Rajawiki

RK XXII



Rajakatse XXII



Rajakatseen ja Weldoonin linnakkeiden
välit olivat syksystä varsin viileät ja vastapuolta seurattiin varovaisesti ja kyräillen.
Huhuttiin, että Weldoonin linnakkeen ja Vardakovin kaupungin varustautuminen ja pienetkin
kunnostustyöt kertoivat Nohvatovin varautumisesta sotaretkeen Mahtivuoren valtakuntaa
vastaan.

Mitään todellista uhkaa nohvatovilaisten taholta ei kuitenkaan onneksi ollut tulossa,
vaikka Vuoriniittyläinen palkkasoturijärjestö Rajavartio tätä kovasti väittikin. Tuo
Mahtivuoren puolustamiseen tähtäävä patrioottijärjestö sekaantuikin vielä loppukesän
kuluessa Rajakatseessakin valtakuntien väliseen tilanteeseen. Noina loppukesän lämpiminä
päivinä vieraili alueella myös varsin laaja Zada-pappien ja -noviisien muodostama
lähetystö tutustumassa Rajakatseen alueeseen pappi Jojopanin johdolla ('''Rajakatse
22''').

Näiden vierailu herätti joissakin epäilyksiä siitä, oliko Zada-papeilla mielessään
joitakin suunnitelmia alueella. Mitään erityisempää ei tapahtunut kuin se, että joukon
eräs jäsen, varsin nuori mutta kuitenkin arvostettu Zada-pappi Aleksei, joka
kuului Maprovien sukuun, erottautui joukosta ja keskusteltuaan pitkään Derecas-pappi
Minervan kanssa irrottautui vähin äänin Zadapapistosta ja siirtyi Rajakatseen
linnakkeen suojiin.

Kun Zadapapisto tajusi Aleksein loikanneen toiseen kilpailevaan papistoon ja näin samalla
Mahtivuoren asukkaaksi, olivat he ilmeisen suuttuneita asiasta mutta pidättäytyivät sen
suuremmista julkisista syytöksistä ollakseen viilentämästä maiden ja papistojen välejä.
Tuona päivänä vietettiin virallisesti entisen Rajakatseen kirjurin,
Önjavi Juupelin hautajaisia. Rajavartio taas koetti toden teolla värväriensä
myötä kasvattaa jäsenkuntaansa ja tilapäisesti saikin uusia jäseniä linnakkeen sotilaista,
mutta nämä uudet jäsenet erosivat välittömästi esimiestensä eli Rajakatseen komentajien
kehotuksesta sen jälkeen, kun näille oli selvinnyt, että Rajavartiolla oli suunnitelmissa
lähitulevaisuudessa suorittaa jonkinlainen pikkuhyökkäys Weldoonin linnakkeelle.

Tuo päivä oli muutenkin varsin levoton. Saatiin kuulla arvokkaan
Sotasankarin tikarin tulleen jälleen varastetuksi Rajakatseen linnakkeelta eikä sitä
etsinnöistä huolimatta saatukaan löydettyä. Myös metsäläiset liikuskelivat alueella
ja siinä mittakaavassa, että tämä olisi laajemminkin huolestuttanut rajakatseelaisia, jos
olisivat vain tietäneet asiasta ennenkin kuin kaikki oli jo metsissä ohi. Nimittäin
takametsissä kohtasivat tuona päivänä kaksi metsäläisheimoa, joista toinen tunnustautui
Gohtargin seuraajiksi, toinen taas Gohtargin kilpailijan Gorfindin
seuraajiksi. Nämä useammankymmentä metsäläistä sisältävät joukkiot koettivat kai ratkaista
ongelmansa neuvottelemallakin, mutta tilanne johti sotaan lähimetsissä (eräänlainen
metsäläistrilogian kolmas osa).

Tässä taistelussa Gorfindin kannattajat perivät voiton ja harvat Gohtargin kannattajista
selviytyivät pakosalle. Vasta jälkikäteen ihmiset saivat kuulla tapahtuneesta. Ihmisillä
oli kyllä ajateltavaa omastakin takaa. Vielä samana iltana tavernalle päin tuli metsistä
sotureita weldoonilaisten asepuvuissa ja tämän rajan ilmeisesti ylittäneen joukon aikeet
olivat ilmeisen vihamieliset. Joukkion hyökättyä seurasikin vääjäämätön pikkukahakka,
jossa tavernan väki ja rajakatseen muutamat sotilaat saivat tunkeilijat lyötyä. Onneksi
pukuja käyttäneet ihmiset eivät mitä ilmeisimminkään olleet Weldoonin sotilaita, vaan
jokin taho muuten koetti kärjistää linnakkeitten välejä. Alkoi siis levitä huhu, että
Rajavartio aikoisi suorittaa Rajakatseessa sotilaallisen iskun Weldoonin linnaketta
vastaan, jolloin päämääränä olisi weldoonilaisten sotakoneen Rajatuhon tuhoaminen.
Arveltiin ja aprikoitiin, ryhtyisikö järjestö tosiaan noin uhkarohkeaan ja arveluttavaan
hankkeeseen, joka saattaisi pahimmillaan sytyttää sodan Nohvatovin ja
Mahtivuoren valtakunnan välille.

Myöhään vielä samana syksyisenä iltana Rajakatseeseen ratsasti kuuden hengen joukko
etelästä päin. Nämä muukalaiset kuljeskelivat ympäriinsä Rajakatseen linnakkeen tienoilla
ja rajankin puolella tekemättä alkuun mitään. Seuraavaa päivää seuranneena yönä Weldoonin
linnake oli täysin mekkalan vallassa. Kerrotaan, että tuo salaperäinen joukkio olisi
jotenkin soluttautunut linnakkeeseen ja koettanut varastaa sotakoneen piirustukset. Ei
tiedetä, onnistuiko tämä tehtävä tai selvisikö kukaan joukkiosta hengissä tai pakoon
linnakkeelta, mutta jotkut väittävät nähneensä kahden ratsastajan ratsastaneen täyttä
laukkaa pois linnakkeelta läheltä taverna Vanhaa Piparia.

(Kyseisestä tapahtumasta kertoo tietokonepeli Border of Darkness.)

Linnakkeitten ja valtakuntien välit hetkeksi huononivat epäluulojen vallatessa alaa ja
sodan uhkastakin puhuttiin. Kriisi meni onneksi nopeasti ohi Rajakatseen viranomaisten
vakuuttaessa nohvatovilaiset siitä, että salaperäisellä joukolla ei ollut mitään tekemistä
Rajakatseen viranomaisten kanssa. Tämän tapauksen jälkeen Aarme Karhukoi sanoutui
irti Rajavartiosta ja heidän toiminnastaan ja lopetti yhteistyönsä. Myös
Deinosannoviisit sekä Derecasmaallikot irrottautuivat järjestöstä
joko omasta halustaan tai varsinaisten esimiestensä kehotuksesta. Järjestön uskottiinkin
ilman merkittäviä tukijoita kutistuvan varsin merkityksettömäksi joukoksi. Näin ei siis
kuitenkaan käynyt, sillä järjestö sai uuden tukijan
Herbert Karhukoista.



--

Haudan lepoon saatettiin linnakkeen iäkäs kirjuri, Önjävi Juupeli ja ruotulaisia harjoitettiin sotaan Weldoonin uuden aseen pelossa. Karhukoin sotilasryhmittymän värvääjä aiheutti hämminkiä.

Pelinjohtajat Rami Sihvo/Teemu Virtanen

Huhupaketti kyseiseen peliin.

Seuraava peli
RK XXIII