti kiistetään siis, että Rajakatseen linnake olisi ollut
missään erityisessä vaarassa.
-Jotkut Rajakatseen linnakkeen sotilaat, mm. kuolleen Lauri-sotilaan kaverit,
ovat juovuspäissään puhuneet, että Wilhardille pitäisi antaa oikein kunnon
sakinhivutus, mutta eihän sitä sovi vanhaa, heikkokuntoista ja höperöä miestä,
joka kaiken lisäksi on vielä aatelinen, höykyttää tai piestä, olisihan se hyvin
sopimatonta, vaikka Wilhard tekikin munauksen. Wilhardin suosio omien miesten
keskuudessa ei olekaan tällä hetkellä erityisen korkea, mutta kovin moni ei
silti avoimesti selvin päin uskalla puhua Wilhardia vastaan, onhan tämä
kuitenkin edelleen, kaikesta huolimatta, Rajakatseen varustuksen linnanherra ja
korkea-arvoisin henkilö paikan päällä.
-Tavernaisäntä Kaarlo Kempura maksoi tuota kiisteltyä "Derecas-veroa" oikein
huolella. Hän laati keskikesän juhlien aikaan 2000 kuparirahan arvoisen
velkakirjan ja maksoi sillä papistolle, vaikka ei alkujaan hurjaviiniläisenä
edes varsinaisesti kuulu Derecasin kannattajiin. Tuota velkaa Kaarlo ei
kuitenkaan kyennyt jälkikäteen maksamaan, joten taverna Vanha Pipari
takavarikoitiin velan panttina Derecas - papiston haltuun kaksi viikkoa sitten.
Tavernan nimeä ei ole ilmeisesti vielä vaihdettu, mutta uusi nimi valittaneen
luultavasti lähiaikoina. Tavernassa ei enää kertoman mukaan myydä lainkaan
väkeviä juomia. Kaarlo ei kuitenkaan tässä yhteydessä luopunut elinkeinostaan,
vaan hän rahtasi juomavarastonsa omistamalleen sepänpajalle, missä myy olutta
yhdessä apulaisensa Savihaaran kanssa. Rajakatseessa on siis tällä hetkellä
käytännössä kaksi tavernaa, Derecas-papiston hallinnoima entinen Vanha Pipari,
ja Kempuran nyt tavernakseen muuntama sepänpaja.
-Kauheaa, tähänkö tämä vapaaehtoinen Derecas-maksu johtaa, ihmiset menettävät
maansa ja kotinsa! Kaarlo ei tosin tainnut menettää aivan kaikkea, vain taverna
meni. Maat, sauna ja sepänpaja ovat vielä Kaarlolla, samoin kuin hänen
tavernasta poiskuljettamansa juomat. Papisto on sen sijaan toimittanut
tavernalle omat juomat.
-Tavernaa hallinnoi tällä hetkellä ylipappi Paltamonin nuorempi sisar Adela,
tämä on kaiketi mieltynyt mahdollisuuteen pitää papistolla omaa tavernaa.
Tavernalla aiemmin palvellut Kristiina Rysen on saanut jatkaa tavernalla töissä,
nyt papiston palveluksessa, hänen lisäkseen tavernalle on hankittu temppeliltä
jonkin verran uutta työvoimaa.
-Vaikka taverna onkin nykyään paljon raittiimpi paikka kuin aiemmin, saa sieltä
temppelin paikan päälle toimittamaa olutta. Kyseinen olut on kertoman
huomattavasti miedompaa kuin yleensä tavernoissa myytävä olut. Myös tavallista
simaa ja muita mietoja juomia saa tavernasta, sen sijaan viinejä tai muita
väkeviä juomia ei enää tarjoilla. Näitä kaipaavat ovatkin sitten hakeutuneet
Kaarlon sepänpajalle, jossa onkin kieltämättä ollut viime aikoina varsin ahdasta.
-Rajakatseen linnakkeen uusi kirjuri Teri tilasi rautaa ja aseita linnakkeelle.
