RK XXV

Rajakatse XXV - Laulun sydämessä

Noihin aikoihin saapui Rajakatseeseen kuitenkin se päivä, jolloin Kaarloviisut
pidettiin. Kilpailu oli vetänyt kulkijoita läheltä ja kaukaa paikalle ja jo kilpailuja
edeltävänä päivänä oli tavernalla väkeä sankoin joukoin (Rajakatse 25).
Kaarlo Kempura oli varautunut tähän väentulvaan ja huolehtinut muonituksesta
paistamalla vieraita varten kokonaisen sian.

Paikan päällä olikin taas monenlaista kulkijaa. Kilpailuja edeltävänä päivänä paikan
päältä tavattiin esimerkiksi Huikka-niminen mies, Herbertinvartion perustajajäseniä, joka
oli jotain tärkeää Rajakatseessa toimittamassa. Myös lännestä tulleet barbaarit olivat
taas paikan päällä, olivat kai mieltyneet alueeseen. Mustanpuhuva hullu
vampyyrinmetsästäjäkin ilmestyi taas ihmisiä piinaamaan ja syyttelemään, eikä aikaakaan,
kun mies löysi itsensä taas linnakkeen tyrmästä. Myös hullun kaljupäisen raiskaajan
väitettiin liikuskelevan metsissä ja kolmannenkin, taikasauvalla varustautuneen hullun
liikkeistä lähistöllä saatiin kuulla. Kaljupäinen mies havaittiin, mutta tämä pääsi
livahtamaan paikalta. Sen sijaan kolmas hullu, Lastu nimeltään, saatiin kiinni ja
hänet tappoi Rajakatseen linnakkeen Deinosanvelho Simur Diilex itsepuolustukseen
vedoten.

Sittemmin saatiin kuulla, että tuo Lastu-niminen mies oli jonkun
Deinosanvelhon sukulainen. Samana kilpailua edeltäneenä päivänä kuultiin
myös huolestuttavia huhuja siitä, kuinka kapinalliset olisivat saavuttaneet Valtamäkien
kartanon ja polttaneet sen maan tasalle. No, nämä kaavailut menivät pahasti pieleen,
eikä kukaan tosissaan uskonut näin käyneen. Myöhemmin saatiinkin tapahtumasta
luotettavampaa tietoa. Seuraava päivä eli Kaarloviisupäivä oli myös tapahtumatäyteinen.

Kisoihin valmistauduttaessa saatiin kuulla, että vampyyrinmetsästäjä oli jälleen
lunastettu vapaaksi, mikä herätti huolta ja epäilyksiä. Lisäksi varmistui, että läheisiin
metsiin oli saapunut ja majoittunut pienehkö pakolaisjoukko Vardakovin maatiloilta ja
näiden pakolaisten tavoitteena oli nopeasti hankkia lupa ylittää raja ja vastaanottaa
turvapaikka Vuoriniityn maakunnassa. Tavernalle saapuikin tuon joukon pari jäsentä lupaa
kyselemään. Tällaista ei kuitenkaan Rajakatseen linnakkeen edustajilta herunut, vaan pian
tavernalle saapui sitävastoin jälleen sotilaspartio
Weldoonin linnakkeelta upseeri Konstantinin johdolla.

Tuo partio oli jälleen saanut luvan Rajakatseen linnanherralta Wilhardilta
tulla rajan toiselle puolelle ja tällä kertaa tuo joukkio sai paikallistetuksi
pakolaisjoukon jäsenen. Seurasi kiivas takaa-ajo miehen yrittäessä pakoa, mutta Weldoonin
sotilaat saivat miehen kuitenkin kiinni ja vangituksi. Tämän jälkeen mies kuljetettiin
Weldoonin linnakkeelle ja rajakatseelaiset saattoivat ainoastaan pudistella päitään
tapahtuneen johdosta, olihan Rajakatseen linnanherra Wilhardkin ollut operaatiota
mahdollistamassa.

Ehkä tämä oli kuitenkin paras linnakkeitten keskinäisten välien säilymisen kannalta. Sen
sijaan muusta pakolaisjoukosta ei saatu enää havaintoja ja uskotaan, että joukkio pian
tämän jälkeen suunnisti kauas Mahtivuoren puoleisiin erämaihin asustelemaan ja
uudisasutusta perustamaan kauas esivallan valvovasta silmästä ja rautaisesta kourasta.
Samana päivänä tavernalle ilmaantui myös jokin mielenhäiriöinen mies, joka vannoi
Lukariaksen nimeen sekä huuteli Derecas-papiston vastaisia julistuksia. Mies kuitenkin
älysi häipyä paikalta, kun Rajakatseen sotilaat harkitsivat hänen kiinniottamistaan. No,
tällaisten levottomuutta lietsovien tapahtumien jälkeen tuona päivänä saattoivat
Kaarloviisut kuitenkin alkaa.

Paikan päälle saapui juuri tuolloin myös Juupeli-nimiseen arvosukuun kuuluva
arvovaltainen edustaja suuriruhtinaan Geofriuksen hovista, ilmeisesti kisoja seuraamaan
ja päteviä soittajia hoviin mahdollisesti palkkaamaan. Kisaan osallistui monenlaisia
musisoijia, joista yksi sitten voittikin, mutta kukaan esiintyjistä ei vaikuttanut
kelpaavan korkea-arvoiselle vieraalle, vaan tämä poistui tavernalta saattajineen ja
henkivartijoineen halveksuvin elkein. No samapa se, rahvas tykkäsi musisoinnista kovasti.
Kaarloviisujen päätyttyä alkoi seutu taas rauhoittua ja tyhjentyä ihmisten jatkaessa
matkaansa kuka minnekin, kuka lähitilalle tai linnakkeelle, kuka taas takaisin tien päälle
taivaltaan jatkamaan.

Tuon päivän mentyä saatiin kuulla monenlaisia kuulumisia sieltä täältä.Rajakatseesta
lähti liikkeelle laajemmallekin alueelle huhu, jonka mukaan taverna Vanhan Piparin
suunnassa metsissä asusteleva metsäläisshamaani osaisi valmistaa pätevää potenssiainetta.
Lisäksi saatiin tieto, että hukuksissa ollut "Sotasankarin tikari" oli löytynyt
jälleen. Tiedon toi julki Herbert Karhukoi, joka kertoi palveluksessaan toimivan
Herbertinvartio-palkkasoturijärjestön onnistuneen hankkimaan tikarin takaisin
vuoriniittyläisille. Herbert sitten toimitti ja luovutti tikarin juhlallisesti takaisin
Rajakatseen linnakkeelle. Tämä tapaus osaltaan toi Herbertinvartiolle arvostusta
niin Vuoriniityn vallanpitäjien kuin rahvaankin parista.


Talonpoikaiskapinan vaiheista kerrotaan Rajakatseen aikakirjoissa vuoden 460 kohdalla.

Kaksipäiväinen juhlapeli. Sää suosi kuitenkin ja vasta Kaarloviisujen aikana tuli kunnon ukkosmyräkkä. (Olisikohan luonnonvoimat ottaneet kantaa viisujen pitämiselle?!) Grillasimme kokonaisen possun! Kapina Valtamäen tiluksilla jatkuu...

Huhupaketti kyseiseen peliin.

Seuraava peli
RK XXVI