Kirjaudu rajakatsetunnuksella

RK VI



Rajakatse VI



Talven ollessa jo loppupuolella tapahtui Rajakatseessa todella erikoinen ilmiö. Taivaalta syöksyi alueelle outo kirkkaasti loistava kappale. Kappale iskeytyi Rajakatseen linnakkeitten lähistölle, tarkemmin sanottuna taverna Vanhan Piparin lähimaastossa sijainneeseen luonnonsuppaan. Kappaleen maahantörmäys tärähdytti maata ja katkoi muutamia puita, mutta ei aiheuttanut sen kummempia vahinkoja alueen rakennuksille tai asukkaille. Valoilmiö kappaleen tulemisesta havaittiin hyvin laajalla alueella, sillä kyseinen "tähden tippuminen" tapahtui yöaikaan.

Alueen uteliaat ihmiset saapuivat päivällä ihmettelemään putoamispaikkaa, mutta pudonnutta tähteä ei löytynyt. Paikalle jääneistä metsäläisten jäljistä arveltiin, että metsäläiset vikkelimpinä olisivat ehtineet siepata kappaleen itselleen. Kappaleen arveltiin kuitenkin olleen putoamishetkellä hyvin kuuma, sillä sen putoamispaikan kohdalta ja lähistöltä olivat kaikki lumet ja jäät sulaneet. Tapaukseen kiinnittivät jonkin aikaa erityistä huomiota jotkut tieteilijät, jalokivikillat, astrologit ja ennustelijat sekä papit.

Kevään tullessa tapahtui Rajakatseessa taas jotain hyvin kuohuttavaa. Rajakatseen linnakkeelta varastettiin hyvin arvokas eräälle mahtivuorelaiselle sotasankarille kuulunut tikari, jonka uskottiin kaiken lisäksi sisältävän taikavoimia. Tikarin etsintä aloitettiin ja syyllisiksi varkauksiin todettiin eräs Rajakatseeseen noina päivinä saapunut Mabelrode-niminen varasjoukko. Yhtenä kevätpäivänä tämän jälkeen Mabelrode-joukko saatiinkin kiinni alueen metsistä ja surmattiin taistelussa näiden tehtyä vastarintaa (Rajakatse 6).

Joukon johtajaa ei tosin alkuun tavoitettu, sillä tämä piileskeli jossakin muualla. Myös varastettu tikari oli kateissa, joten tämän uskottiin olevan varasjoukon johtajalla. Tästä johtuen Rajakatseen sotilaat suorittivat etsintöjä tuona päivänä myös taverna Vanhalla Piparilla, jolla tikarin hallussapitäjän uskottiin kenties oleskelevan. Sotilaat saivatkin kiinni ennustajaksi naamioituneen varasjoukon johtajan. Tätäkään ei hengissä vangituksi saatu, sillä mies oli taitava soturi ja käytti asetaitojaan yllättävänkin häikäilemättömästi määrällisesti ylivoimaisia vangitsijoita vastaan.

Useampia sotilaita vahingoitettuaan varasjohtaja kuitenkin sai kuolettavan iskun ja vaipui maahan. Häneltä löydettiinkin kadoksissa ollut tikari. Tikarivarkauteen oli kuitenkin jollain salaperäisellä tavalla kytkeytynyt yllättävän monet tavernalla olleet ihmiset. Jopa paikan päällä ollut mahtivuorelaiseen Karhukoitten aatelissukuun kuulunut vähäisempi nuorukainen koetti murhata tikaria linnakkeelle palauttamassa olleen upseerin Edgar de Älliskön. Älliskö surmasikin varsin suorasukaisella tavalla selkäänpuukotusta yrittäneen aatelispojan.

Myöhemmin samana päivänä Älliskön ja tämän kahden sotilaan, Rysenin ja Iivanan, kimppuun hyökkäsi kolme tikaria myös havitellutta miestä. Näistä kaksi puhuivat osittain nohvatovilaisella korostuksella ja kolmas vaikutti eleineen ja pukuineen jonkinlaiselta papilta. Kaikki kolme kuolivat taistelussa rajakatseelaisten selvitessä miestappioitta. Kahden nohvatovilaisittain puhuneen soturin uskottiin olleen kotoisin Weldoonin linnakkeelta ja olleen Weldoonilaisia palkkasotureita, vaikka virallisesti asiasta ei puhuttukaan. Sotilaat löysivät toiselta sotureista käärön joka paljastui kirouskääröksi, aiheuttaen haavan kerran tunnissa. Zada-pappi Jojopan pelasti kuitenkin tilanteen.

Tapaus kuitenkin nosti epäluuloja ja samalla vaikutti linnakkeitten välien jonkinasteiseen huononemiseen. Kolmas ruumis taas katosi pian tämän ollessa hetken huomiotta, joten mies saattoi selvitä hengissäkin. Jotkut tavernalla olleet muistelivat miehen nimen olleen Iarsang ja arvelivat tämän kukaties kuuluneen kiellettyyn pappisjärjestöön, Iiv-pappeihin. Samana päivänä tavernalla olikin liikkunut paljon kummallista väkeä, mikä oli osaltaan vaikeuttanut tikarivarkaitten etsintää:

Paikalla oli mm. Rajakatseessa aiemminkin käynyt sairaalloinen Deinosantaikuri Gul Thoniel, joka tuli paikan päälle meteorihuhujen houkuttelemana. Hän joutui palaamaan takaisin tyhjin käsin ilman kappaletta, vaikka hänen nähtiin neuvotelleen jonkun metsäläisen kanssa. Alueella liikuskeli myös Zhar-jalokivikiltaan kuulunut naistaikuri Lotus kahden apulaisensa seuraamana. Näistä toinen oli erityisen kummallinen ollen miltei kokonaan vaatteiden verhoama kasvoja myöten. Jotkut alueen ihmisistä väittävät kuitenkin apulaisen olleen epäinhimillinen olento, sillä näkivät vilahdukselta kaistaleen tämän kasvoista. Kasvot olivat vihreät ja suomuiset, kuin liskolla. Lotus-taikurin kerrotaan käyneen outoine apulaisineen mm. paikallisella hautausmaalla, jossa tämän nähtiin lueskelleen jotain kääröä. Kansan epäilykset olisivat jo vähemmästäkin nousseet, mutta koska mitään erikoista ei lähipäivinä tapahtunut, asian annettiin olla ja jäädä.


Karhukoin suku esitti myöhemmin Rajakatseen upseerille Edgar de Älliskölle vaatimuksia, joissa vaadittiin selontekoa Karhukoitten jäsenen kuolemasta ja mahdollista hyvitystä. Ilmeisesti sukukin mielsi kuolleen jäsenensä toimineen hyvin häikäilemättömästi ja kunnian sekä lakien vastaisesti, koska tyytyi Älliskön vastauksiin ja pahoitteluun tapahtuneen johdosta. Karhukoit suhtautuivat silti Ällisköön varsin pitkään viileästi ja jotkut suvun kovaäänisimmät mutta samalla vähävaltaisimmat jäsenet vaativat rangaistusta ja jopa kostoa murhan vuoksi. Ajan mittaan nämä vaatimukset kuitenkin vaimenivat ja lakkasivat kokonaan.


---
Harmahtava juonittelupainotteinen live-peli hyvän ja pahan tuolta puolen. Kavalluksia, vainoharhaisuutta ja improvisoitua verta Rajakatseessa. Kirjoittajat: Jouni Meriläinen ja Aki Loponen.

Seuraava RK VII