Keskikesän juhlien jälkeen linnakkeen sepänpaja raivattiin siihen kuntoon, että
siellä saattoi jälleen sepäntöitä tehdä. Sepänpajaa on valmiuteen laittanut
juhlien aikaan palkattu Ryyni-niminen mies, ja myös seppä Armas "Tenukupu" on
tullut töihin sepänpajaan sen jälkeen, kun Kaarlo Kempura ajoi tämän Kempuran
pajasta muuttaessaan oman pajansa tavernaksi. Viimeisen kahden viikon ajan
linnakkeen paja onkin ollut jatkuvasti toiminnassa, ja pajavasaran kalke on
tullut tutuksi ääneksi linnakkeella Ryynin ja Armaksen työskennellessä.
-Sepänpajalle onkin tullut käyttöä, sillä linnakkeen seriffi Maru Rysen
toivuttuaan aloitti linnakkeella todelliset korjaus- ja kunnostustyöt. Monia
lahonneita tai rikkinäisiä rakenteita on korjattu ja tilkitty, ja myös
varustuksen paalumuuria on kunnostettu. Linnakkeen sotilaat ovatkin olleet
viimeisten kahden viikon kuluessa varsin kiireisinä, ja mm. metsätöitä on tehty
uuden rakennuspuun hankkimiseksi. Korjausten myötä linnake on kieltämättä nyt
paremmassa kunnossa kuin vielä jokin aika sitten. Olisikohan tämän hiukan
yllättäen tulleen kunnostuksen taustalla se, että linnakkeelle saapuu huhujen
mukaan lähiaikoina korkea-arvoisia vieraita Vuoriniityn kaupungista...
-Rajakatseen sotilas Arren-Bertil on herättänyt viime päivinä kummastusta
linnakkeella kulkemalla metallinen mitali rinnassaan. Bertilin mukaan tämän
mitalin on hänelle myöntänyt itse linnakkeen linnanherra Wilhard. Joku on sitten
osannut pohdiskella, olisiko tämä yksi niistä mitaleista, mitä Wilhard on joskus
aiemmin tilannut jaettavaksi "Rajakatseen taistelun sankareille." Häh, ei tuo
Arren-Bertil ainakaan mikään edellisen sodan veteraani ole, tämähän on nuori
mies, ja verraten uusi tulokas linnakkeella.
-Rajakatseen linnakkeen läheisissä metsissä on erään rakennuksen perustukset,
eli kulmakivet ja muutama puu päällä. Kummastusta herättänyt rakennuksenalku
ilmaantui metsään alkukesän aikana, mutta ei ole sen jälkeen enää juurikaan
kohonnut. Ilmeisesti asialla oli joku uuttera, mutta tietämätön maalainen, joka
ryhtyi ensin toimeen ymmärtämättä, että talon rakentaakseen pitää olla
talonpojan oikeudet kyseiselle alueelle. Koska talo on jäänyt kesken, kyseinen
henkilö on ilmeisesti jossakin vaiheessa tajunnut asian laidan.
-Elonkorjuun aika on nyt jälleen käsillä, ja myös syksyinen veronkanto
suoritetaan lähiviikkojen kuluessa Rajakatseen seriffin tai tämän alaisten
toimesta. Linnakkeen veronkantajat tulevat vierailemaan lähiviikkoina
ympäröivillä maatiloilla.
Uutisia ja huhuja muualta kuin Rajakatseesta:
-Nohvatovissa kuninkaan määräämä alkoholimonopoli on pantu toimeen, ja tilanne
on monen mielestä kestämätön. Monet nohvatovilaiset tavernanpitäjät ja kauppiaat
ovat protestoineet Nohvatovin kuninkaan päätöstä vastaan, mutta toistaiseksi
kuningas on pysynyt järkkymättömänä kannassaan, eli yksinoikeus väkijuomien
valmistukseen on hänen omalla sukulaisellaan. Siitä ei ole tietoa, koskeeko
kuljetuskielto myös aatelissukuja, mutta ainakin useiden tavallisten
viinikauppiaitten ura on kohdannut lopun. Tyytymättömyys on suurta ja
epäilläänkin, että useat salakuljettajat olisivat ryhtymässä toimeen
rahdatakseen väkijuomia Vuoriniityn maakunnasta rajan yli Vardakoviin,
kysyntää tällaisille juomille kun varmasti ainakin olisi.
