RK XIX
Rajakatse XIX - Maananto
Talvi oli hyvin kylmä ja runsasluminen niin kuin oli ennakoitukin. Edellisen kesän
sateisuudesta johtuen ruokavarannot olivat joka paikassa varsin heikot ja talven aikana
moni näkikin nälkää. Pahin tilanne oli syrjäisillä paikoilla kuten rajalinnoituksilla,
joihin yhteydet olivat talven ajan käytännöllisesti katsoen kokonaan poikki. Nälkiintymis-
ja tautikuolemia olikin Vuoriniityn maakunnan alueella tavallista enemmän, erityisesti
Vuoriniityn kaupungissa sekä joillakin syrjäseuduilla. Paras tilanne oli Bokea-järven
rannikolla, missä ihmiset kykenivät hankkimaan hätäänsä lisäravintoa myös kalastuksesta.
Nohvatovin puolelta kantautuneet tiedot kertoivat, että nälänhätää ei samassa määrin olisi
siellä ilmennyt. Huhujen mukaan Valtamäkien aatelissuvun omistamilla maa-alueilla ja
tiloilla tilanne olisi kuitenkin ollut vakava ja että siellä olisi tapahtunut tilanteen
kiristymistä talonpoikien ja aatelisherrojen välillä. Mistään yhteenotosta ei kuitenkaan
ole tullut tietoja. Jos kovasta talvesta yritetään väkisin löytää hyviä puolia, oli talvi
ainakin varsin rauhallista aikaa verrattuna edellisvuoden melskeisiin ja kuohuntoihin.
Metsäläisetkään eivät talven aikana juuri ihmisasutusta häirinneet, vaikka joitakin
harvoja maatiloille tunkeutumisia tapahtuikin joillakin syrjäseuduilla. Talven kuluessa
Vuoriniityn kaupungissa kuoli eräs mahtimies, nimittäin maakunnan entinen, jo
vanhuudenhöperö tuomari Velmar, joka oli suuriruhtinas Geofriuksen serkku. Vuoriniityn
suuriruhtinas Geofrius nimitti tähän arvokkaaseen virkaan seuraavaksi Fredrik Koskalan
serkun, Aljo Koskalan. Aljo Koskala oli hiljattain saavuttanut pätevyyden tuomarin virkaan
ja on nuorena miehenä kovin virkaintoinen. Hän on mm. luvannut kiertää säännöllisesti
ympäri maakuntaa oikeutta jakamassa ja oikeuden toteutumista valvomassa. Nämä matkansa hän
lupasi aloittaa heti säiden salliessa. Aljosta tiedetään mm. se, ettei hän ole kovin
hyvissä väleissä serkkunsa Fredrikin kanssa.
Rajakatseen alueen linnakkeelle ja muulle väelle talvi oli myös kovaa aikaa ja uusia
ruokavaroja oli hankala saada teiden ollessa lumihankien tukkimina. Tästä syystä
Vuoriniityn viranomaiset tekivät kevään lähestyessä päätöksen, jonka mukaan Rajakatseen
vilja- ja ruokatuotannollista omavaraisuutta tulisi koettaa kohentaa vastaavanlaisten
tilanteiden välttämiseksi tulevina talvina. Näin Rajakatseeseen päätettiin perustaa
joukoittain uusia maatiloja ja alueelle alettiinkin houkutella uusia innokkaita
talonpoikia maata raivaamaan. Maan lupailu tilattomille tuotti vastakaikua ympäri
Vuoriniityn maakuntaa ja kohti Rajakatsetta lähtikin kevään kuluessa kaikkiaan
muutamankymmentä talonpoikaa perheineen.
Yleistä nälkää ja kurjuutta lukuunottamatta tilanne oli lopputalvella maakunnassa melko
rauhallinen. Jotkut huhut Vuoriniityn kaupungissa tosin väittivät, että kaksi kammottavaa
ja kiellettyä laitonta kulttia, Iiv-papisto ja Kaaoslähde, olisivat lisäämässä
toimintaansa. Tämä jäi kuitenkin toteennäyttämättömäksi, sillä mitään kummallista ei
tapahtunut joitakin ruumisvarkauksia lukuun ottamatta. Sen sijaan Bokean kylän lähellä
sijainneella taverna Bokean Tontulla tapahtui eräänä alkukeväisenä päivänä todella
erikoisia ja kauhistuttavia tapahtumia (Rajakatse 19).
Tuolloin paikalla olleet väittivät myöhemmin, että alueella olisi kyseisenä iltana
liikkunut jokin kammottava aave tai henki, joka olisi riivannut ja vainonnut
paikallaolijoita. Sen enempää Bokean Tontun tapahtumista ei yleisesti
tiedetä, sillä paikan päällä olleet ovat jostain syystä olleet erikoisen vaitonaisia
tapahtuneen suhteen. Tämä siitä huolimatta, että paikan päällä oli tuolloin muutamia
varsin tunnettuja ja arvovaltaisiakin henkilöitä, kuten Zada-pappi Jojopan
Nohvatovista, maakuntakierroksellaan ollut uusi tuomari Aljo Koskala sekä
Deinosanin jalokivikillan jäsen Simur Diilex.
Se kuitenkin tiedetään, että alueelta oli tuona päivänä löytynyt julmasti teräaseella
silvottu kuollut hevonen sekä se, että paikan päältä saatiin kiinni kyseisenä päivänä
kiellettyyn Kaaoslähde-järjestöön kuulunut mies, joka kuljetettiin läheiselle
Pohjatuulen linnakkeelle seuraavana päivänä suoritettavaa mestausta varten. Mies kuitenkin
katosi yön aikana selittämättömästi sellistään. Linnakkeella uskottiin, että hänet oli
vapauttanut linnakkeella tallirenkinä toiminut Hansu-niminen epäilyttävänoloinen mies,
jota oli aiemmin epäilty yhteistyöstä Tiepuukkojen kanssa. Nyt niin vanki kuin Hansukin
olivat kadonneet, mutta linnakkeen sotilaat eivät voineet käsittää, kuinka vanki oli
voinut karata varsin hyvin vartioidusta linnakkeesta avunkaan turvin. Taikauskoisen kansan
keskuudessa kuiskailtiinkin tuolloin, että asialla olivat kukaties samat yliluonnolliset
voimat, jotka olivat olemassaolonsa Bokean Tontullakin ilmoittaneet.
Ukkosta kirkkaalta taivaalta, verenpunaista valoa, savua tuletta... kauhua ja kuolemantakaista katkeruutta talvisessa Bokean Tontussa. Matkaajat uudesta tuomarista irtolaisiin jatkoivat vaitonaisina kulkuaan. Pelinjohtajana Maaret Kurki.
Huhupaketti kyseiseen peliin.
Seuraava peli
RK XX