-Vuoriniityn kaupungissa tavallisten tarvikekauppiaitten välinen kilpailu on
kiristynyt. Erityisesti kauppias Hemmingin ja Sebastianin yhteistä
kauppahuonetta sekä Ballendorfien liiketoimintaa pidetään useiden muiden
kauppiaiden ja käsityöläisten näkökulmasta melkoisena rasitteena. No, eiköhän
kuitenkin Vuoriniityn kokoiseen kaupunkiin sekä Vuoriniityn maakuntaan
kauppiaita kuitenkin hyvin mahdu.
-Vuoriniityn kaupungissa ja maakunnassa on ollut kesästä lähtien varsin
rauhallista rikosten suhteen. Ei mainittavia varkauksia, ryöstöjä tai
väkivallantekoja. Arvellaankin, että kuuden roiston väkivaltainen kuolema
Rajakatseessa on omalta osaltaan rauhoittanut alamaailmaa ja saanut monet
varkaat varovaisemmiksi ja säikymmiksi, ainakin toistaiseksi. Myöskään huhutusta
alamaailmaan rikospomosta "Haukasta" ei olla kuultu mitään uutta. Tavernoissa on
toki ollut edelleenkin pieniä rähinöitä juopuneiden kesken, mutta mitään kovin
suurta tai kohahduttavaa ei ole tapahtunut. Joku työmies kuuleman mukaan teki
kesällä kyllä itsemurhan, eli hirtti itsensä omassa asunnossaan, mutta muuten ei
ole tapahtunut mitään erityisen kohahduttavaa. Kyseisen tapauksen arvellaan
puolestaan johtuneen miehen epäonnistuneista naisjutuista ja taloudellisista
vaikeuksista.
-Kauppias Hemmingin aikuinen tytär Lyydia on yhä edelleen kadoksissa. Jotkut
huhut kuitenkin väittävät, että tämä olisi nähty tämän vuoden kuluessa eri
puolilla Nohvatovin valtakuntaa. Hurjimmat huhut väittävät jopa, että tämä olisi
syyllistynyt joihinkin rikoksiin ja että Vardakovin maakunnan viranomaiset
olisivat etsintäkuuluttaneet kyseisen naisen. Huhujen todenmukaisuudesta ei ole
sen sijaan mitään tietoa, eli huhut voivat olla perättömiäkin. Kertoman mukaan
ainakin Herbertinvartio-soturijärjestö jäljittäisi yhä kyseistä naista
palauttaakseen tämän takaisin isänsä huostaan.
-Vardakovin maakunnan pohjoisosista on kantautunut huhuja, joiden mukaan
metsäläiset olisivat jälleen liikuskelleet levottomasti. Monia
metsäläissotureita on havaittu ihmisasutuksen tuntumassa, mutta hyökkäilyihin
eivät metsäläiset ole kuulemma tällä erää ryhtyneet, vaan ovat tyytyneet
tarkkailemaan ihmisiä, kuin etsien jotakin. Mitäköhän niillä on taas mielessään?
-Bokea-järven rantamilla asuvat kalastajat kertovat nähneensä viime aikoina
jälleen vetehisiä kalastamassa ollessaan. No, tämä taitaa olla jokasyksyinen
juttu, kalastajat tarttuvat pulloihinsa ja sitten näkevät outoja...
---
Avioitumisohjeet:
-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään
nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka
näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä
parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen
tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista
juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään
vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä
kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta
ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät
ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan
jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria
juhlallisuuksia.
Kaksintaistelu-ohjeet:
-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa:
Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset
siis eivät kaksintaistele koskaan)
a) on hyvä syy
b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen
c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs
d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun.
Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia
juttuja:
Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli
joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon
neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus
kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso
häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta,
että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.